Tee nämä 5 asiaa oikeassa järjestyksessä! Osa1

Ääääääh, taas meni väärinpäin! Kaksi asiaa, joille on vain yksi oikea järjestys. Kuitenkin 50% todennäköisyydestä huolimatta aina tulee valittua väärin! Lue 5 kohtaa, mitkä asiat kannattaa oikeasti sijoittaa oikeinpäin aikajanalle.

Ensin ohje, sitten toteutus. Koirakin sen tajuaa!
Luetko sinä käyttöohjeet ensin vai vasta ongelmien ilmettyä?

1. Ensin piilolinssit, sitten vasta (vedenpitävä) aurinkovoide

On ilo huomata rasvan levityksen jälkeen, ettei tököttiä saa pestyä käsistä sitten millään. Lopputuloksena on sumentunut näkökenttä kyseiselle päivälle, kun piilarit on laitettava tahmatassuilla.

2. Ensin suunnittelu, sitten toteutus

Todistetusti toimiva asia, joka kuitenkin aina unohtuu. "Mä vaan nopeesti ompelen tän yhden jutun" - ja triplasti aikaa menee sauman purkamisessa, koska se ei mennytkään ihan niinkuin piti.

Työpäivään saa enemmän tehokkuutta, kun joka aamu viettää ensimmäiset 15 minuuttia priorisoiden päivän tehtävät. Jos teet tämän loppupäivästä, olet takuuvarmasti se viimeinen häiskä ylitöissä, jottei deadlinet mene yli.

3. Ensin lenkki, sitten siivous

Suomessa sataa paljon ja tänä kesänä Esterin peräpää on ollut poikkeuksellisen aktiivinen. Näin ollen arkea helpottaa kummasti, jos ensin lenkittää karvaturrinsa rankkasateessa ja vasta sen jälkeen pesee lattiat.

Mutta pirskissa sentään, kun tämä aina unohtuu ja ihastuttavat mutatassun jäljet koristavat (jälleen) lattioita sekä sohvaa! Toisaalta ehkäpä se on lemmikin tapa ilmaista luovuuttaan.

4. Ensin kutsu, sitten juhlat

Kutsu kannattaa laittaa hyvissä ajoin ennen juhlapäivää. Muuten on kunnon kalenterisoppa kokattuna, kun viimeisen päälle tuunattu synttärikakku ja viimeisen päälle föönattu synttärisankari odottelee vieraita.

Jos kutsut lähtevät liian myöhään, vieraslista kutistuu kutistumistaan allakoiden ollessa jo täyteen buukattuja. Seurauksena tästä on tietenkin useat eri kutsut, vaikka tarkoitus oli hoitaa kahvitus yksillä isoilla kinkereillä. Ja sivuilmiönä tietenkin useat eri before- ja afterpartysiivoukset työtaakkaa lisäämään.

Myös suuriin kansallisiin juhlapyhiin (kuten joulu, juhannus, vappu ja blogini avaamisen vuosipäivä) ajoittuvat bileet kannattaa kutsua koolle hyvissä ajoin, ettei jengi häviä jonnekin Norjaan sukuloimaan.

Eikä se kakkukaan viikkotolkulla kestä syömäkelpoisena.

5. Ensin paikka, sitten hankinta

Älä osta kilokaupalla mansikoita, jos ainoa säilöntäpaikkasi niille on jääkaapin sisällä oleva lilliputtimainen pakastinlokero. Et taatusti saa niitä tungettua sinne, vaikka kuinka tahtoisit venyttää kesää talvikuukausille.

Älä hanki ostosteeveen liikuntahärveliä, jos se ei oikeasti mahdu mihinkään piiloon ikinä. Pölyiset kuntoilulaitteet olohuoneen nurkassa ei tee asunnosta tyylikästä. Ne ovat myös ikävä muistutus siitä, ettet tule koskaan saamaan rahojasi takaisin, vaikka myisitkin rakkineen eteenpäin jollekin treeni-intoilijalle.

*Hiipii vaivihkaa pakkaamaan kierrätyskeskusläjään ylimääräistä kahvinkeitintä, hiuskäkertimiä, leipäkonetta ja sitä kuuluisaa tighmasteria, joka oli suuri ostosteeveehitti joskus kymmenen vuotta sitten*

Ajastettu sähköposti pelastaa aikarasismin kynsistä

Ihmettelin ääneen läheisilleni, kun en saanut vastausta erääseen lähettämääni sähköpostiviestiin. Eräs heistä loi minuun pitkän katseen ja kysyi: "Lähetitkö viestin yöllä?".

Jep, lähetin. Ajattelin, ettei sillä ole merkitystä. Mutta taitaa sillä olla.

Vartti aikaa lähettää uskottava sähköposti. Vieläkö ehtii oikolukea sen ja kaikki liitteet? 

Lähettämäni viesti liittyi työnhakuuni ja halusin reagoida vastapuolen lähettämään viestiin nopeasti. Halusin vastaukseni ja lähettämäni liitteiden olevan vastaanottajalla heti aamusta hänen työpäivänsä alkaessa ja aiemmin päivällä minulla ei ollut mahdollisuutta olla koneella. Lisäksi tiesin, etten heti aamustakaan pääsisi tietokoneen ääreen, joten tämä oli kätevin vaihtoehto sillä hetkellä. Viestin huolitteluun kului aikaa, koska halusin varmistaa, ettei joukossa ole yhtäkään virhelyöntiä. Olipas siitä paljon hyötyä!

Ajastettu sähköposti ratkaisisi ongelman

Olen tuosta tapauksesta lähtien etsiskellyt kätevää työkalua sähköpostiviestinnän tueksi, sillä usein olisi tarvetta lähettää ajastettuja viestejä heti lähtevien sijaan. Etenkin työelämään liittyvien viestien ajastustoiminnosta olisi konkreettista hyötyä, sillä normaalista poikkeava aikaleima saattaa aiheuttaa viestin saajassa "liian-vilkkaan-mielikuvituksen"-syndrooman, sillä viestin lähettäjää ei tunne entuudestaan. Esimerkiksi rekrytoija saattaisi kummastella keskellä viikonloppuyötä tullutta työhakemusta ja kipata sen suoraan roskakoriin edes lukematta sitä!

