Robbie Williams live@ Helsinki 18.5.2014

Kuvakooste Hartwall Arenan tunnelmista Swings Both Ways -kiertueelta.

Menneisyys poikabändissä ei onneksi ole koitunut Robbie Williamsin kohtaloksi negatiivisessa mielessä vaan siitä sai alkunsa upea ura. Muut Take Thatin soolouraa yrittäneet jäsenet ovat tehneet floppeja toisensa perään. Muut Take Thatin jäsenet tarvitsevat tiimin jätkiä ympärilleen hoilottamaan, jotta he olisivat edes vähän suosittuja. Mutta Robbie ei tarvitse.

Robbie on ollut showmies alusta pitäen ja on edelleen. Katso vaikka!

Huh huh, mikä show! Tämän miehen toivoisi vierailevan Suomen rajojen sisäpuolella hilppasen verran useammin kuin 11 vuoden välein.

Kiitos vierailustasi!

Live@ - Verenluovutus SPR, Espoo

Bloggaaja luovuttaa verta, luovuta sinäkin! Tällä kertaa tekstiä livenä paikan päältä Espoosta (Iso-Omena). Tankataan veripankki täyteen Pääsiäisen varalle!

Viikko sitten seuratessani Veripalvelun verkkosivujen tilannetta eri veriryhmien tarpeesta oli omaa veriryhmääni riittämiin. Tällöin päätin testata veriplasmanluovutusta, kunhan edellisen verenluovutuksen varoaika on päättynyt. 

Kun oman veriryhmän veripisara näyttää tältä, se merkitsee, että luovuttajia tarvitaan pikaisesti. Kuva Veripalvelun sivuilta.

Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, sillä tänä aamuna tilannetta netistä tarkistaessani ruudulla olikin vastassa surullinen veripisara! Tämä tarkoittaa, että myös edustamalleni veriryhmälle on tarvetta ja verenlahjoittajia toivotaan tekemään luovutus mahdollisimman nopeasti.

Veripalvelun auttava puhelin ohjaa (0800 0 5801)

Tänään on se päivä, jolloin voin käydä luovuttamassa verta uudelleen. Niinpä heti aamusta soitin maksuttomaan palvelunumeroon, jossa iloinen veripalvelun työntekijä tarkisti lähimmän luovutuspisteen ja kertoi sen yhteystiedot ja aukioloajat. Näinpä autoni nokka suuntautui kohti Espoota. 

Elämäni ensimmäiseen verenluovutukseen menin viimeksi tiukan aikataulun takia syömättä, joten nyt suuntasin heti lounaalle odottelemaan toimiston aukeamista. Kun muistaa huolehtia syömisistä ja vedenjuonnista on suurempi todennäköisyys, ettei luovutuksen jälkeen tule mitään outoja tuntemuksia - esimerkiksi huimausta tai heikotusta. Nyt joudun vielä jännittämään sitä, riittääkö alarajoilla roikkuva hemoglobiini verenluovutukseen tänään - jaiiikks! Naisilla hemoglobiinin alaraja on 125 ja viimeksi pääsin juuri ja juuri osallistumaan veritalkoisiin tuloksella 127.

Verenluovuttajia tarvitaan - sopisitko sinäkin luovuttajaksi?

Voit testata websivujen avulla, sopisitko sinäkin luovuttajaksi. Verenluovutus on helppo ja nopea toimenpide ja yhdellä luovutuksella saadusta verestä on mahdollista auttaa useita eri potilaita. Koska verivalmisteita ei voi säilöä pitkään, on toivottavaa luovuttaa verta säännöllisesti. Esimerkiksi pääsiäisen aikana osa luovutuspisteistä on auki myös Lankalauantaina!

