Somekoukku tyrmää maalaisjärjen, täältä ohjeet vastaiskuun!

Yhä useammin seikkailu sosiaalisen median kanavissa tuo näkökenttään jotain omituista, kyseenalaista tai arvelluttavaa. Järki ilmeisimmin lamaantuu joillain ihmisillä ärsyketulvasta ja julki pääsee aivottomia ajatelmia tai vellihousuvirkkeitä. Ohessa koottuna muutamia some-mokia, joihin en enää ikinä haluaisi törmätä. Lista on laadittu tositapahtumien pohjalta uutisvirrasta.

Älä päästä sammakoita someen :)

Vältä ainakin näitä mokia:

1. Kuolemaan tai sairaalaan johtanut selfien kuvaamisyritys

Olisihan se tyylikästä saada hautakiveen asiallinen muistokirjoitus, eikä esimerkiksi "Siirtyi ajasta ikuisuuteen ottaessaan itsestään pärstäkuvaa". Ei, tällaista ei pitäisi tapahtua lainkaan!

2. Asiakkaiden arvosteleminen (työntekijä)

Profiilitietoihin on tunnollisesti päivitetty kaikki tiedot duunipaikasta lempipokemoniin. Mistä ihmeen syystä kuitenkin tuntuu ihan järkevältä arvostella asiakkaita julkisesti? Jokin hälytyskello pitäisi pärähtää soimaan ja lujaa.

3. Muiden syyttely omasta virheestä (yrittäjä)

Jos mokaat, myönnä se ja pyydä anteeksi. Muita mollaava stressaantuneen pienyrittäjän näpyttelemä tunteenpurkaus ei ikinä saisi saada minkäänlaista somenäkyvyyttä! Syyttämällä muita omasta virheestään antaa huonon kuvan itsestään ja yrityksestään. Jokainen mokaa joskus, mutta ratkaisevaa on se, miten asian hoitaa tyylikkäästi ilman lisävaurioita loppuun asti.

4. Kuvamoka 1 (automaattinen jako tai liikaa jakava ihmistyyppi)

Jep, asetukset automaattiseen kuvien jakoon kannattaa poistaa heti. Mieti itse, haluatko kaiken kansan nähtäväksi vaikkapa vahinkolaukauksen peräpukamareseptistäsi tai sinapinkeltaisista tukisukkahousuista, joihin upposi puolen kuun palkka. Minä en ainakaan sellaisiin halua törmätä surffailun lomassa. Liikaa tietoa on liikaa tietoa - vahinko tai ei.
Sotu-kannattaa rajata pois röntgenkuvista, joissa vammojaan havainnollistaa. Sama juttu koskee myös esimerkiksi uuden passin saapumisesta kertovaa kuvapäivitystä tai masumadosta otettua ultraäänikuvaa. Ihan vaan mahdollisten väärinkäytösten eliminoimiseksi!

5. Kuvamoka 2 (Liikaa paljastava kuva tai video)

Katsopa vielä kerran suurella näytöllä kuva, jonka aiot julkaista. Takana olevasta peilistä vilkkuvat karvaiset kankut tai videopuheluna suoritetun työhaastattelun jälkeinen vahinkovilautus aluspöksysillään saattaa tehdä särön muuten (lähes) vakuuttavaan ensivaikutelmaan.

Jokainen voi miettiä tahollaan, että olisiko jossain kohti voinut uhrata sen 30 sekuntia housujen pukemiseen ennen selfietä tai videomiitinkiä.

Ota opiksi!

Pikaohjeet tiivistetysti menisivät osimoilleen näin:
- Ota selfiet vain turvallisissa olosuhteissa.
- Älä arvostele muita pahantahtoisesti. Pätee somen lisäksi myös offline-tilaan eli tosielämään!
- Älä syytä syyttömiä.
- Pidä kuvatessasi ja videomiitingeissä vaatteet päällä, jollet halua päätyä puolinakuna viraali-ilmiöksi
- Varjele yksityisyyttä. Piilota sosiaaliturvatunnukset ja muut henkilökohtaiset tiedot julkaisuista.
- Käyttäydy fiksusti ja kanna vastuu julkaisemastasi sisällöstä
- Säädä näkyvyyttä asetuksista sekä vaadi hyväksyttäväksi kaikki sinusta tai alaikäisistä perheenjäsenistä julkaistavat kuvat. Harvemmin tulee ajatelleeksi, että myös jollain 1567 facebook-kaveristasi saattaa ilmetä joskus hetkellinen sometiltti.
- Muista aina, että some-palvelun päivittyessä uuteen versioon myös yksityisyysasetukset saattavat muuttua.

Onko kukaan muu törmännyt vastaavanlaisiin lipsahduksiin surffailuillaan?

Kiitos vierailustasi!

Sukkelletaanko syvemmälle someen?

Lause Ystävälle

Ystävä, sinun ansiostasi en koskaan ajelehdi tuuliajolla.

LapsellinenLauantai: Hedelmähippaleikki

Hauska hippaleikki on pihaleikkien legenda. Entäpäs kun hippa saakin sinut kiinni ja huutaakin yllättäen "Vesimeloni!"? Osaatko sinä kertoa, minkä värinen hedelmä on kyseessä? Entä osaako leikkiseurueen juniori? 

Kaikkihan osaavat leikkiä hippaa: juokse karkuun hippaa, minkä jaloistasi pääset. Jos hippa saa sinut kiinni ja huutaa "Hippa!", on sinun vuorosi juosta muita pelaajia kiinni. 

Opi leikkien, leiki oppien. Ole banaani.

Pieni lisäykseni leikkiin tuo hauskanpidon sivutuotteeksi vielä opettavaisemman lisämausteen. Tämän leikin innoittajana on kaksivuotias tyttäreni, joka innosta hihkuen opiskelee esineiden ja asioiden nimiä sekä niiden lausumista - aina ja kaikkialla.

Hedelmähipassa opitaan sanomaan tuttujen hedelmien nimiä sekä kehitetään hieman muistia sekä lapsen itsenäistä ajattelukykyä muistelemalla hedelmien värejä. Päätarkoitus on liikunnanilo ja hauska yhdessäolo ja bonuksena opitaan sanoja - niiden merkityksiä ja lausumista.

Tiimityötä jo leikki-iässä

Leikki sopii hyvin seurueille, joissa lasten ikä vaihtelee. Vanhemmat lapset osallistuvat varmasti mielellään pienempien avittamiseen ja sitä kautta kaikki oppivat yhteistyötaitoja. 

Vanhemmille lapsille myös pienempien auttaminen ja siitä saatu aikuisten myönteinen palaute kehittävät itsevarmuutta ja samalla opitaan muiden huomioonottamista. 

Hedelmähipan säännöt

1. Valitaan hippa, joka ottaa muita kiinni juoksemalla

2. Kun hippa saa jonkin pelaajista kiinni, hän huutaa jonkin hedelmän

"Banaani"

3. Kiinni jäänyt huutaa ääneen, minkä värinen kyseinen hedelmä on

”Keltainen"

4. Uusi hippa lähtee jahtaamaan muita ja leikki jatkuu

Voittaa taatusti iPadin tai muun vimputtimen hedelmäpelit hauskuudessaan ja hyödyllisyydessään. 

Juoksen sinut nyt virtuaalisesti kiinni ja huudan "Appelsiini!", sillä aikuisillekin tekee hyvää juosta ympyrää pihalla lasten kanssa!

Omaa aikaa äidille

Rakas tyttäreni aloitti tänään päiväkodin. Hän on nyt aluksi 5 tuntia kerrallaan ja parina päivänä viikossa tarhatätien hellässä huomassa ja ihanien leikkikavereiden ympäröimänä. Äidille tarjoutui siis mahdollisuus omaan ja säännölliseen vapaa-aikaan ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen! Tämä ajoittui vieläpä hyvinkin rankkaan kauteen tahtoiän ja yökukkumisten takia ja siksi olen erittäin onnellinen tästä hengähdystauosta.