Toimistoaika ei ole ainoa oikea

Yhteiskuntamme pyörii pitkälti "virastoaikaisessa" aikakuplassa, jossa vielä lomakaudetkin lamauttavat yritykset horrostilaan - esimerkiksi kesän tullen. Alati muuttuva työelämä kuitenkin tarvitsisi joustavuutta ja ymmärrystä aikataulutuksen suhteen, sillä tulevaisuudessa vuorotyökin saattaa yleistyä täysin uusilla aloilla. Lisäksi sosiaalisen median tuomat mahdollisuudet työ- ja yritysmaailmassa edellyttävät, että asioihin reagoidaan nopealla rytmillä kellonajasta riippumatta. Ainakin mikäli halutaan erottua muista.

Joidenkin ihmisten luontainen rytmi sopii työntekoon yöllä. Omasta kokemuksesta tiedän, että yötyötä tekevän ihmisen arkirytmi kääntyy päälaelleen. Yötyöläinen nukkuu päivällä, kun pääosa yhteiskunnasta on hereillä. Tämä tarkoittaa sitä, ettei henkilö välttämättä ole toimistoaikaan puhelimitse tavoitettavissa, hän ei pääse heti noutamaan postipakettia konttorin aukioloaikoina tai hänen lähettämänsä sähköposti saattaa tulla kummalliseen aikaan - yöllä.

Toimistoajasta poikkeavaan viestittelyyn sisältyy aina riski

Perjantain ja lauantain välisenä yönä kello 22:45 Noora tai Niko Normaali on saunassa virvoitusjuoma kourassa valmistautumassa viikonlopun rientoihin. Vuorotyötä tekevä yövuorolainen saattaa samaan aikaan istua duunipaikan parkkipaikalla ja lähettää tärkeän sähköpostin älypuhelimellaan nopeasti ennen oman työvuoronsa alkua, jotta se ehtisi perille säädetyssä aikarajassa.

Tuntematon vastaanottaja saattaa tulkita viestin lähetysajankohdan väärin. Jos hän ei tiedä henkilön vuorotyöstä tai muusta arjesta, hän saattaa tehdä mitä hurjimpia oletuksia. Etenkin viikonloppuöisin lähetetyt viestit kuuluvat tähän riskiryhmään.

Toivon olevani väärässä, mutta tämä on täysin mahdollista: toimistoaikaan työskentelevä vastaanottaja nyrpistää nenäänsä myöhäisillassa tulleelle sähköpostille miettien, että sen lähettäjä on kännissä, uniongelmainen tai muuten arveluttava tapaus - muutenhan hän lähettäisi viestin "normaaliaikaan". Klik vaan ja viesti on kätevästi siirretty roskakoriin.

Vastaanottaja ei tiedä sitä, että viesti on voitu lähettää vaikkapa rankan iltavuoron jälkeen, kun vihdoin on hetki aikaa koota ajatuksensa viestiin. Tai sitä, että viesti on voitu lähettää vasta kun sairas lapsi on saatu yöunille (sillä päiväsaikaan koneelle ei välttämättä pääse lainkaan). Tai sitä, että koiravanhus saattaa vaatia yhtä ylimääräistä ulkoilua keskellä yötä ja uni ei tulekaan silmään heti sen jälkeen omistajalle, vaikka koira kuorsaakin jo omassa pedissään.

Vastaanottajan ei tarvitsekaan tietää syitä viestin aikaleimalle, mutta ennakkoluulot ja tuomitseminen viestin lähetysajankohdan takia ei ole sallittavaa. Se on aikarasismia.

Auttaako bumerangi ongelmaan?

Löysin Googlen G-mailiin asennettavan lisäosan - Boomerangin - jonka pitäisi pystyä siihen, mitä haluan. Sen pitäisi pystyä lähettämään viestini valittuna ajankohtana, vaikken itse pääsisi sillä hetkellä koneelle. Sen pitäisi pystyä siihen, mihin en itse aina pysty - lähettämään tärkeät mailit toimistoaikaan!

Olen vasta asentanut sovelluksen ja nyt alkaa ahkera testailu. En koskaan luota mihinkään sovellukseen välittömästi, vaikka esittelyteksti olisi kuinka upea tai laadittu esittelyvideo kuinka ihana, kätevä ja helppo - kuin ostosTV:ssä konsanaan. Arvostaisinkin kommentteja, mikäli joku muu on tutustunut tähän gmailin lisäosaan ja käyttänyt viestien ajastusominaisuutta onnistuneesti.

Ensimmäinen testiviesti ainakin onnistui. Ikäväkseni on kuitenkin todettava, että jenkkipohjainen sovellus ei ihan suoraan istu suomalaiseen käyttöympäristöön. On huomioitava esimerkiksi kellonajoissa päivän jaottelu AM ja PM muotoon. Jos tämän mokaa (50% mahdollisuus), viesti lähtee jälleen epäilyttävään aikaan! Kello 14:00 on eri asia kuin 02:00. Lisäksi muuten suomeksi oleva G-mailini sai nyt kaverikseen englanniksi olevia osioita, joiden käyttö on tottuneelle kyllä helppoa, mutta esimerkiksi kieltä osaamattomille ei.

Kun kilpailu työmarkkinoilla on kovaa, muodostuu pienistäkin asioista suuria. Jos sovellus toimii, pääsen takaisin samalle viivalle muiden työnhakijoiden kanssa ja eroon aikarasismista

- kellonajasta riippumatta.

---

Kiitos vierailustasi <3

Ps. Katsohan tämän viestin lähetysaikaa. Aloitin kirjoittamisen lapsen päiväuniaikaan kello 12-13, mutta en tuolloin ehtinyt viimeistelemään julkaisua. Palasin koneelle kello 21 lapsen mentyä nukkumaan touhukkaan ja aktiivisen perheillan jälkeen ja nyt viesti vasta pääsee julkaisuun.