Ei kannata harmitella, mikäli et soveltuisikaan itse luovuttajaksi. On muitakin tapoja auttaa! Esimerkiksi voit perustaa oman "Veriryhmän" - porukan, joka käy yhdessä luovuttamassa verta. Voit vaikkapa toimia tälläisen poppoon organisaattorina tai ylimmäisenä kuljetuspäällikkönä. Lisäksi voit myös järjestää verenluovutuskampanjan, katso lisätietoja Veripalvelunsivuilta tästä.

Hetki vielä, sitten ojennan auttavan käteni

Espoon toimisto avautuu tunnin päästä. Nyt nautiskelen vielä tee-kupposesta kunnes siirryn tutustumaan minulle uusiin tiloihin ja tietenkin valmistautumaan luovutukseen. Vaikka eipä se valmistautumista juuri tarvitse. Mene paikan päälle, ilmoittaudu (henkilöllisyystodistus mukaan), odota vuoroasi ja kääri hihasi. Jälkeenpäin sitten vielä kupponen kuumaa. 

Jatkan tämän tekstin päivittämistä tilanteen edetessä - live@ Verenluovutus.

The Verenluovutus - klo 12:00-12:33

Ilmoittautumisen ja lomakkeentäytön jälkeen pääsin ensimmäisenä luovuttamaan verta. Hemoglobiini oli tällä kertaa 131, joten pääsin siis tositoimiin! Sain vielä rautakuurin mukaani syntynyttä hb-vajetta paikkaamaan.

Tekniikka kuitenkin petti minut: digikameraa ei löytynyt aamulla ja kännykällä piti kuvata video neulan laitosta. Kännykkä zippasikin ratkaisevalla hetkellä. Neula oli nopeasti ja kivuttomasti paikoillaan, joten tyytyminen on pariin kännykkäkuvaan. Pussi täyttyi alle viidessä minuutissa ja hetken lepäilyn jälkeen siirryin kahvioon välipalalle. Olisihan telkkarista voinut pidempäänkin tuijotella saippuasarjoja ja rupatella mukavia muiden kanssa, mutta seuraavat olivat jo vuoroaan odottelemassa.

Kuvia luvassa myöhemmin, sillä parkkiaikani umpeutuu nyt. Kaikkia omituisuuksia täällä kaupungissa joutuukin miettimään. T: "Maalainen"

Ensimmäisen puolen tunnin aikana paikalla oli iloinen henkilökunta sekä kuutisen kappaletta muitakin verenluovuttajia hymyssä suin. Kiitos paljon Veripalvelulle ja Espoon toimipisteelle! Nähdään taas pian! <3

Viihtyisät ja tyylikkäät tilat toivottavat tervetulleeksi Espoon verenluovutustoimistoon. Välipalaa on tarjolla luovuttajille.

Ammattitaitoinen ja iloinen työntekijä laittoi neulan nopeasti ja kivuttomasti. Luovutus voi alkaa!

Juuri kun tv:n saippuaoopperassa oli jännä paikka, pussi olikin jo täynnä! Alle 5 minuuttia meni kohdallani tarvittavan verimäärään keräämiseen.

Siinä se on. Yksi luovuttaja auttaa jopa kolmea verivalmistetta tarvitsevaa!

Luovutuksen jälkeen maistuu välipala. Harmi että olen sokerilakossa nimittäin kahvipullaa ja karkkiakin oli tarjolla!

Nähdään taas 3 kuukauden päästä!

- - -
Lisäys 11.6.2014

Blogilla on nyt omaSPR:n veripalveluun rekisteröity VeriRyhmä nimeltään PisaraParaati! Tule sinäkin mukaan veritalkoisiin: yksi verenluovutus voi pelastaa kolmen ihmisen hengen! Lisätietoja PisaraParaati -sivulla tai tunnisteella "PisaraParaati".

Live@ SPR Verenluovutus

Bloggaaja päätyi tällä kertaa SPR:n verenluovutustapahtumaan kotipaikkakunnalleen.