Mitä äiti tekee omalla ajallaan?

-Käy siskon luona kahvilla (yhtä hyvin tämä onnistuu lapsi mukana).
-Käy ruokakaupassa lähimarketissa (yhtä hyvin onnistuu lapsi mukana).
-Hypistelee ja ostaa lapselle jarrusukkia ja jumppatossuja kohtuuttoman kauan (yhtä hyvin onnistuu lapsen kanssa tai tästä olisi kuulunut suoriutua 5 minuutissa puolen tunnin sijaan).
-Tutkii jokaikisen marketin pyykinpesuaineen tuoteselostuksen ja vertailee värinkerääjäliinoja (ei onnistu lapsen kanssa, mutta eipä ollut kovin tarpeellistakaan. Kyllä ne pyykit koneessa peseytyy joka tapauksessa).
-Pesee pyykkiä ja viikkaa niitä kaappiin (onnistuu yhdessä lapsen kanssa hauskemmin ja nopeammin).

Mitä äidin piti tehdä omalla ajallaan? 

-Siivota kaappeja ja viedä tavaroita kierrätykseen.
-Suunnitella blogitekstejä ja ideoida uusia juttuja.
-Lukea lisää kirjoja markkinoinnin ja viestinnän saralta.
-Tehdä kirjoitusharjoituksia.
-Katsoa kurssitarjontaa omien taitojen kehittämiseksi.
-Nuuhkia työmarkkinoiden uusia tuulia.
-Laittaa uusia työhakemuksia.
-Nimikoida lisää tarhavaatteita (Käytän silitettäviä lappuja, joten hieman riskialtista taaperon ollessa touhuissa mukana).
-Katsoa väliin jääneet Salkkari-jaksot digiboksilta.
-Kerätä lelut ja imuroida (ne levittyvät kuin itsekseen takaisin lattialle tyttären saapuessa).
-Kaivaa ompelukone esiin ja surauttaa jotain hauskaa.
-Neuloa ne koko talven odotelleet säärystimet valmiiksi.
-Kirjoittaa blogia (Jes, yksi juttu onnistui!)

Tästä näemme, että uuteen tilanteeseen tottuminen vie aikaa ja vaatii hieman suunnittelua. Kun aamulla jätin iloisen lapsen tarhaan leikkimään, en arvannut aikapulan iskevän itselleni! Minusta tuntui, että käytössäni on aikaa rajattomasti. Kuitenkin kotiutuessani kauppakassien kanssa kello oli hiipinyt salakavalasti siihen malliin, että loppujen lopuksi varsinaista omaa aikaa minulle jäi yhden tunnin verran 5 tunnin sijasta. Miten se on mahdollista?!

Tuhlasin siis törkeästi kallisarvoisia aikaresurssejani vitkutellessa ja madellessa ympäri kauppaa tutkien jokaisen purkin pikkupräntit. Pitihän tämäkin virhe tehdä, jotta oppii arvostamaan omaa aikaa ja suunnittelemaan sen käyttöä tehokkaammaksi.

To do or not to do? 

Osa-aikainen tarhapaikka mahdollistaa aivan uuden luvun elämässäni. Vauva-aika ja täysi omistautuminen pikkuvauvan tarpeista huolehtimiseen muuttuu alati itsenäistyvän taaperon tukemiseen ja ohjaamiseen. Miten alle kaksivuotias voikin olla niin omatoiminen ja reipas! Äidin roolin painotus omassa elämässä pysyy tärkeänä, mutta sen rinnalle nousevat jälleen luovaminä ja työminä. Ihmiselo on jatkuvaa roolittelua elämäntilanteista toiseen.

Hyötyykö äiti enemmän täydellisestä hiljaisuudesta ja päiväunista vai ystävien seurasta ja sosiaalisesta aktiivisuudesta? Onko lepo tärkeämpää kuin kotityöt? Pitäisikö rentoutua hömppälehden parissa vai lukea tiukasti tietokirjallisuutta? 

Omalla kohdallani näiden suhde ratkaisee. On koettava, että minulle annettu aika tulee käytettyä olosuhteisiin nähden oikein. Tänään ei tullut, koska haaskasin sen vetelehtimällä. Siskoa oli ihana nähdä (kuten aina), mutta molemmilla oli tahoillaan järkyttävän pitkä lista niistä tekemättömistä asioista kummittelemassa. Siksi emme voineet täysillä olla tapaamisessamme läsnä.

Tiimityötä parhaimmillaan

Lapsen elämässä on jatkuvasti ollut läsnä ihania ihmisiä, niin aikuisia kuin lapsiakin. Koen kuitenkin tärkeäksi, että lapseni elinkuviot laajentuvat, sillä hänellä ilmiselvästi oli jo tarvetta siihen. Tarhassa hän oppii viettämäan aikaansa muiden turvallisten aikuisten sekä ikäistensä lasten seurassa. En pysty hänelle yksin tai lähipiirini kanssa opettamaan niitä pelisääntöjä, joita tarvitaan myöhemmin elämässä: suuressa ryhmässä toimimista ja sosiaalisia ryhmätyöskentelytaitoja. 

Ihanaa, että kotijoukkue vahvistui tarhatiimillä! Nyt lapsella on tuttu ja turvallinen paikka myös kokopäiväiseen hoitoon heti kun tilanne niin vaatii. Ja äidillä on mahdollisuus ottaa vastaan sekä osa-aikaista että kokopäiväistä työtä. Ihanaa, kun työhaastattelutkin voi sopia suoraan tietyille päiville ilman, että täytyy puhelukierroksella varmistaa lapselle viihdyttäjä siksi aikaa. 

Tiedostan kyllä, että tämä järjestely on väliaikainen siirtymävaihe, mutta aion hyödyntää sen parhaalla mahdollisella tavalla. Tämän tekstin myötä minullakin on oiva suunnitelma huomiselle päivälle lapsen ollessa päiväkodissa. Taidanpa laittaa sen muistilapulla otsaani kiinni, jottei pääse unohtumaan.

---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkeillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 
Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa
Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S
Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Sano se tarralapulla!

Muistilappuset ovat arjen käteviä jäsentelijöitä, mutta niillä voi myös ilmaista suuria tunteita!

Kehyksissä oleva kuva on Mikko Pääkkösen ottama.

---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkeillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 
Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa
Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S
Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Aivojumppaa hahmotustehtävällä - Putous

Viikon erossaolo lempiohjelmastaan on välillä yhtä tuskaa. Vieroitusoireita helpottamaan on nyt tarjolla lääkettä, joka samalla vetreyttää aivojen verenkiertoa.

Lauantain Putous-lähetystä odotellessa innokkaimmat fanit voivat ratkaista laatimani ristikon. Nyt on ainutlaatuinen hetki jumpata niitä arjen ylikuormittamia aivopuoliskoita - etenkin HAHMOtusta vaativaa aluetta.

Ratkaisun voit katsoa täältä klo 23:00 jälkeen tänään.

---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkeillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 
Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa
Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S
Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Muista ystävää - 10 vinkkiä

1. Lähetä kortti

Vielä ehtii täyttämään ystävien postilaatikot - perinteiset tai virtuaaliset - ilahduttavilla terveisillä. Koska ystävämme Postin Kusti ei enää ehdi polkemaan tervehdystä perille, käytä nykytekniikkaa hyödyksi tai polje itse!

2. Pieni persoonallinen lahja

Rahalla ei ole merkitystä vaan tunnearvolla. Kenties yhteiseltä matkaltanne poimittu simpukka ilahduttaisi ystävääsi? Tai ehkäpä videokooste yhteisistä hetkistänne? Pieni valokuva-albumi täynnä muistoja on myös ihana lahja!