Olisin voinut tämänkin ajastaa parempaan ajankohtaan, mutta en halua. Ei minun tarvitse, koska lukijoideni joukossa tuskin on yhtäkään aikarasistia. Hyvää yötä siis Ihanat <3

Piipityksellä rutiinit haltuun

Välillä päässä pyörii monta asiaa samanaikaisesti, eikä itsekään aina pysy ajatustensa perässä. Aina on kiire ja silti lapsen kannalta tärkeistä rutiineista tulisi pitää kiinni. Krooninen aikapula on tuttua monelle ja vuorokauden rytmittäminen on välillä hankalaa. Ei, emme ole hankkineet lemmihiirtä van piipityksen aiheuttaa elektroniikkahärveli. Apuun tuli yllättäen kännykkä.

Perheessämme iltaohjelman sekoittaa välillä taaperon vastarinta nukkumaan mentäessä. Vau.fi sivuston artikkelissa käsiteltiin tätä mielenkiintoista ilmiötä, joka toisinaan tahtoikäisen kaksivuotiaan taloudessa pompsahtaa esille. Kuten artikkelissa kerrotaankin, rutiinit ovat äärimmäisen tärkeitä lapsen kannalta ja etenkin yöpuulle mentäessä.

Meillä unitaistelut on käyty aina silloin, kun arkirytmi on jostain syystä häiriintynyt. Yleensä nämä ajankohdat ovat olleet sairastelun jälkeen tai unirytmin muuttuessa lapsen kasvaessa. Tämänkertainen notkahdus tuli siitä, että iltarutiineihin aiemmin kuulunut kylvetys oli jätettävä pois ja äiti lepsuili ruoka- ja päiväuniajoista. Lisäksi samaan aikaan tuli ajankohtaiseksi säätää sisäinen kellomme päiväkodin aikatauluihin.

Vilkaisu peiliin kartoittaa tilannetta

Aina nukahtamisongelmien ilmettyä olen katsonut kriittisesti peiliin. Onko käytökseni muuttunut? Olenko ollut tarpeeksi johdonmukainen? Olenko pitänyt rutiineista kiinni? Onko perheemme toimintaan tullut muutoksia? Onko aikataulut muuttuneet matkustelun tai uuden harrastuksen takia? 

Kun miettii omaa käytöstään lapsen näkökulmasta, saattaa oivaltaa syyn muutoksille. Nyt viimeisimmässä tapauksessa ymmärsin pitäneeni rutiineista ja aikatauluista huonosti kiinni, mikä taas venytti päiväunien nukkumisen liian myöhäiseksi iltapäivään. Tällöin yöunille mentäessä lapsi oli liian virkeä ja rauhoittuminen hankalaa. Samanaikaisesti iltarutiinit olivat muuttuneet.

Apua aikatauluun

Olen luovimmillani yöllä ja mikäli työstän jotain projektia, tämä vaikuttaa yöuniini. Tällöin myös päivärytmi hetkellisesti kärsii. En ole koskaan ollut kellon orja, mutta nyt päätin lapseni hyvinvoinnin takia päästää kellon hetkellisesti pomokseni. Laitoin kännykkään muistutukset itselleni uudesta arkiaikataulusta. Tätä ruotuunpalautusjaksoa toteutan viikon verran, jolloin uusi aikataulu iskostuu luihin ja ytimiin. Tämän jälkeen kännykän voi taas jättää pois. 

Testipäivien aikana arki on helpottunut, kun itse ei tarvitse kytätä kelloa. Voin hullutella ja leikkiä lapsen kanssa, kunnes piippaus muistuttaa välipala-ajasta. Voin kirjoittaa tekstejä päiväunien aikaan, kunnes piippaus kutsuu kokkaamaan. Toiminta on tehostunut ja uloslähtöönkin kuluu puolet vähemmän aikaa!

Äärimmäisen kätevää ja hyödyllistä. Myös lapsen nukkumaanmeno on sujunut kivuttomasti. Iltasadun ja tuutulaulun jälkeen sänkyyn jää unelias taapero, joka nukahtaa itsekseen. Suuri ero verrattuna siihen pää sinipunaisena kiljuvaan yliväsyneeseen lapsukaiseen, joka vaatii äidin jatkuvaa läsnäoloa nukahtaakseen ja herää aina äidin yrittäessä poistua huoneesta!  Viikon jälkeen uusi rytmi on hallussa hyvin ja luottavaisin mielin pitäydymme uudessa rytmissä - myös viikonloppuisin.

Johdonmukaista johtamista - mutta kumman taholta?

Aikuiset päättävät aikatauluista ja tahtoikäiselle on rajat oltava selkeät. Muuten yöunet menetetään koko toimintayksikön osalta - näin ainakin meillä. Monenmoista temppua pieni ihminen keksiikin yrittäessään vetkutella nukkumaan menemistä! 

Vanhempien on kamala kuunnella lapsensa itkua. Kuitenkin itkusta oppii helposti tunnistamaan milloin se on tekaistua ja milloin on tosi kyseessä. Jos lapsi käyttää itkua vanhempien manipuloimiseen, on osattuva suhtautua siihen ajoittain kylmänviileästi antamatta huomiota. Kun lapsi itsenäistyy ja kokeilee rajojaan on vanhemmillakin kasvunpaikka.

Tyttäreni käytös ennen uutta aikataulua oli erittäin suunnitelmallista ja tarkoituksenmukaista. Hänen ainoa päämääränsä oli itkulla ja suurilla kyyneleillä saada äiti heltymään ja tulemaan hänen viereensä nukkumaan. Tiesin itkun olevan tahtoikäisen vallan väline, eikä sen taustalla ollut kipua tai muuta epämukavuutta. Tällöin pystyin kovettamaan sen verran kuortani, että pystyin jättämään itkevän lapsen sänkyynsä ilman, että juoksin kokoajan häntä paapomassa. Tai niin minun piti teoriassa tehdä.

Ensimmäisinä iltoina istuin oven suussa tuolilla, jotta lapsi näki minut kokoajan ja hän tiesi, ettei häntä ole jätetty yksin. Tämä oli kuitenkin hankalaa, sillä puoli tuntia jatkuva itku sai äidin aina heltymään ja menemään silittelemään pienokaista. Ja tästä alkoi jälleen uusi puolentunnin huutokonsertti. Ei mukavaa kenellekään! Nukuttaminen venyi parin tunnin sessioksi, josta tuloksena oli väsymystä ja pahaa mieltä. Ja tämä vain siksi, etten pitäytynyt alkuperäisessä suunnitelmassa.