Minun vuoroni auttaa muita

Olen miettinyt verenluovutusta jo pitkään, sillä itse olen tarvinnut punasoluja synnytyksen jälkeisen verenvuodon takia hemoglobiiniarvojen romahdettua. Siitä lähtien olen harkinnut oman vereni luovuttamista, mutta aiemmin esteenä oli imetys ja sen jälkeen asia unohtui totaalisesti hetkeksi arjen pyörteissä.

Auttava käsi on ojennettu ja verenluovutus voi alkaa.

Nyt silmiini kuitenkin osui paikallislehdessä ilmoitus, jossa tiedotettiin verenluovutuksen olevan mahdollista aivan lähikauppani vieressä. Tunsin pakottavaa tarvetta ja uteliaisuutta mennä paikan päälle ihmettelemään homman toimimista, vaikka parin päivän matkustaminen oli hieman verottanut energiamääriäni ja kotona olin ehtinyt käydä vain kääntymässä.

Ensimmäinen kerta on kihelmöivän jännittävä

Ensikertalaisen innokkuutta ja jännittyneisyyttä lisäsi se, että hemoglobiiniarvoni ovat aina olleet normaalin alarajoilla. Pettymys oli suuri, kun täytettyäni kyselylomakkeet ja henkisen valmistautumiseni loppusuoralla hemoglobiiniarvoksi paljastui 120, kun luovuttajan veren hemoglobiinin alaraja naisilla on 125.

Syyksi paljastui kuitenkin kovan pakkasen kylmettämät käteni, sillä sain ohjeeksi lämmittää käsiä hetken lämpimän veden alla ja arvo mitattaisiin uudelleen. Saavuin takaisin lämpimin sormin ja silmät toiveikkuutta täynnä. Ilo oli ylimmillään, kun kaksi seuraavaa mittausta osoittivat lukemia 127 ja 128. Pääsin siis vihdoinkin luovuttamaan verta ja tällä pienellä teolla auttamaan muita ihmisiä!

Jännittävän miellyttävä kokemus

Kaikki meni loistavasti ihanan henkilökunnan ohjatessa ensikertalaista hymyssä suin. Neulan laitto nipisti yhtä paljon, kuin normaali verinäytteenotto - eli ei juuri lainkaan. Veri virtasi hyvin ja tarvittava määrä saatiin kasaan alle viidessä minuutissa. Tämän jälkeen vielä rauhallisesti lepäilin paikoillaan ennen liikkeellelähtöä ja henkilökunta toi juotavaakin nautittavaksi - tehokasta bloggausaikaa siis, sillä liikkuvan toimistoni tablet-tietokone kulki reissussa mukana!

Muistoksi ensimmäisestä luovutuksesta sain pinssin, "hengenpelastaja"-tekstillä varustetun kangaskassin, mielenkiintoista lukemista ja erittäin hyvän mielen. Oli liikuttavaa huomata, miten henkilökunta oli aidosti huolissaan hyvinvoinnistani, kun olin skipannut lounaan tien päällä ollessani. Minua kehoitettiin useaan otteeseen hieman syömään ja juomaan mehua ennen prosessia, jottei vointini olisi huono sen jälkeen. Sain siis nauttia kahvi- ja leipätarjoilusta ja mukaani sain vielä rautatablettikuurinkin mahdollisen hemoglobiinivajeen paikkaamiseksi.

Enää ei jännitä, tässä sitä vaan nautitaan lepohetkestä

Liikutuin lähes kyyneliin asti, kun sain luovutuksen alkaessa luettavaksi esitteen verenluovutuksesta. Siinä oli liikuttavia tarinoita siitä, miten luovuttajien veri on pelastanut eri tilanteissa olevien ihmisten henkiä. Ehkäpä minunkin panokseni pelastaa jonkun hengen ja siinä hetkessä päätin tehdä tästä säännöllisen tavan. Haluan auttaa ihmisiä parhaan kykyni mukaan!