3. Lahjakortti

Lahjakortti on aina äärimmäisen valloittava muistamisväline. Se mahdollistaa ystävällesi jotain, joka muuten saattaisi jäädä tekemättä tai kokematta. Rahallisella arvolla ei ole merkitystä tässäkään, vaan mieti, mikä ystävääsi oikeasti ilahduttaisi. Leffailta hyvässä seurassa? Juustomaistajaiset pienellä porukalla? Megabileisiin pääseminen omalla jengillä?

4. Puolita possumunkki

Pienet eleet ja toisen huomioonottaminen ovat rikkautta.

5. Kutsu kahville

Kutsu ystävä kylään tai lähde itse tervehtimään häntä. Ällömakea vaalenpunainen alkoholiton drinkki sydänpilleillä ryystettynä kruunaa hauskasti kahvituokion ja tekee siitä ikimuistoisen.

6. Lähetä ristikko/sudoku/krypto uudelleen tuunattuna

Mitä sitten vaikka se päätyisi perille asti hieman myöhässä? Ystäväsi ilahtuu varmasti silti!

7. Pidä juhlat!

Nyyttäriperiaatteella yhtäkkiä kasaan kaavitut juhlat voivat olla upeat! Kutsu paikalle parasta mahdollista seuraa - ystäväsi!

8. Ystävyys on ajankohtaista vuoden jokaisena päivänä

Jos et ehdi "määräaikaan" mennessä sumplimaan upeaa yllätystä, älä pode huonoa omaa tuntoa. Voit halutessasi toteuttaa sen silloin, kun aikataulusi tai resurssisi paremmin sallivat. Yksikään tosiystävä ei loukkaannu lähettämättä jääneestä kortista. Hän tietää että olet silti hänen tukenaan - päivästä riippumatta. Tästä myös ihana Vivian Valpuri muistutteli jo tammikuussa: "--ystävyys on osa jokaista päivää :)".

9. SoMeta

Tilapäivitykselläsi voit sosiaalisessa mediassa muistaa kaikkia tuttuja samanaikaisesti, tehokkaasti ja nopeasti.

10. Kirjoita lumihankeen viesti ja lähetä se kuvana ystävän kännykkään

Yksinkertainen viesti uudelleen ideoituna kolahtaa ja kovaa. Mikäli olet talvea pakosalla maailman äärissä, voit toteuttaa saman tempun rantahietikkoon. 

---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 
Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa
Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S
Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Sanoja Ystävilleni

Ylitsevuotavaisen

Seurapiirikelpoisia 

Tytöistä

Äärimmäisen

Viisaista

Äityikin.

Ymmärtämättömiä

Siipirikkoja

Tunnerikkaampina

Ääneti

Vaelluksillaan

Äärettömyyteen.

Ylimaailmallisen

Suojelevaiset

Tinasoturimaisen

Äkkipikaiset

Villivarsat

Ärisivätkin.

     Yhdessä

     Seikkailemme

     Tuohipurrella

     Äkkijyrkän

     Vedenpyörteen

     Äärelle.

          Ylitsemme

          Soljuu

          Tuoreenraikas

          Ämpärillinen

          Viihdyttävää

          Ääntä.

Se on laulua. Ystävieni laulua. 

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkeillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Valokeila suunnattu väärin

Ilkivallan tekijät käännytetään torjumaan kiusaamista, uutisoi Iltalehti tänään. Sarasvuo pääsi sopuun häntä ja hänen omaisuuttaan terrorisoineiden huligaanien kanssa. Valitettavasti en päässyt tarkastelemaan tarinaa kokonaisuudessaan, sillä tärkeimmät kohdat oli salakavalasti sullottu nettilehden maksulliseen osioon.

Ollaanko nyt oikeilla jäljillä?

Sarasvuon ajatusmalli on teoriassa käyttökelpoinen ja sen tarkoitus on kaiketi jalomielinen. Esimerkillään hän näyttää vaihtoehdon perinteiselle rikoksenkäsittelykoneistolle ja samaan aikaan kylpee medialoisteessa. Neuvottelutaidoista ja luovuudesta plussaa hänelle. Anteeksianto on hyve sekä kostoajattelun hautaaminen saunan taakse on aina ihailtavaa.

Diili vaikuttaa päällisin puolin hyvältä, mutta katkotaanko tässä nyt kasvatukselta runkoa? On hankala arvioida sopimuksen seurauksia tuntematta tarkkaa toteuttamismallia käytännössä.

Osittain tässä toitotetaan viestiä, että tee rikos niin tehdään diili. Ongelmakäytökseen taipuvaisten nuorten patoutunut energia ohjataan näennäisesti yhteiskunnan hyväksi, mutta kuka heidän käyttäytymistään valvoo? Ilmassa leijuu enemmän riskitekijöitä kuin keskiyöllä lepakoita.

Kiusattujen puolelle asettumisen pitäisi olla uusi trendi

"Pojat käyvät keskusteluja ja raportoivat Sarasvuolle sosiaalisesta mediasta, koulusta ja kaveripiiristä paljastamastaan kiusaamisesta sekä toimenpiteistään sen lopettamiseksi.

- Tarkoitus on mennä kiusatun puolelle ja rinnalle. Sopimus oli ehtona sille, että minä ja perheemme luovumme poikia vastaan meneillään olevasta rikosprosessista ja vaatimuksista."

Jari Sarasvuo kertoo Iltalehdelle

Koska kiusaaminen arpeuttaa lasten ja nuorten sielun, pitäisi kiusattujen puolustamisen olla uusi trendi. Sen iskostaminen ihmisalkuihin pitäisi aloittaa jo synnytyssairaalasta ja jatkaa systemaattisesti aikuisuuteen asti. Kierrätysastiaan on heitettävä ennakkoasenteet siitä, etteivät ulkopuoliset saisi puuttua "meidän Minna-Jalmarin" kasvatukseen. Kuitenkin jokaisen ihmisen velvollisuutena näkisin sen, että kiusaamista havaitessaan toiminta keskeytetään ja siihen puututaan rakentavasti. 

Kävijämäärä-ähkyyn ja nuorten ihailuun hukkuvat bloggarit voisivatkin aloittaa uuden trendin. Kampanjointi kiusaamista vastaan saisi nuoret liikkeelle somen kautta. Toivottavasti jokainen kiusaamiseen osallistunut tuntee piston sisäelimissään, sillä kiusaamisella voi aiheuttaa uhrille vuosikausia kestävät traumat, joista toipuminen on hidas ja vaikea prosessi. 

Median huomiota ohjaillaan - mutta minne?

Mitkä ikinä olivatkaan motiivit Sarasvuon ja ilkivaltaa harrastaneiden sopimuksen aikaansaamiseksi, on kyseenalaista piilottaa yksityiskohdat maksullisten palveluiden taakse. Vaikka onkin kyse lehtibisneksestä ja myynnistä, tässä annetaan kuvaa Pyhimyksestä ja samalla blokataan tärkeää tietoa suurelta ihmisjoukolta. Jos tässä oikeasti rakennettaisiin uutta toimintamallia kiusaamisen ehkäisemiseksi, valokeila pitäisi kääntää yksittäisestä henkilöstä itse ongelmaan ja sen ratkaisuun. Ja ennen kaikkea kaikkien nähtäville.

Positiivista on, että kiusaaminen ja siihen puuttuminen nostetaan mediaan esille. Kuitenkaan raportointi somessa yksityishenkilölle ei ole mikään rangaistus ongelmakäytökselle. Myös konkreettisia toimia kiusaamisen ehkäisemiseksi on tapahduttava. Kyseenalaista tässä ratkaisumallissa on myös roikottaa ihmisiä vuosikausia kiitollisuudenvelassa ilkivallan uhrille, joka ei nostanutkaan syytettä.

Lähellä olevat kiusatun tukena

Kaikkien tulisi kiinnittää huomiota siihen, että kiusatuksi joutuneella olisi mahdollisimman matala kynnys kertoa asiasta. Ohessa muutamia vinkkejä kiusaamisen kohteeksi joutuneille nuorille. Vinkit ovat MLL:n sivuilta.