Sitten keksin ratkaisevan asian. Kerroin lapselle jo ennen tuutulaulun laulamista, että tämän laulun jälkeen äiti lähtee viikkaamaan pyykkejä. Lauloin laulun, annoin hyvänyönsuukon ja menin laittamaan niitä pyykkejä. Jätin oven auki, jotta lapsi näki minut kokoajan puuhaillessani.

Aluksi lapsi hieman protestoi itkemällä, mutta nukahti kuitenkin pian seurailtuaan hetken puuhailuani. Myöskin minun oli helpompi olla huomioimatta itkua, sillä minulla oli konkreettista tekemistä pelkän istumisen ja seinille tuijottelun sijaan. Tokana "pyykki-iltana" lapsi nukahti ilman itkuja ja lähes heti poistuttuani huoneesta. Tästä lähtien nukkumisrutiinit ovat olleet kunnossa ja iltarauha laskeutunut keskuuteemme.

Pysähdy suunnittelemaan - se kannattaa aikuisten oikeasti

Arjenhallinnassa suunnitelmallisuus ja tehokas ajankäyttö auttavat kaaoksen hallittavuuteen. Ei ole järkevää jäädä täysin kellon tai kännykän orjaksi mutta tilanteen kartoittaminen ja uudet rytmitykset ovat välillä tarpeellisia. Kukin hoitaa asian tavallaan - on se sitten muistilaput, lukujärjestys, kalenterimerkinnät tai säännölliset kännykän piipitykset taskun pohjalta.

Välillä ei auta muu kuin tarttua antilooppia sarvista ja poistaa arjen solmukohtia. Eli rynnäkköön, sanoi isomumma mutavellissä. 

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Omaa aikaa äidille

Rakas tyttäreni aloitti tänään päiväkodin. Hän on nyt aluksi 5 tuntia kerrallaan ja parina päivänä viikossa tarhatätien hellässä huomassa ja ihanien leikkikavereiden ympäröimänä. Äidille tarjoutui siis mahdollisuus omaan ja säännölliseen vapaa-aikaan ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen! Tämä ajoittui vieläpä hyvinkin rankkaan kauteen tahtoiän ja yökukkumisten takia ja siksi olen erittäin onnellinen tästä hengähdystauosta.

Mitä äiti tekee omalla ajallaan?

-Käy siskon luona kahvilla (yhtä hyvin tämä onnistuu lapsi mukana).
-Käy ruokakaupassa lähimarketissa (yhtä hyvin onnistuu lapsi mukana).
-Hypistelee ja ostaa lapselle jarrusukkia ja jumppatossuja kohtuuttoman kauan (yhtä hyvin onnistuu lapsen kanssa tai tästä olisi kuulunut suoriutua 5 minuutissa puolen tunnin sijaan).
-Tutkii jokaikisen marketin pyykinpesuaineen tuoteselostuksen ja vertailee värinkerääjäliinoja (ei onnistu lapsen kanssa, mutta eipä ollut kovin tarpeellistakaan. Kyllä ne pyykit koneessa peseytyy joka tapauksessa).
-Pesee pyykkiä ja viikkaa niitä kaappiin (onnistuu yhdessä lapsen kanssa hauskemmin ja nopeammin).

Mitä äidin piti tehdä omalla ajallaan? 

-Siivota kaappeja ja viedä tavaroita kierrätykseen.
-Suunnitella blogitekstejä ja ideoida uusia juttuja.
-Lukea lisää kirjoja markkinoinnin ja viestinnän saralta.
-Tehdä kirjoitusharjoituksia.
-Katsoa kurssitarjontaa omien taitojen kehittämiseksi.
-Nuuhkia työmarkkinoiden uusia tuulia.
-Laittaa uusia työhakemuksia.
-Nimikoida lisää tarhavaatteita (Käytän silitettäviä lappuja, joten hieman riskialtista taaperon ollessa touhuissa mukana).
-Katsoa väliin jääneet Salkkari-jaksot digiboksilta.
-Kerätä lelut ja imuroida (ne levittyvät kuin itsekseen takaisin lattialle tyttären saapuessa).
-Kaivaa ompelukone esiin ja surauttaa jotain hauskaa.
-Neuloa ne koko talven odotelleet säärystimet valmiiksi.
-Kirjoittaa blogia (Jes, yksi juttu onnistui!)

Tästä näemme, että uuteen tilanteeseen tottuminen vie aikaa ja vaatii hieman suunnittelua. Kun aamulla jätin iloisen lapsen tarhaan leikkimään, en arvannut aikapulan iskevän itselleni! Minusta tuntui, että käytössäni on aikaa rajattomasti. Kuitenkin kotiutuessani kauppakassien kanssa kello oli hiipinyt salakavalasti siihen malliin, että loppujen lopuksi varsinaista omaa aikaa minulle jäi yhden tunnin verran 5 tunnin sijasta. Miten se on mahdollista?!

Tuhlasin siis törkeästi kallisarvoisia aikaresurssejani vitkutellessa ja madellessa ympäri kauppaa tutkien jokaisen purkin pikkupräntit. Pitihän tämäkin virhe tehdä, jotta oppii arvostamaan omaa aikaa ja suunnittelemaan sen käyttöä tehokkaammaksi.

To do or not to do? 

Osa-aikainen tarhapaikka mahdollistaa aivan uuden luvun elämässäni. Vauva-aika ja täysi omistautuminen pikkuvauvan tarpeista huolehtimiseen muuttuu alati itsenäistyvän taaperon tukemiseen ja ohjaamiseen. Miten alle kaksivuotias voikin olla niin omatoiminen ja reipas! Äidin roolin painotus omassa elämässä pysyy tärkeänä, mutta sen rinnalle nousevat jälleen luovaminä ja työminä. Ihmiselo on jatkuvaa roolittelua elämäntilanteista toiseen.

Hyötyykö äiti enemmän täydellisestä hiljaisuudesta ja päiväunista vai ystävien seurasta ja sosiaalisesta aktiivisuudesta? Onko lepo tärkeämpää kuin kotityöt? Pitäisikö rentoutua hömppälehden parissa vai lukea tiukasti tietokirjallisuutta? 