Aikaa minulla meni paikkaan tutustuessa ja valokuvatessa sekä ihmisten kanssa jutellessa noin 1,5 tuntia. Varmasti olisin selvinnyt noin 30min sisälläkin tehokkaan henkilökunnan ansiosta, mutta ensikertalaisena halusin rauhassa tutustua verenluovutustempauksen toteuttamiseen käytännössä sekä haastatella työntekijöitä. Jonoakaan ei juuri ollut, itse olin vuoronumerolla 69 ja poistuessani rakennuksessa palveltiin numeroa 92. Toivottavasti tempauksen tavoitemäärä verta saadaan kasaan ja veripankkiin täytettä sitä myötä.

Ojentakaahan muutkin auttava kätenne ja luovuttakaa verta. Kiitos SPR, että pääsin auttamaan!

Lisätietoja janoaville löytyy runsaasti tietoa www.veripalvelu.fi -sivuilta täältä voit katsoa, sovitko verenluovuttajaksi!

- - -
Lisäys 11.6.2014

Blogilla on nyt omaSPR:n veripalveluun rekisteröity VeriRyhmä nimeltään PisaraParaati! Tule sinäkin mukaan veritalkoisiin: yksi verenluovutus voi pelastaa kolmen ihmisen hengen! Lisätietoja PisaraParaati -sivulla tai tunnisteella "PisaraParaati".

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Live@ Itämeri

Bloggaaja lähti reissuun ja päätyi tällä kertaa Itämerelle! 

Hommahan sai alkunsa siitä, että edellisestä risteilystä saatu lahjakortti oli koristanut jääkaapin ovea jo hieman liian kauan. Näin ollen päätimme Ystäväni kanssa pakata lapset mukaan ja lähteä risteilemään. A-luokan hytti, A-luokan seura mutta Ä-luokan tuuri aikataulutuksen suhteen.

Ö-luokkaan joutuminen oli hiuskarvan varassa, kirjaimellisesti

Lähdimme hyvissä ajoin kohti satamaa, mutta vauvankantovälineistön unohduttua heitimme u-käännöksen ruuhka-aikana kehä III tienoilla. Suitsait sukkelaan palasimme lähtöpisteeseen noutamaan puuttuvaa rintareppua ja takaisin moottoritielle päästyämme huomasimme aikataulun menevän suhteellisen jännittäväksi. Eipä hätää, sillä B-suunnitelmamme oli, että jos aikataulu menee hilkulle, niin soitamme terminaaliin ja ilmoitamme olevamme matkalla. Yeah right.

Katajanokan läheisyyteen päästyämme laivan lähtöaika läheni uhkaavasti. Jäimme jumiin rekan taakse ja se päätyi poikittain risteykseen eteemme, kun kiire oli muutenkin kova. Soittelin VikingLinelle ja pyysin yhdistämään terminaalin, sillä olimme jo aivan lähellä kohdettamme. Langan toisessa päässä huvittunut virkailija kertoi, ettei terminaaliin ole mahdollista soittaa lainkaan. Tässä vaiheessa oli jo todellakin hoppu. Mikäli jäisimme rannalle ruikuttamaan, tätä matkaa voisi kuvata Ö-luokan matkaksi menetettyine maksuineen.

Purkautuminen

Ahtautuminen takapenkille turvakaukalon ja taaperon turvaistuimen väliin tuntui olevan akrobaattista notkeutta vaativa suoritus puhumattakaan turvavyön kiinnittämisestä. Autossa matkusti kolme aikuista, kaksi lasta, kahdet rattaat ja lukematon määrä laukkuja. Jotenkin onnistuimme purkautumaan autosta ulos salaman nopeudella terminaalin pihassa ja pikaspurtti lähtöselvitystiskille toi toivotun tuloksen - maihinnousukortit ja ateriakupongit.

Ystäväni piteli jo jalkaa hissin oven välissä, kun juoksin hänen ja hänen vauvansa luokse perässä vedettävä lentolaukku ilmassa heiluen ja lastani matkarattaissa lykkien. Terminaalihenkilökunta naureskeli huvittuneena karavaanillemme - mammat tukka putkella syöksyy kohti laivaa kassit ja pussukat heiluen ja lapset rattaissa ihmetellen vauhdikasta menoa. 