• "Etsi läheltäsi yksi aikuinen, johon luotat. Isä, äiti, opettaja, isovanhempi, kummi, vahtimestari, naapuri, terveydenhoitaja, ruokalan täti, valmentaja.

• Kerro ihan rehellisesti, mitä on tapahtunut ja miltä sinusta tuntuu. Sano, että tarvitset apua. Voisitko ottaa kaverisi tai vaikkapa tukioppilaan mukaan?

• Jos puhuminen tuntuu hankalalta, kirjoita lappunen, sähköposti tai tekstiviesti.

• Kuka luokkakaverisi voisi olla puolustajasi, kelle voisit puhua? Koulusi tukioppilaat ovat myös sitä varten, että heille voi kertoa asiasta."

Tietopaketti kiusaamisesta ja sen ehkäisystä MLL-sivuilta.

Kotikasvatuksella tärkeä rooli

Jotta kiusaamista voidaan ehkäistä kotikasvatuksen avulla, kannattaa vanhempien tutustua seuraaviin ohjeisiin (Lähde: MLL vanhempainnetti):

"Ehkäise koulukiusaamista

• Keskustele kiusaamisesta lapsesi kanssa, vaikka asia ei koskettaisikaan perhettänne juuri nyt.

• Kerro lapsellesi, että kiusaaminen on aina väärin.

• Eläytykää pohtimaan miten pahalta, yksinäiseltä ja surulliselta kiusatusta tuntuu. Tämä auttaa lapsen empatiakyvyn kehittymistä.

• Kysy, miten lapsesi on toiminut tai mitä hän tekisi, jos hän huomaisi, että jotakuta kiusataan. Meneekö hän mukaan ja alkaa ilkkua vai vetäytyykö pois, etteivät kiusaajat ottaisi häntäkin silmätikukseen? Kerro lapselle, että on rohkeaa asettautua puolustamaan tyttöä tai poikaa, joka on joutunut toisten syrjimäksi. Puolustaminen on paljon vaikeampaa kuin mukana ilkkuminen. Muutkin lapset arvostavat varmasti sellaista, joka rohkeasti puuttuu kiusaamiseen, vaikka eivät sitä itse uskaltaisikaan tehdä. Kerro, että kiusaamisesta pitää kertoa jollekin aikuiselle, vaikka opettajalle tai vanhemmalle.

• Tue lapsesi ystävyyssuhteita koulukavereihin. Kutsukaa yhdessä kavereita kotiin.

• Osallistu luokan järjestämiin tilaisuuksiin ja tutustu toisiin vanhempiin. Vanhempien keskinäinen yhteistyö ehkäisee kiusaamista."

Yksityiskohdat ja käytännön toimenpiteet Sarasvuon diiliin liittyen tulisi saada julki, jotta rakentavaa keskustelua mallin toimivuudesta olisi mahdollista käydä. Mielenkiinnolla jään seuraamaan "Case: Sarasvuon" kehittymistä ja siitä uutisointia. Toivottavasti sillä aikaa mahdollisimman moni tahollaan pohtisi keinoja kiusaamisen ehkäisemiseksi. Se ei aina tarkoita teinien taklaamista omalle pihamaalle.

---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 
Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa
Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S
Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Ole varuillasi!

Sain juttuvinkin kirjekyyhkyn välityksellä ja hyppäsin välittömästi potkukelkkani puikkoihin. Lähdin kamera kourassa ja muistilehtiö mukanani tapaamaan minuun yhteyttä ottanutta Herra Ukkoa. Paikalle päästyäni minua odotti kaamea näky - vaarallinen ilmiö leviää ympäri maapalloa ja sen vaikutukset ovat arvaamattomia!

Ilmiö tavoitti Luri Ukon tänään puolilta päivin. Seuraukset ovat peruuttamattomat.

Luri Ukko työskentelee kääpiörottafarmarina syrjäisellä maaseudulla idyllisessä Kulmalan pitäjässä. Hänen tupaansa ei tule vesi, eikä arktisiin olosuhteisiin tottunutta farmaria kylmät ilmat hetkauta. Sanomattakin on selvää, ettei herra Ukon torpassa ole edes televisiota ja hän viettääkin lähes kaiken aikansa pihatöissä. Miten ihmeessä ilmiö tavoitti jo erakoituneen farmarin syrjäseudulla?

Antskun heittämä lumipallo lähti vierimään

Putous-ohjelman muuttumisleikkiin mukaan lähtenyt Antsku tuskin arvasi julkisuusmyllyyn hypätessään, mitä seurauksia hänen käynnistämällään ilmiöllä on. Imatralaisen kotirouvan viattoman kuuloinen hokema "Mie romahan" on käynnistänyt maailmanlaajuisen ketjureaktion, jota emme todennäköisesti voi enää pysäyttää. Lumipallo on lähtenyt liikkeelle ja vyöryy nyt pyyhkäisten mukanaan kaiken eteensä tulevan. Uhka koskee koko maailmaa!

Herra Luri Ukon tämä arvaamaton ilmiö saavutti tänään puolilta päivin, kun hän oli ulkoiluttamassa rottiaan pihamaalla. "En yhtään tiedä mitä tapahtui. Heittelin rotille omenanraatoja ja eilistä pullaa, kun yhtäkkiä alaruumiistani hävisi tunto. Mie romahin!", herra Ukko tilittää kyynel silmäkulmassaan. Paluuta entiseen ei enää ole ja herra Ukko joutuu nyt pitkälle sairaslomalle.

Onko mitään enää tehtävissä?

Antskun muut hokemat ovat jo innoittaneet faneja omituisiin toimenpiteisiin. Antskun kotikunnassa Imatralla läträtään alkoholilla muotidrinksujen muodossa. Seurauksia yhteiskunnalle tulee vääjäämättä ihmisten nauttiessa "Hitokseen" tai "Mie romahan"-ilolientä, sillä harva meistä osaa toimia järkevästi lauantai-illan Putous-huumassa kisakatsomon aikoihin. Odotettavissa on siis synkkiä avioerolukuja sekä lukuisia järjestyshäiriöitä. Myös terveyskeskusten päivystysyksiköt ovat varautuneet naurupuuskien seurauksista revähtäneiden vatsalihasten pikaiseen ensiapuun. Valmiutta on nostettu koko maan alueella.

Myös maailmalta on raportoitu aktiivisesti ilmiöön liittyen. Italiassa majaileva kirjeenvaihtajani Torre D. Pizza lähetti minulle hätääntyneen kirjeen, jossa valtion johto ilmoittaa huolensa avoimesti. He vetoavatkin kirjeessään kansainvälisten apujoukkojen saamiseksi paikan päälle, sillä "Mie romahan"-ilmiö uhkaa jo Pisan ennestään kaltevaa tornia.

Naapurimaamme Ruotsin puolelta taas Henkka&Maukka -myyjät ovat lähellä lakkoa, sillä työyhteisön hyvinvointiin on alkanut vaikuttaa negatiivisesti työkavereiden romahtelu. Sitkeimmille myyjättärille lankeaa kohtuuttoman suuri vastuu ja työtaakka, kun Tukholman keskustassa sijaitsevan liikkeen koko alusvaateosaston myyjät ja kassaneidit romahtivat samanaikaisesti. Nyt he ovat pitkällä hermolomalla ja apuvoimia ei ehditä palkkaamaan tarpeeksi nopeasti. 

Varaudu ajoissa!

Tarkkaile lähipiiriäsi ja mikäli huomaat romahuksen merkkejä, ota välittömästi yhteyttä viranomaisiin. Ennakointi on erittäin tärkeää, joten kiinnitä huomiota seuraaviin seikkoihin:

1) Miehet alkavat pukeutua naisiksi ja esittää kotiäitejä

2) Lähiravintolan lounaslistalla on toistuvasti pelkkää Pasta Carbonaraa

3) Paras ystäväsi soittaa sinulle jatkuvasti ja kutsuu sinua "Maikuksi"

4) Uusin trendi kylänraitilla on valkoinen villapaita ja raidalliset villasukat

Onko mitään enää tehtävissä????