Omalla kohdallani näiden suhde ratkaisee. On koettava, että minulle annettu aika tulee käytettyä olosuhteisiin nähden oikein. Tänään ei tullut, koska haaskasin sen vetelehtimällä. Siskoa oli ihana nähdä (kuten aina), mutta molemmilla oli tahoillaan järkyttävän pitkä lista niistä tekemättömistä asioista kummittelemassa. Siksi emme voineet täysillä olla tapaamisessamme läsnä.

Tiimityötä parhaimmillaan

Lapsen elämässä on jatkuvasti ollut läsnä ihania ihmisiä, niin aikuisia kuin lapsiakin. Koen kuitenkin tärkeäksi, että lapseni elinkuviot laajentuvat, sillä hänellä ilmiselvästi oli jo tarvetta siihen. Tarhassa hän oppii viettämäan aikaansa muiden turvallisten aikuisten sekä ikäistensä lasten seurassa. En pysty hänelle yksin tai lähipiirini kanssa opettamaan niitä pelisääntöjä, joita tarvitaan myöhemmin elämässä: suuressa ryhmässä toimimista ja sosiaalisia ryhmätyöskentelytaitoja. 

Ihanaa, että kotijoukkue vahvistui tarhatiimillä! Nyt lapsella on tuttu ja turvallinen paikka myös kokopäiväiseen hoitoon heti kun tilanne niin vaatii. Ja äidillä on mahdollisuus ottaa vastaan sekä osa-aikaista että kokopäiväistä työtä. Ihanaa, kun työhaastattelutkin voi sopia suoraan tietyille päiville ilman, että täytyy puhelukierroksella varmistaa lapselle viihdyttäjä siksi aikaa. 

Tiedostan kyllä, että tämä järjestely on väliaikainen siirtymävaihe, mutta aion hyödyntää sen parhaalla mahdollisella tavalla. Tämän tekstin myötä minullakin on oiva suunnitelma huomiselle päivälle lapsen ollessa päiväkodissa. Taidanpa laittaa sen muistilapulla otsaani kiinni, jottei pääse unohtumaan.

---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkeillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 
Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa
Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S
Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Verkkoja vesille - yhteistyöprojektina web-sivut

Aiemmin kirjoittelin projektista, joka minulla oli työn alla. Niinhän sitä sanotaan, että vierivä kivi ei sammaloidu, joten kannattaa pitää itsensä liikkeessä ja kohdata uusia haasteita tasaisesti. Jos ei muuten, niin tehdä vaikkapa projektiluonteisia toteutuksia, joissa pääsee hiomaan omia taitojaan ja tutustumaan uusiin asioihin. Tästä voi olla hyötyä tulevaisuudessakin. Projektin tarkoituksena oli uudistaa Kauneushoitola Evan nettisivut ja teimme tämän tiiviissä yhteistyössä yrittäjän kanssa.

www.kauneushoitolaeva.com - Etusivun yläpalkki

Valmis materiaali muokataan ja tuunataan

Projektissa minulla oli käytössäni yrittäjän selkeä visio sekä hänen omistamansa kuvamateriaali. Tämä nopeutti projektin valmistumista huomattavasti, sillä käytännössä taitoni tai aikani eivät olisi riittäneet materiaalin kuvaamiseen. Eikä amatöörikuvaajan tuotokset olisi edes olleet tarpeeksi korkealaatuisia, vaikka mielenkiintoa ja intoa olisi kuvaamiseenkin löytynyt.

Kuitenkin välillä kannattaa oikaista muutama kohta, jotta projekti valmistuisi ajallaan Tässä asiassa apuna ovat netissä olevat kuvapankit, joista valmiita ammattikuvaajien otoksia voi ostaa. Tähän asiaan en ole perehtynyt tarkemmin ja palveluntarjoajia on lukuisia (laadultaan vaihtelevia), joten asiaa en ala tässä sen kummemmin analysoimaan, mutta sanahaulla google saattaa asiaa avata.

Kun materiaali on kerätty ja käyttövalmiina, on aika ryhtyä hommiin. Käytössäni oli webhotellin palveluntarjoajan pakettiin kuuluva RVSiteBuilder -ohjelmisto, jolla sivusto tehtiin. Aiemmin muilla ohjelmilla sivustoja tehtyäni huomasin heti, että tämä ohjelmiston versio oli aika alkeellinen. Käytössä oli useita valmiita pohjia sivustoille, mutta niiden asetuksia ei päässyt kunnolla säätämään. Lisäksi ohjelmassa oli välillä virheitä ('bugeja'), joten sivuston luominen ei ollut täysin kivutonta.

Asiaa vielä hankaloitti se, että kesken projektin ohjelmaan ajettiin päivitys, joka sekoitti vanhemmalla versiolla tehdyn diaesityksen täysin. Palautteen ja virheilmoituksen jälkeen asia saatiin onneksi nopeasti korjattua, mutta hetken aikaa minut valtasi puristava tunne kurkussa ja luulin aiemman työni valuneen täysin hukkaan. Onneksi näin ei ollutkaan.

Kirjasimet kuntoon

Sivustoa suunnitellessa tekstin sisällöllä ja ulkoasulla on suuri merkitys lopputuloksen kannalta. Itse tekstit olivat yrittäjän itsensä luomia, joten minun osuuteni oli lisätä ne sivustolle ja muokata ne ulkoasultaan sopivaksi ja helppolukuiseksi. Alkuvaiheessa kannattaa tehdä vain parin sivun kokoisia testiversioita vaikkapa useampikin, jolloin tekstin fontit, kokoasetukset sekä sijainnit voidaan päättää.

Tässä on olennaista se, että tämä toteutetaan heti alkuvaiheessa. Tällöin sisällön rakentaminen on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa, kun varsinaisen sivuston tekstit saadaan heti määriteltyä oikein. On paljon työläämpää alkaa muuttaa koko sivuston fontteja ja asetteluja jälkikäteen kuin päättää ne heti aluksi.