Hissikammo uhkaa

Emme mahtuneet samaan hissiin terminaalissa, joten vilkuttelin edellä menevälle Ystävälleni haikeana. Pyysin häntä pidättelemään laivaa, jotta mekin ehtisimme kyytiin. Takana niskaani hengittivät terminaalityöntekijät, jotka olivat tulossa portteja sulkemaan. Viimein hissi tuli ja pääsimme sen yhden halvatun kerroksen ylöspäin. Vastassa minua ei ollutkaan Ystäväni vaan hauska ukkeli, joka totesi että kulkuramppi poistetaan heti kun olemme astuneet laivaan. Ja näin myös kävi! Hengästyneinä juoksemisesta ja onnellisena laivaan ehtimisestä levähdimme hetken aulassa ovien sulkeutuessa selkämme takana. 

Kun vihdoin pääsimme hyttiin, huomasimme että vauvan hoitolaukku oli jäänyt autoon. Mutta ei hätää - rintareppu tuli mukaan!

Tarina jatkuu täällä!

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Live@ Lammi

Ensimmäinen livebloggaus tien päältä. 

Saavuin eilen iltapäivällä Ystäväni luo Lammille Hämeenlinnan kupeeseen ja perinteisiin tyyliin navigaattorini yritti ohjata minut jonnekin pöpelikköön. Pidin kuitenkin pintani ja suunnistin omin avuin loppumatkan ja näin varmistin myös perille pääsyn. Vastaanottokuvio oli sydämellisen huikea - ensin kaulaani kapsahti Rakas Ystäväni Tanja perässään ihanaakin ihanampi Toffo-koira. Lisää staffienergiaa oli vastassa sisätiloihin siirryttäessä, sillä tuloni huomattiin myös Höpö, Nami ja Mörkö-staffin toimesta. Paljon hännänheiluntaa, iloista ulinaa ja märkiä koirapusuja. Staffit <3

Koiria ja hevosia liikuttamassa

Pääsin seuraamaan ratsukon treenejä maneesissa, mutta ikävä kyllä digikamerani ei ollut yhteistyöhaluinen ja sieltä ottamani kuvat epäonnistuivat täysin. Kokeilin kolmella eri vermeleellä - digipokkarilla, tabletin kameralla ja vieläpä kännykälläkin - mutta tuloksena oli vain kiiluvia silmiä ja epämääräisiä möykkyjä. Tanja ja Niitti treenaasivat maneesin suojissa kylmältä tuulelta ja valmistautuen tulevaan kisakauteen. Tänään oli vuorossa pientä verryttelyä ja valmistautumista sunnuntaiseen estevalmennukseen. Tanjan ja Niitin kisavalmentajana toimii Aki Ylänne, joka on suomen huippunimiä alallaan. Ensi kesälle tavoitteet ovat korkealla ja vaikka ratsukon päälajina on maastoesteet, tulevalla kaudella Tanja ja Niitti kilpailevat myös perinteisellä esteradalla.

Tallihommissa avustamassa ovat myös koirat - jokainen vuorollaan. Kodikkaassa tallissa toppatakki päällä iloisesti viipottava veteraanimamma Toffo on hellyttävä näky. Staffit tykkäävät olla kaikessa toiminnassa mukana, eikä tallihommat ole poikkeus. Koira nuuskuttaa iloisena menemään ja moikkaa jokaikisen vastaantulijan rakkautta tihkuvalla innolla. Kun seuraavan kerran menemme tallille jakamaan hevosille ruokia, mukaan tulee Höpö-koira. Höpö valvoo, että karsinat putsataan kunnolla ja jokainen heppa saa ruokansa lisäksi herkutella porkkanoilla. Myös Höpö nappaa itselleen yhden porkkanan ja päätyy nakertelemaan sitä karsinassa olevan heinäkasan päälle. Koiran kasvoilta paistaa onnellisuus, niin tyytyväinen se on herkuttelutuokioonsa.