---
Lisäys 8.2.2014: Lue myös, miten ideaani hyödynnettiin!

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

5 tapaa auttaa

Haluaisit auttaa, mutta ideaverstaassa on duunarit tauolla. Et ehkä omista miljoonia, joita jaella beckhammaisesti hyväntekeväisyyteen. Yksiössäsi ei ole tilaa adoptoida orpolapsia Brangelina-tyyliin, vaikka kuinka sijoittaisit sohvakaluston uudelleen. 

Ota vähän pienempi askel ensin ja arvio tilannetta sitten uudelleen.

1. Lahjoita verta

   Voin taata, ettei sinua imetä kuiviin. Vaikka haluaisitkin muuttua vampyyriksi Twilightin innoittamana.

2. Lahjoita riihikuivaa ja tue toimintaa

   Valitse kohde, joka on lähellä sydäntäsi. Näin pienelläkin summalla avustaminen on entistä palkitsevampaa. 

3. Soita mummolle ja vaarille laulaaksesi heille biisin

   Älä loukkaannu, jos luuri iskeytyy korvaasi tai kaiutin mykistetään toisessa päässä. Ajatus on tärkein. Mikäli luulet puhelun katkeamisen johtuvan teknisistä ongelmista, osta heille uusi puhelin.

4. Lähetä ystävälle perinteinen kirje

   Etanapostin mukana raahautuvassa kuoressa on paljon enemmän fiilistä, kuin e-mailissa. Mukaan voit sujauttaa pienen yllätyksen (vaikkapa teepussin, valokuvan tai lahjakortin). Voit myös kyllästää kirjeen lempiparfyymillasi ja vieläpä sulkea sen suudelmin. Tai ilmastointiteipillä, mikä on kestävä ja aina yhtä esteettinen vaihtoehto.

5. Ilmoittaudu vapaaehtoistoimintaan

   Moni järjestö kirkuu innosta, mikäli saavat lisävoimaa aktiivisista talkoolaisista. Tässä on mahdollisuus ilahduttaa ihmisiä, verkostoitua tulevaisuuden varalle tai muuten vain purkaa ylimääräistä energiaa. Pääset suuntaamaan räjähtävän luovuutesi oman navan ulkopuolelle. Muista myös taloyhtiön talkoot! Parempaa satsausta naapurisopuun ei ole. Paitsi ehkä sokerin lainaaminen ja langattoman verkkosi avoin jakaminen.
   
   Listojen tekeminen on turhaa, mikäli käytännössä asiat eivät etene. Siksipä tähän mennessä blogini taivalta olen tehnyt muutamia tempauksia sekä kaiken kukkaraksi heittänyt röökit unohduksen kaatopaikalle. Ekotekona olen vaipattanut jälkeläiseni lähes pelkästään kestovaipoilla taaperoikään asti, kunnes neiti keksi potan oikean käyttötarkoituksen.
   
   Tuumi ensin, toimi sitten. Myös pienillä teoilla on merkitystä - ainakin oman hyvinvointisi edistäjänä!

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Live@ Itämeri

Bloggaaja lähti reissuun ja päätyi tällä kertaa Itämerelle! 

Hommahan sai alkunsa siitä, että edellisestä risteilystä saatu lahjakortti oli koristanut jääkaapin ovea jo hieman liian kauan. Näin ollen päätimme Ystäväni kanssa pakata lapset mukaan ja lähteä risteilemään. A-luokan hytti, A-luokan seura mutta Ä-luokan tuuri aikataulutuksen suhteen.

Ö-luokkaan joutuminen oli hiuskarvan varassa, kirjaimellisesti

Lähdimme hyvissä ajoin kohti satamaa, mutta vauvankantovälineistön unohduttua heitimme u-käännöksen ruuhka-aikana kehä III tienoilla. Suitsait sukkelaan palasimme lähtöpisteeseen noutamaan puuttuvaa rintareppua ja takaisin moottoritielle päästyämme huomasimme aikataulun menevän suhteellisen jännittäväksi. Eipä hätää, sillä B-suunnitelmamme oli, että jos aikataulu menee hilkulle, niin soitamme terminaaliin ja ilmoitamme olevamme matkalla. Yeah right.

Katajanokan läheisyyteen päästyämme laivan lähtöaika läheni uhkaavasti. Jäimme jumiin rekan taakse ja se päätyi poikittain risteykseen eteemme, kun kiire oli muutenkin kova. Soittelin VikingLinelle ja pyysin yhdistämään terminaalin, sillä olimme jo aivan lähellä kohdettamme. Langan toisessa päässä huvittunut virkailija kertoi, ettei terminaaliin ole mahdollista soittaa lainkaan. Tässä vaiheessa oli jo todellakin hoppu. Mikäli jäisimme rannalle ruikuttamaan, tätä matkaa voisi kuvata Ö-luokan matkaksi menetettyine maksuineen.

Purkautuminen

Ahtautuminen takapenkille turvakaukalon ja taaperon turvaistuimen väliin tuntui olevan akrobaattista notkeutta vaativa suoritus puhumattakaan turvavyön kiinnittämisestä. Autossa matkusti kolme aikuista, kaksi lasta, kahdet rattaat ja lukematon määrä laukkuja. Jotenkin onnistuimme purkautumaan autosta ulos salaman nopeudella terminaalin pihassa ja pikaspurtti lähtöselvitystiskille toi toivotun tuloksen - maihinnousukortit ja ateriakupongit.

Ystäväni piteli jo jalkaa hissin oven välissä, kun juoksin hänen ja hänen vauvansa luokse perässä vedettävä lentolaukku ilmassa heiluen ja lastani matkarattaissa lykkien. Terminaalihenkilökunta naureskeli huvittuneena karavaanillemme - mammat tukka putkella syöksyy kohti laivaa kassit ja pussukat heiluen ja lapset rattaissa ihmetellen vauhdikasta menoa. 

Hissikammo uhkaa

Emme mahtuneet samaan hissiin terminaalissa, joten vilkuttelin edellä menevälle Ystävälleni haikeana. Pyysin häntä pidättelemään laivaa, jotta mekin ehtisimme kyytiin. Takana niskaani hengittivät terminaalityöntekijät, jotka olivat tulossa portteja sulkemaan. Viimein hissi tuli ja pääsimme sen yhden halvatun kerroksen ylöspäin. Vastassa minua ei ollutkaan Ystäväni vaan hauska ukkeli, joka totesi että kulkuramppi poistetaan heti kun olemme astuneet laivaan. Ja näin myös kävi! Hengästyneinä juoksemisesta ja onnellisena laivaan ehtimisestä levähdimme hetken aulassa ovien sulkeutuessa selkämme takana. 

Kun vihdoin pääsimme hyttiin, huomasimme että vauvan hoitolaukku oli jäänyt autoon. Mutta ei hätää - rintareppu tuli mukaan!

Tarina jatkuu täällä!

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Arjen sankari: Avustajakoira Ville

Odottelemme taaperon ja siskoni kanssa HYKSin kliinisillä käytävillä siskoni lääkäriaikaa. Tunnelma on leppoisa, sillä odotustila on täynnä mukavia ja hymyileviä ihmisiä. Yhtäkkiä käytävää pitkin astelee rauhallinen ja ylväs koira pyörätuolissa olevan ohjaajansa vierellä. Koiran lempeä katse ja upea olemus tekevät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Hymy kasvoillani levenee entisestään, kun huomaan sen käyttävän virallista avustajakoirien merkillä varustettua liiviä. Olen lukenut aiheesta useita artikkeleita, mutta en olisi uskonut, että tosielämässä saan hienon tilaisuuden nähdä avustajakoiran työssään. Koiran ohjaaja tervehtii iloisesti ja aloitammekin jutustelun saman tien. Taapero vieressäni hihkuu innosta ja katselee ihastuneena koiraa. Tuon ihanan koiran nimi on Ville!