Korvaamattomana apuna tässä toimii muistivihko: kun fontit, koot ja sijainnit sekä otsikointi on päätetty, kirjaa kaikki asetukset ylös helposti saataville. Itselläni oli käytössä pinkkimustekynä ja ruutuvihko. Yksinkertaista ja helppoa. Monesti sitä kuvittelee, että asetukset voi helposti ja nopeasti tarkistaa luoduilta sivuilta, mutta tämä surffaaminen sivustojen tekovaiheessa on työlästä, turhaa ja aikaavievää. Sama asia hoituu yhdellä vilkaisulla ruutuvihkoon. Lisäksi monet ohjelmistot saattavat jumiutua, mikäli liian monta kohdetta on samaan aikaan auki.

Kuvien muokkaus

Yhtälailla kuvien muokkauksessa on otettava huomioon se, että kaikki kuvat ovat korkealaatuisia sekä samankokoisia. Jos esimerkiksi diashowssa on yhtäkkiä muita kuvia pienempi kuva joukossa, tämä antaa epäammattimaisen vaikutelman. Lisäksi se sekoittaisi diashown seuraamista sekä sen muodostamaa harmonista kokonaisuutta. Siihen vihkoon siis ylös myös kuvakoot ja muut säädökset, joita kaikkien kuvien tulee noudattaa.

Valmiin kuvamateriaalin perusteella valitsimme mielestämme parhaat ja sopivimmat kuvat sivuille. Sivuille valittiin tuotekuvia sekä tunnelmakuvia ja näissä oli tärkeätä saavuttaa oikeanlainen henki, maanläheinen mutta raikas. Lisäksi yrittäjä halusi sivuston ulkoasun olevan yksinkertainen ja selkeä, mikä toteutettiin mustavalkoisilla elementeillä sekä selkeillä navigointilinkeillä.

Sivustossa käytettiin pohjaa ('template'), mutta käytännössä se muokattiin täysin uusiksi. Vaihdoin värit, kuvat, navigoinnin asetuksia, taustavärejä ja kaiken, mitä ohjelmisto antoi säätää. Sivupohjan käyttö oli kannattavaa, sillä sen avulla turvattiin toimiminen muillakin laitteilla ja esimerkiksi kuvien reagoiminen näytön kokoon, sillä näiden asetusten määritykseen html-taitoni eivät olisi riittäneet. Jokainen kuva muokattiin erikseen sivustoon sopivaksi värimaailman ja muiden ominaisuuksien säädöillä.

Pääosin työskentelin kuvien rajauksen, värien säätöjen, reunojen häivytyksen sekä kuvien yhdistämisen parissa. Käytin kuvien käsittelyyn ohjelmistoa, joka mahdollistaa kerrosten käyttämisen. Tällöin voi säätää tarkasti kuvien elementtejä yksi kerrallaan haluamansa näköiseksi, mikä olikin erittäin tarpeellista. Näin ollen pystyin säätämään värimaailman, kääntelemään kuvia sekä rajaamaan niitä haluamallani tavalla.

Näkymä kolmen kuvan diasta muokattaessa. Jokainen kuva on rajattu ja liitetty erikseen omaksi kerrokseksi. Kerrokset näkyvät oikeassa reunassa ja niitä on lukuisia. Näkyvillä ovat ne aktiiviset kerrokset, joiden kanssa juuri työskentelin eli nuo, jotka on merkitty silmä-ikonilla. Muut kerrokset ovat piiloitettuina, mutta samassa kuvassa, jotta jatkokäsittely myöhemmin on helppoa.

Esimerkiksi diashowssa oli yksittäisten kuvien lisäksi kolmen kuvan dioja. Nämä oli toteutettu siten, että tein kehyksen, johon kuva kerrallaan siirsin omiin kerroksiin valitut pikkukuvat. Käytännössä siis tausta- ja kehys-kerrosten lisäksi muita kerroksia tuli vielä yhdeksän ja näin sain kaiken olennaisen tallennettua samaan kuvaan. Kun tein dioja valmiiksi, määritin näkyviin haluamani kerrokset ja vein näkyvän kuvan jpg-tiedostoksi.

Lisäksi kaikki muut kuvat sivustolla tuli käsitellä niin, että ne sointuisivat valkoiseen taustaan. Koska kehyksiä ei haluttu kuvilla käyttää, häivytin alkuperäisiä kuvia valkoiseen taustaan, jolloin ne tulivat harmonisemmin esiin - sen sijaan että olisivat pompsahtaneet silmille sellaisenaan.

Toimivuus myös mobiililaitteilla

Kiinnitimme huomiota myös sivuston toimimiseen mobiililaitteilla, joten pelkän hinnaston pudotusvalikon lisäksi laitoimme hinnasto-sivulle näkyville myös perinteiset linkit. Tämä siksi, että pudotusvalikoiden käyttäminen kosketusnäytöllisellä laitteella on äärimmäisen ärsyttävää ja turhauttavaa, sillä linkkeihin ei ehdi sohaista sitten millään ajoissa.

Käytännöllisyyden kannalta valmiin (vaikkakin täysin uudistetun) sivupohjan käyttö oli hyödyksi myös tässä asiassa, sillä sivusto oli perusasetuksiltaan tehty myös mobiililaitekäyttöön soveltuvaksi. Kuitenkin älypuhelimien yleistyttyä noin puolet verkkoliikenteestä tulee mobiililaitteilta (lähteenä oman blogin tilastot) kotikoneiden sijaan ja siksi kannattaa alusta asti huomioida käyttömukavuus myös uudenlaisella laitteistolla.

Omat taidot kehittyivät

Itselleni oli projektista suunnattoman paljon hyötyä. Unohduksiin jääneet kuvankäsittelytaidot tuli elvytettyä kertaheitolla sekä samalla takataskuun jäi paljon uuttakin tietotaitoa. Projekti oli aika suuritöinen ja vaati keskittymiskykyä, joten tein sitä osissa taaperon vedellessä päiväunia tai ollessa jonkun muun valvovan silmän alla. Koska jouduin pätkimään työajan osiin, oli tärkeätä siihen ruutuvihkoon kirjoittaa, mistä seuraavalla kerralla jatkaa. Siten ei tarvinnut aikaa kuluttaa muisteluun seuraavalla kerralla. Työskentelytehokkuudenkin sain nostettua siis aivan uudelle tasolle!