Staffilauma viipottaa pitkin tiluksia reviiriään tutkien. Illan pimeydessä kaulassa olevat vilkkuvat led-valot näyttävät hauskoilta sinkoillessaan sinne tänne keskellä peltoa. Saunamökin läheisyydessä on pieniä lampia, joita on varottava - osa uimamaistereista ei välitä edes koleasta ilmasta. Pimeällä on oltava varuillaan koirien kanssa, sillä alueella liikkuu myös suurikokoinen urosilves, jonka tassunjäljet on nähty pihalla useasti. On kutkuttavan jännittävää seikkailla tiluksilla pelkän taskulampun valossa. Etenkin, kun pihapiirissä kerrotaan myös kummituksen asustelevan... 

Laulua, hikeä ja pimeitä teitä

Kun eläimet on liikutettu ja ruokittu pääsemme nauttimaan saunan ihanasta tunnelmasta. Huvittuneena seuraan Tanjan puhelimeen pölpöttämistä lauteilla, saunassa kun yleisesti ottaen kännykkä ei toimisi. Vielä koomisemman tilanteesta tekee välissämme istuva Höpö, joka nautiskelee pehmeistä löylyistä kanssamme. Tanjalla oleva kännykkä on iskun-, veden- ja ties-mitä-muuta-kestävä malli, joka näemmä perussuomalaisissa saunaolosuhteissakin toimii hyvin.

Minä, Tanja ja Mörkö

Ilta jatkuu rakkaan lauluharrastuksemme parissa eli suuntaamme Hämeenlinnan keskustaan karaokea laulamaan. Biisivalikoima on hyvä, mutta innokkaita laulajia on paljon ja vuoroaan saa odotella aika pitkään. Äänentoisto Iskelmäbaarissa on kohtalaisen hyvä, mutta kiireiset työntekijät eivät ehdi säätää lainkaan laitteita kullekin laulajalle tai biisille sopivaksi. Tämän seurauksena illan edetessä joko laulusta tai taustamusiikista ei kuulu mitään, ja laulaminen lavalla on tämän myötä ajoittain epämukavaa. Biisit vedetään silti olosuhteista huolimatta tunteella läpi - show jatkuu kaikissa olosuhteissa ja aina! 

Karaoken lomassa on mukava muistella yhteisiä showryhmäaikojamme ja valita nostalgisia kappaleita. Välillä voi pyörähtää "discopuolen" tanssilattialla kuntoilemassa. Kyseessä ei muitenkaan ole kovinkaan monipuolinen tanssibiisivalikoima, sillä illan ovat vallanneet KaijaKoon ja Paula Koivuniemen kipaleet. Ei kovin discoa siis. Onneksi satuimme tanssilattialle myös niin, että tuli muutaman lattaribiisin setti. Tanssiessa lanteet notkistuivat, lapojen jumitus hävisi ja hiki valui kunnolla. Siitä oli hyvä taas siirtyä karaokepuolelle vettä juomaan ja viilentelemään.

Jotenkin onnistuimme valitsemaan kaikki soolobiisimme englanninkieliseltä listalta, joten lopuksi heitimme hieman huumoria peliin. Suomalaisyleisön mielestä kotimaiset biisit ovat parhaita, joten päätimme illan esittämällä yhdessä Gimmelin Roviolla-kappaleen. Heti sen jälkeen, kun Kirkan Hengaillaan oli soinut kolme kertaa peräkkäin eri laulajien tulkitsemana!

Ajaessamme pimeitä teitä kotiin päin taivaalta yritti sataa lunta. Yritykseksi sekin jäi, sillä loppujen lopuksi autosta ulosnoustessa naamaan paiskautui räntää. Kylmää, märkää räntää. Missähän se talvi oikein viipyy?

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s