Me kaikki koiraihmiset tiedämme, miten upeaa on olla nelijalkaisen ystävän seurassa. Koiraan muodostuu uskomattoman vahva tunneside sen kanssa touhutessa ja harrastaessa. Koiralle on mahdollista opettaa lukematon määrä temppuja ja taitoja, mikäli koulutus on pitkäjänteistä ja palkitsevaa. Koira auttaa selviämään haasteista ja elämän tyrskyistä, sillä sen seuralla on positiivinen vaikutus mielialaan ja sen läsnäolo lohduttaa elämän kolhiessa. Koira on myös täydellä sydämellä mukana elämän iloisissa hetkissä. Koirat ovat perheenjäseniä, mutta ne voivat olla paljon muutakin. Monella meistä on kotonaan se oma ihana Karvaturri, Kotikuntansa Suurin Sohvaperuna, Aikansa Kovin Agilitymestari tai Koiranäyttelyiden Voitokas Muotovalio. Mutta sen lisäksi löytyy erityiskoulutettuja avustajakoiria, jotka auttavat ohjaajaansa arjessa.

Mittaamattoman arvokas apuväline

Avustajakoirien on läpäistävä tiukat luonne-, taito- ja terveystestit sekä parin vuoden mittainen koulutusjakso ennen töihin ryhtymistä. Koirien koulutus aloitetaan jo pentuna ja sen osaamistasoa seurataan koko työuran ajan. Suomessa avustajakoira on mahdollista saada Invalidiliiton kautta. Koira koulutetaan fyysisesti toimintarajoitteisen ohjaajansa yksilöllisiin tarpeisiin sopivaksi apuvälineeksi, joka avustaa päivittäisissä toiminnoissa helpottaen arkea. Suomessa ensimmäiset avustajakoirat ovat valmistuneet vuonna 1994 ja tällä hetkellä niitä työskentelee arjen sankareina hieman alle 60.

Nelijalkainen kumppani helpottaa ohjaajansa arkea jokapäiväisissä asioissa. Avustajakoira saattaa esimerkiksi hoitaa valojen sytyttämisen ja sammuttamisen, hissin tilaamisen tai avustaa pukeutumisessa ja riisuntumisessa. Se voi kauppareisulla kantaa ohjaajansa tavaroita selkärepussa tai vaikkapa nostaa kaupan lattialle tipahtaneet käsineet. Puhelimen soidessa koira kiikuttaa luurin ohjaajalle. Se on myös ohjaajansa apuna ovien avaamisessa ja sulkemisessa sekä noutaa ohjaajan tarvitsemia esineitä käskystä. Monipuolisen osaamisensa ansiosta koira tukee ohjaajansa itsenäisyyttä ja omatoimisuutta sekä tuo iloa elämään. Avustajakoirat tekevät siis tärkeää työtä ja edistävät ohjaajansa hyvinvointia kaikilla osa-alueilla.

Valloittava Ville

Olen innoissani jutellessani Villen ohjaajan Ullan kanssa. Varovasti kysäisen, saisiko Villeä silittää. Normaalisti työssä olevaan koiraan ei saa ottaa minkäänlaista kontaktia, vaan koiralle pitää antaa työrauha. Saamme kuitenkin luvan, sillä Ville on konkari näissä hommissa. Ville tervehtii meitä iloisesti kuitenkin innostumatta liikaa. Charmantti herra on rodultaan labradorinnoutaja ja ikää herrasmiehellä on 10 vuotta. Ville ei valloittanut ainoastaan minun sydäntäni, vaan koko käytävällinen ihmisiä (hoitohenkilökuntaa myöden) on sen maagisen vetovoiman pauloissa. Tyttäreni halaa koiraa pitkään samalla silittäen sen kiiltävän mustaa turkkia. Oi kunpa kaikilla tarvitsevilla olisi mahdollisuus saada tällainen lämminsydäminen, rautahermoinen ja äärimmäisen taitava kaveri arkeen avuksi.

Ullan ja Villen lämmin suhde on ainutlaatuinen.

Huomaattehan Villen upean timanttipannan, joka mätsää täysin uniformun väreihin!

Miten sitten pitäisi kohdata avustajakoirakko oikeaoppisesti?

Vaikka itse saimme ainutlaatuisen tilaisuuden rapsutella ja silitellä Villeä, oikeaoppinen kohtaaminen menee täysin erilailla! Tämä ohje on suora lainaus Avustajakoira ry:n sivuilta,:

"Anna avustajakoiralle työrauha

Kun kohtaat avustajakoiran, älä kiinnitä siihen mitään huomiota - tarkoittaa sitä, ettet katso sitä silmiin, kosketa tai puhu sille. Koiran ohjaajaa sen sijaan voit tervehtiä kuten ketä tahansa henkilöä.

Avustajakoira on koulutettu olemaan huomioimatta ympäristöään, mutta koiran, etenkin sosiaalisen labradorinnoutajan, joita useimmat avustajakoirat ovat, on hyvin vaikea kieltäytyä paijaavista sanoista ja käsistä! Vältä myös lepertelyä, vaikka puhuisitkin vain koirasta sen ohjaajalle.

Kun  ulkoilutat omaa koiraasi, ohita avustajakoirakko riittävän etäältä etenkin, jos omalla koirallasi on liiallista arkuutta tai aggresiivisuutta muita koiria kohtaan. "

Ville ja taapero ottavat rennosti HYKSin odotustilassa

Yhdistys kehittämässä avustajakoiratoimintaa

Avustajakoira ry tekee Suomessa arvokasta työtä, jotta näitä ihania Aputassuja saataisiin koulutettua mahdollisimman monelle tarvitsevalle. He toimivat myös koirien ohjaajien tukena pulmatilanteissa tai koulutukseen liittyvissä asioissa. Yhdistys kehittää jatkuvasti avustajakoiratoimintaa, jakaa informaatiota hoitohenkilöstölle sekä tavallisille tallaajille erilaisten tapahtumien kautta. Esimerkiksi yhdistyksen toimintaan pääsi tutustumaan Helsingin Messukeskuksessa Voittaja 2013-näyttelyssä - ja tietenkin lauma avustajakoiriakin oli mukana! Yhdistys tekee tiivistä yhteistyötä Invalidiliiton kanssa.

Omalta osaltani halusin tukea tätä arvokasta työtä, sillä avustajakoiran koulutus, terveydenhuolto ja ylläpito vaatii aikamoisen määrän euroja. Päätin tehdä lahjoituksen suoraan kummikoiratoimintaan, sillä tuntuu mukavalta olla osaksi auttamassa koiran "koulutuksessa" työkuntoon ja jonkun ihmisen henkilokohtaiseksi apulaiseksi ja ystäväksi. Vuoteen 2010 mennessä yhteisöjen ja yksityishenkilöiden lahjoituksilla oli saatu koulutettua 18 koiraa ja toukokuussa 2013 kuusi uutta avustajakoiraa aloitteli työuraansa. Tukemisen tapoja on muitakin ja niihin voit tutustua yhdistyksen web-sivuilla tarkemmin.

Artikkelin lopussa olevien lähdetietojen avulla voit tutustua syvällisemmin avustajakoiratoimintaan.

Kiitos Ullalle ja Villelle ihanasta kohtaamisestamme!