Viikonloppuisin, kun meillä oli sivuston rakenne ja visio selvillä, tein pidempiä maratoneja eli saatoin viettää sen 8 tuntia koneella. Projektin aikana esiin tuli ajanhukkaamisen syyt (huono suunnittelu, ajatusvirheet yms), joihin projektin edetessä pystyin kiinnittämään enemmän huomiota ja eliminoimaan turhaa koneella koomailua pois. Näin nopeuteni ja näppäryyteni kasvoi uusiin ulottuvuuksiin!

Useimmiten uppoiduin työhön niin kovasti, että unohdin syödä ja pitää taukoja. Eipä se mitään, tämän homman sai kyllä aina paikattua myöhemmin! Oli nimittäin ihanaa ja palkitsevaa työskennellä projektin parissa, josta oli konkreettista hyötyä myös hyvälle Ystävälleni. Kauneushoitola Evan yrittäjän kanssa olemme tutustuneet jo ammattikorkeakoulussa ja tehneet siitä lähtien yhteistyötä mitä omituisimmissa projekteissa ja toteuttaneet sellaisia asioita, minkä ei pitäisi olla edes mahdollista! Luovuus ja ideointi ovat aina olleet tekemässämme tiiviisti mukana.

Projektin myötä taivuttelin kaksi uutta tietokoneohjelmistoa omaan käyttööni sopiviksi sekä sain rutkasti kokemusta lisää web-sivuston rakentamisesta (tämä oli kolmas sivusto, jonka tein, mutta tekniikka on muuttunut aikaisemmista hurjasti!).

Eli olkaahan hyvä, rakkaat lukijani, ja klikkailkaa Kauneushoitola Evan sivustolle. Mielipiteitä sivustosta voitte jättää kommentin muodossa minulle tämän tekstin yhteyteen.

Jälkikirjoituksena työnhakutilanneraportti

Mikäli teitä kiinnostaa työnhakuni edistyminen, joudun ikäväkseni toteamaan, etten saanut hakemaani paikkaa asiakaspalvelutehtävissä. Jostain syystä ammatikorkeakoulututkinto sekä 10 vuoden asiakaspalvelukokemus (myös esimiestehtävät) eivät tällä kertaa riittäneet. Tai sitten pelästytin rekrytoijan, marssimalla haastatteluun markkinointisuunnitelman kanssa. Tällä kertaa se saattoi olla kohtalokas virhe, mutta tulipahan testattua. Nyt sitten uutta suunnitelmaa tekemään ja miettimään eri vaihtoehtoja.

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Live@ Itämeri

Bloggaaja lähti reissuun ja päätyi tällä kertaa Itämerelle! 

Hommahan sai alkunsa siitä, että edellisestä risteilystä saatu lahjakortti oli koristanut jääkaapin ovea jo hieman liian kauan. Näin ollen päätimme Ystäväni kanssa pakata lapset mukaan ja lähteä risteilemään. A-luokan hytti, A-luokan seura mutta Ä-luokan tuuri aikataulutuksen suhteen.

Ö-luokkaan joutuminen oli hiuskarvan varassa, kirjaimellisesti

Lähdimme hyvissä ajoin kohti satamaa, mutta vauvankantovälineistön unohduttua heitimme u-käännöksen ruuhka-aikana kehä III tienoilla. Suitsait sukkelaan palasimme lähtöpisteeseen noutamaan puuttuvaa rintareppua ja takaisin moottoritielle päästyämme huomasimme aikataulun menevän suhteellisen jännittäväksi. Eipä hätää, sillä B-suunnitelmamme oli, että jos aikataulu menee hilkulle, niin soitamme terminaaliin ja ilmoitamme olevamme matkalla. Yeah right.

Katajanokan läheisyyteen päästyämme laivan lähtöaika läheni uhkaavasti. Jäimme jumiin rekan taakse ja se päätyi poikittain risteykseen eteemme, kun kiire oli muutenkin kova. Soittelin VikingLinelle ja pyysin yhdistämään terminaalin, sillä olimme jo aivan lähellä kohdettamme. Langan toisessa päässä huvittunut virkailija kertoi, ettei terminaaliin ole mahdollista soittaa lainkaan. Tässä vaiheessa oli jo todellakin hoppu. Mikäli jäisimme rannalle ruikuttamaan, tätä matkaa voisi kuvata Ö-luokan matkaksi menetettyine maksuineen.

Purkautuminen

Ahtautuminen takapenkille turvakaukalon ja taaperon turvaistuimen väliin tuntui olevan akrobaattista notkeutta vaativa suoritus puhumattakaan turvavyön kiinnittämisestä. Autossa matkusti kolme aikuista, kaksi lasta, kahdet rattaat ja lukematon määrä laukkuja. Jotenkin onnistuimme purkautumaan autosta ulos salaman nopeudella terminaalin pihassa ja pikaspurtti lähtöselvitystiskille toi toivotun tuloksen - maihinnousukortit ja ateriakupongit.

Ystäväni piteli jo jalkaa hissin oven välissä, kun juoksin hänen ja hänen vauvansa luokse perässä vedettävä lentolaukku ilmassa heiluen ja lastani matkarattaissa lykkien. Terminaalihenkilökunta naureskeli huvittuneena karavaanillemme - mammat tukka putkella syöksyy kohti laivaa kassit ja pussukat heiluen ja lapset rattaissa ihmetellen vauhdikasta menoa. 

Hissikammo uhkaa

Emme mahtuneet samaan hissiin terminaalissa, joten vilkuttelin edellä menevälle Ystävälleni haikeana. Pyysin häntä pidättelemään laivaa, jotta mekin ehtisimme kyytiin. Takana niskaani hengittivät terminaalityöntekijät, jotka olivat tulossa portteja sulkemaan. Viimein hissi tuli ja pääsimme sen yhden halvatun kerroksen ylöspäin. Vastassa minua ei ollutkaan Ystäväni vaan hauska ukkeli, joka totesi että kulkuramppi poistetaan heti kun olemme astuneet laivaan. Ja näin myös kävi! Hengästyneinä juoksemisesta ja onnellisena laivaan ehtimisestä levähdimme hetken aulassa ovien sulkeutuessa selkämme takana. 

Kun vihdoin pääsimme hyttiin, huomasimme että vauvan hoitolaukku oli jäänyt autoon. Mutta ei hätää - rintareppu tuli mukaan!

Tarina jatkuu täällä!