- - -

Lähteet:

Ville & Ulla 18.12.2013
Avustajakoira ry, www.avustajakoira.fi, luettu 18.12.2013 ja 20.12.2013
Invalidiliitto ry, http://www.invalidiliitto.fi/portal/fi/toiminta/avustajakoirat/ , luettu 18.12.2013
Avustajakoira ry:n Facebook-sivusto, https://www.facebook.com/Avustajakoira?fref=ts
Paula Müller, Avustajakoira-asiantuntija / Invalidiliitto, sähköpostikirjeenvaihto 1/2014

- - -
9.3.2014 LISÄYS: Potkua avustajakoiratoimintaan on hyväntekeväisyystapahtuma, jonka tavoitteena on kerätä varat kolmen uuden koiran kouluttamiseen. Tutustu tapahtumaan sen kotisivuilla ja osallistu avustajakoiratoiminnan tukemiseen!

Tule myös paikan päälle seuraamaan jännittävää hyväntekeväisyysottelua, jossa 6.5.2014 kohtaavat HJK:n naisten edustusjoukkue sekä Invalidiliiton kokoama joukkue. Katso myös video !

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Kortti kuivumassa

Internetin aikakaudella ihmisten kanssakäyminen tietokoneen välityksellä on kasvanut räjähdysmäisesti. Viestit saa lähetettyä reaaliajassa ja videopuhelu on näppärä työväline, mikäli etäisyyttä lähipiiriin on maantieteellisesti sen verran, että kahvikupposella käyminen ei ihan aina ole se kätevin (vaikka onkin miellyttävin) vaihtoehto. Facebookissa voi päivittää tilansa niin, että kaikki virtuaalikaverit tietävät kuulumisesi välittömästi - niin hyvässä kuin pahassakin. Surullisen kuuluisana esimerkkinä toimii Salkkareiden Tohtori Mäkelä, joka vahingossa jakoi yksityisen valokuvansa työpaikkansa sivustolla. Pienellä virheellä oli suuret seuraukset ja tämä toimikoot varoittavana esimerkkinä myös tosielämän Facebook-käyttäjille.

Omat virtuaaliset yhteydenpitovälineeni ovat pääosin e-mail, Facebook ja Skype. Puhelimessa puhumisen koen nykyään haastavaksi, sillä aina taustalta kuuluu jotain epämääräisiä ääniä: milloin pottaan pissinyt taapero ilmoittaa tuotoksestaan röhkimällä kovaäänisesti (potan pohjassa on possutarra kannustimena) tai koira ulisee ikkunasta näkyvälle puoliksi sulaneelle lumiukolle (joka mitä ilmeisimmin on hyvin omituinen ilmestys karvakorvan mielestä, sillä se muuttaa muotoaan joka päivä).

Postilaatikon avaamisen ilo

Ihanin lähipiirin muistamiseen tarkoitettu yhteydenpitoväline on kuitenkin perinteinen posti. Voi sitä ilon tunnetta tänäänkin, kun laskujen ja joulumainosten seasta löytyi meille postitettuja joulukortteja! Niitä ihasteltiin koko perheen voimin. Hieman eri asia kuin sähköpostin saapuneet-kansion "Sinulle on 3 uutta viestiä", sillä nämä viestit eivät ole käsin kosketeltavissa. Niitä ei voi tunnustella, haistella, ihailla eri valaistuksessa tai sujauttaa sellaisenaan Muistojen Arkkuun, joka odottaa taaperon huoneessa koko ajan täyttyen mukavista muistoista. Tottakai sähköpostitse laitettu tervehdys on yhtä arvokas, se on vain hieman erilainen kuin perinteinen kortti. Myös sähköinen viesti kertoo, että joku ajattelee Sinua. Joka tapauksessa on ihana tunne, että tulee muistetuksi ja jokaikinen vuosi joulutervehdysten määrä on yllättänyt minut. Tätä iloa olemme myös siskoni kanssa halunneet levittää lähipiiriin.

Korttipajassa tapahtuu

Valitettavasti resurssipulan vuoksi on käytännössä mahdotonta muistaa aivan kaikkia ihania ihmisiä omatekoisella joulutervehdyksellä, mutta se ei tarkoita sitä, ettäkö emme heitä ajattelisi lämmöllä. Korttipajasta on muodostunut meille jo pienimuotoinen perinne, sillä saman toteutimme viime vuonna. Pääosin suunnittelemme kortteja sen verran, että saamme tarvikkeet hankittua. Sitten levitämme askartelutarvikkeet suurelle pöydälle ja alamme siihen luovaan työhön - korttien tekoon! Mukana on siskoni ja minun lisäksi taapero ja karvakorva avustamassa.

Kortit kuivumassa ja kahvitauko voi alkaa

Kortteja on kätevä tehdä samalla kertaa niin paljon kuin pystyy, sillä tarvikkeet ovat valmiiksi käden ulottuvilla ja koko höskän siivoaminen menee sitten samaan syssyyn. Mahdolliset ylimääräiset kortit kannattaa säilyttää tulevaisuutta varten, sillä niille löytyy aivan varmasti käyttöä myöhemminkin, joulu kun tuppaa tulemaan joka vuosi .

Tänä vuonna korttipajassamme kävi pieniä laskelmointivirheitä sillä a) paperiliima loppui ensimmäisen kortin liimauksen jälkeen ja b) aikataulu oli liian tiukka. Lisäksi taapero sammui heti puuhastelun aloitettuamme ja olimme tehneet kortit jo valmiiksi, kun hän heräsi kauneusuniltaan. Tämä muutti suunnitelmia heti lennosta, sillä olin ajatellut hyödyntää hänen auttavaa kättään tai jalkaansa korttien teossa. Siis sivellä sormiväriä niihin ja antaa paperin eteen. Toisaalta tuon idean toteutimme jo viime vuonna ja tänä vuonna osa korteista saikin taaperon jälkikäteen tekaiseman liitteen: tusseilla väritetyn jouluaiheisen kuvan. Hieman oli picassomaista luovuutta niissä kuvissa, mutta se oli hänen taiteellinen näkemyksensä ja lopputulos hieno.

Materiaalien kirjo

Tarvikkeina käytimme erivärisiä pahveja, tulostettuja kuvia ja tekstejä, joita väritimme tusseilla ja puuväreillä sekä kimalleliimaa, jota pursottelin niin, että käsi kramppasi. Kuviosakset viuhusivat ja kortit kasattiin paperiliiman sijaan perus erikeepperillä, joka toikin niihin itsetehdyn vaikutelman. Eli osa korteista näytti aivan ala-asteikäisten askartelemilta, mutta sehän on mukavaa näin naishenkilön näkökulmasta, että luullaan ikäistään nuoremmaksi.

Jos haluaa ilmaisia materiaaleja askarteluun, kannattaa hyödyntää vaikkapa läheistä rautakauppaa, kuten minä olen tehnyt. Eli mars maaliosastolle ja sieltä läjä erivärisiä maalikarttoja matkaan. Näistä voi leikellä kuviosaksilla koristeita ja liimata kortteihin. Yleensä värikarttojen takana oleva mainos jää siis piiloon ja värivalikoima on aivan mahtava. Löytyy perusvärit, murretut sävyt ja murrettujen sävyjen vielä vähän murretut sävyt eli joka tilanteeseen sopivaa materiaalia tarjolla. Kohteliaisuussyistä on kuitenkin hyvä kannattaa rautakauppaakin ja ostaa jotain pientä hyödyllistä vaikkapa kotiin samalla. Loput tarvikkeet löytyvät marketista kauppareissun yhteydessä tai Tiimarin konkurssipesästä, mikäli sellainen sattuu paikkakunnallasi sijaitsemaan.

Mikäli itse et ehtinyt kortteja postittamaan tänä vuonna, samoja kikkoja voi käyttää myös ihanien pakettikorttien tekoon joululahjoja koristamaan.

Toivotaan, ettei Itella hukkaa luovuutemme hedelmiä räntäsateeseen.

Muokkaus: Lapsi nukutettu ja äiti palasi korjaamaan kirjoitusvirheitä. 

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Luovuuden lumipalloefekti

Lumipallo lähtee liikkeelle

Tämä koko blogihan sai alkunsa, kun luovuuteni heräsi pitkästä horroksesta. Silloin sysäyksen luovuusvyöryyn sai aikaiseksi työpaikkailmoitus, joka herätti minut uuteen aikakauteen ja näkemään, että erikoisosaamistani voisi hyödyntää uusilla aloilla. Havahduin myös yhtäkkiä siihen todellisuuteen, että pieni vauvani oli kasvanut jo uhmaikäiseksi taaperoksi eikä tarvitse minua samalla lailla kuin aiemmin ollessaan avuton rääpäle.

Roolini äitinä siis muuttui aivan toisenlaiseksi; en enää ollutkaan se ehtymätön maitobaari, jonka päivä koostui koirien ja vauvanhoidon lisäksi oman ja lapseni ruokavalion kyttäämisestä lapsen oltua pienenä allerginen mitä tavallisimmille ruoka-aineille. Otin vastaan uuden roolini riemunsekaisin tuntein - toisaalta äärimmäisen onnellisena vapaudesta, minkä uusi asetelma minulle toi ja toisaalta äärimmäisen haikeana siitä, että ensimmäisen lapseni vauva-aika oli auttamattomasti ohi. Ja vieläpä niin nopeasti. Mutta olin saanut luovuuteni takaisin pitkän ajan jälkeen ja se tuntui hyvältä.

Unettomia öitä

Lumivyöryn lailla etenevä luovuusryöppy on tervetullutta, mutta on sillä kieltämättä vaikutuksensa arkeen. Vuorokauden tunnit loppuvat kesken ja oma aikaa luovuudelle on tullut otettua omista yöunista, sillä itselleni luovin aika vuorokaudesta on yöllä. Tiedän sen olevan väliaikaista, joten lepään riittävästi kohta, kun olen saanut uudet projektit hyvälle alulle ja ideat hautumaan. Nyt on siis ollutkin tilauksessa idearyöppy ja onneksi se sieltä tulikin.

Tässä oli nimittäin pieni taantuman aika uudelleen heräämisen jälkeen, kun en saanutkaan hakemaani työpaikkaa ja elämä palasi takaisin arkisiin uomiinsa, vaikka olin jo varautunut elämänmuutokseen. Nyt ajatusten kypsyttelyä ja taitojen kehittelyä tapahtuu uusien projektien tiimoilta. Ammattilaisten neuvo unettomuutta aiheuttavaan idearyöppyyn on, että pitää ideavihkoa ja kynää sängyn vieressä. Näin voi tallentaa nopeasti ideat paperille ja sen jälkeen vaipua uneen. Nyt on kohdallani kyse jostain eriskummallisesta, sillä ideavihkosta vaan loppuvat sivut kesken tajunnanvirtaani tallennettaessa.

Liikkuvan toimiston uusi lemmikkihiiri

Uutta verkkoa veteen

Tulipa vastaani uusi mielenkiintoinen työpaikka ja vieläpä alle 10 kilometrin matkan päästä kotioveltani. Juuri ja juuri hakuajan puitteissa sain hakemukseni valmiiksi, sillä viilasin sitä oikein ajatuksella. Kyseessä on asiakaspalvelutehtävä pienen kaupunkimaisen alueen sydämessä ja idyllisillä puitteilla. Olenkin ikävöinyt asiakaspalvelua! Koko työhistoriani olen tehnyt töitä asiakaspalvelun tiimoilta mitä erilaisemmissa ympäristöissä: ravintoloissa, yritysjuhlissa esiintyjänä, ohjelmapalveluyrittäjänä millon metsän keskellä, laskettelukeskuksissa ja milloin taas risteilyaluksilla. Kaikenlaisia kohtaamisia on siis työurani aikana tullut ja kaikista olen jotain tärkeää oppinut. Ja nyt kotielämää viettäneenä palan halusta palata työtehtäviin, jossa tyytyväisen asiakkaan hymy on se tärkein kiitos.

Idearyöpyn seurauksena tämänkään projektin aloitus ei jäänyt vain työhakemuksen laittamiseen vaan aloin heti valmistautua mahdolliseen työhaastatteluun. Tajusin heti taustatietoja yrityksestä hakiessani, että tässä on potentiaalia myös suurempaankin toimintaan ja kasvuun. Yhtäkkiä usea sivu ideavihkostani oli täyttynyt ja kello 3:00 yöllä tajusin, että pidin kädessäni markkinointisuunnitelmaa yritykselle, johon olen juuri hakenut töihin. Ja tehtävä ei edes liity markkinointiin suoranaisesti. Vaikka tietenkin siinä mielessä se liittyy, että yritystä edustavalla asiakaspalvelijalla on tärkeä rooli yrityksen imagon ja asiakastyytyväisyyden kannalta. Jännityksellä odotan, mihin suuntaan asia etenee. Ainakin kävi ilmi, että itseopiskelemani markkinointialan kirjallisuus on ilmeisimmin jättänyt muistijälkensä aivoihini ja se kirjojen kantaminen kirjastosta kotiin on ollut hyödyllistä - muutenkin kuin hyötyliikunnan kannalta!

Imagoa luomassa virtuaalisessa maailmassa

On ollut ihanaa haastaa itsensä ja omat taitonsa jälleen myös web-sivujen suunnittelussa. Meneillään on projekti, jonka tuotoksena toivottavasti syntyy luovat, toimivat ja visuaalisesti miellyttävät nettisivut eräälle yritykselle. En hallitse täydellisesti minkäänlaista koodausta, vaikkakin olen jo yläasteikäisenä tutustunut html-kielen alkeisiin. Ajat ovat muuttuneet paljon siitä, mutta virtuaalimaailman avuksi on luotu myös näppäriä työvälineitä, jotka helpottavat sivujen rakentamista huomattavasti. Mitään koodaustaitoa ei välttämättä tarvitse olla, jos vain muuten on yhteisymmärryksessä tietokoneen kanssa, osaa etsiä tietoa ja haluaa haastaa itsensä.

Yrityksen edustaja antaa käyttööni valmiita ammattilaisten ottamia kuvia, joten niiden suhteen oma osuuteni rajoittuu kuvan käsittelyyn ja muokkaamiseen imagoon ja sivulle sopivaksi. Näitä taitojakin on tullut kaivettua jälleen uudestaan sieltä jostain aivolohkojen perukoilta, vaikka edellisistä kuvankäsittelyistä onkin kulunut jo tovi ja käyttämäni ohjelmakin on uusi tuttavuus. Mutta tässä pätee taas vanha tuttu viisaus: tekemällä oppii! Ja tästä projektista on suunnattoman paljon hyötyä niin yritykselle kuin minullekin, joten kehoitan kaikkia muitakin verkostoitumaan ja luomaan omaa "raaputan selkääsi jos sinä raaputat minun selkääni"-kontakteja. Näistä kontakteista on arvaamatonta apua myöhemmin ja saattaapa matkaan tarttua Elinikäinen Ystäväkin.

27.1.2014 Lisäys: Projekti valmis, lue lisää täältä!

Uudistuksia luvassa

Myös blogiini on luvassa uudistuksia, joiden ajankohta on hieman myöhemmin. Olisinkin kiitollinen kaikenlaisesta palautteesta kirjoituksiin, ulkoasuun tai vaikkapa aihepiireihin liittyen. Ilman palautetta on vaikea kehittyä, sillä on liian lähellä henkensä tuotosta eikä välttämättä ajatus aina juokse kirkkaasti. Tai juoksee mutta liian kovaa. Tässä vaiheessa maailman rauhaa tavoittelevan ja ideavihkoa hikipäässä rustaavan bloggaajan voi palauttaa maan pinnalle takaisin. Mutta varoituksen sana vielä sanottakoon: ajatukseni tulevat aina liitelemään korkeuksissa vapaana kuin sokea pulu.

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s