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Joulukuu ja krooninen aikapula

Arki on pitänyt niin kiireisenä, etten ole ehtinyt kirjoittelemaan niin usein, kuin haluaisin. Lisäksi postausten määrää on vähentänyt se seikka, että olen alkanut kiinnittää entistä enemmän huomiota valokuvaukseen ja blogikuvien laatuun. Tästä lähti liikkeelle omituisten tapahtumien sarja, nimittäin sain omituisen päähänpiston, että ensin on otettava kuvia ja sitten vasta kirjoitettava tekstit. Seurauksena oli läjäpäin omituisia ja heilahtaneita kuvia, joita kiireellisin kuvausjärjestelyin ja väärin vehkein koitin saada julkaisukelpoisiksi. Ei mennyt ihan putkeen siis ja kaiken lisäksi ideoimani jutut jäivät kirjoittamatta, koneen täytti liuta toisiaan huonompia räpsyjä (joita en ehdi käymään läpi) ja surkeat kuvaussuunnitelmat ja kaaottiset yhdennaisenkuvausjärjestelyt osoittautuivat totaaliseksi ajantuhlaukseksi, mikä harmittaa tällaista kroonisesta aikapulasta kärsivää henkilöä suunnattomasti.

Takaisin ruotuun siis ja asioita uudelleen järjestykseen. Kaiken tämän tohinan keskellä olen ehtinyt hieman tekemään käsitöitä. Ohessa kuva ystäväperheen kääpiömäyräkoiralle tehdystä fleecetakista. Käytin tähän kaapista löytynyttä fleece-huopaa, josta tein kaksinkertaisena manttelimallisen takin ja lisäsin heijastinnauhaa, jotta pieni koiruliini näkyy syksyn pimeydessä. Kaksinkertaiseen fleeceen päädyin sen takia, että se sekä lämmittää mukavasti että hylkii vettä. Fleece tuntuu märkänäkin kuivalta ja lämpimältä ja lisäksi se kestää konepesun korkeammissakin lämpötiloissa. Jos huonoja puolia haetaan, niin fleece sähköistää koiran turkin pakkasella, mutta toisaalta niin tekee moni muukin kangas. Toisaalta pörröturkkinen pimeässä eteisessä kipinöivä koira voi olla herttainenkin näky, tuo turkin sähköisyys kun yleisesti ottaen on suhteellisen harmitonta.

Ompeluinnostus on ja pysyy, mutta ajan puute rajoittaa luovuutta sillä saralla. Talven mukanaan tuomat kelit saivat minut viimein hankkimaan jo pitkään himoitsemani Icebug-kengät, joissa on nastat. Eipä saanut meikäläistä kumoon Oskari-myrskyn tuuli, jäinen kylänraitti eikä yltiösosiaalinen 15kg lihaskimppukoira, joka olisi halunnut moikata joka ikisen vastaantulijan. Testilenkki meni siis hienosti, kengät tuntuivat aivan lenkkareilta, mutta ovat todella lämpimät (comfort zone jopa -20 astetta) ja peilijäälläkin askel oli vakaa (mitä nyt huikea sivutuuli vähän horjutti).Nyt onkin kengät olleet jokapäiväisessä tehokäytössä, joko vaunulenkeillä koko karavaanin kanssa tai sitten koiran kanssa lenkkeillessä.

Kummipoikani muutti äitinsä kanssa uuteen osoitteeseen ja minulla oli ilo päästä kurkkimaan uutta kämppää heti muuttopäivänä. Tehokas talkooporukka purki laatikot todella nopeasti ja Ystäväni ehti jo ensimmäisenä päivänä sisustella kämppää ihanan kotoisaksi - aikamoinen tehomimmi! Ohessa yksi yksityiskohta uudesta keittiöstä: aivan ihana seinäkello!

 

Pikkuhiljaa täällä suunnalla alkaa joulupaja. Ikävä kyllä, en voi räpellyksiäni postata etukäteen, sillä muuten lahjan saajien yllätys aattoiltana on totaalisen pilalla. Voi myös käydä niin, että räpellykset jäävät tekemättä, mutta siinä tapauksessa onkin sitten vuosi aikaa valmistautua seuraavaan jouluun - eli ei hätää!

Minulla on myös meneillään erittäin mielenkiintoinen projekti, jossa pääsen suunnittelemaan ulkoasun ja tekemään nettisivut eräälle yritykselle. Projekti on jo hyvässä vauhdissa ja valmistunee piakkoin. Tämä projekti on mielenkiintoinen, pääsee hyödyntämään luovuutta ja taitoja sekä vieläpä hyödyllinenkin. Loistavaa - juuri tällaista haastetta kaipasinkin!

Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota useisiin kirjoitusvirheisiin nettilehtien uutisissa. Etenkin eräs ns. iltapäivälehti on loistanut kirjoitusvirheiden ärhäkällä lisääntymisellä, mikä vaikuttaa suuresti lehden uskottavuuteen ja saa kyseenalaistamaan toimittajien ammattitaidon. Tokihan kirjoitusvirheitä sattuu ja ne ovat inhimillisiä, mutta jos sama toistuu lehden verkkojulkaisuissa yli 10 kertaa päivässä, on saavutettu jo kriittinen raja, joka saa lukijan vähintäänkin pois tolaltaan ja rykäisemään aamukahvit väärään kurkkuun.

Onneksi olen harrastelija, joten ei paineita tästä asiasta blogin suhteen. Sisäinen perfektionistini on tosin toista mieltä asiasta. Mutta vinkatkaa ihmeessä, mikäli kirjoitusvirheitä blogistani löydätte, niin korjaan ne mahdollisimman pian.

Tätä tekstiä oikolukiessani löysin jo itse niitä 7 kappaletta :P

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Löydä sisäinen lapsesi!

Monesti arjen kiireen keskellä unohtuu se, miten ihania nuo pienet ihmiset sekä perheen karvaisemmat perheenjäsenet ovat. Jos stressitaso arjen pyörittämisessä on korkealla, on hankalaa irtautua rutiininomaisesta suorittamisesta ja nähdä asioiden iloiset puolet. Itselleni on sekä koirien että lapsen kautta avautunut aivan uusi maailma.

Jotta jokainen voisi hetkeksi istahtaa kahvikupposen ääreen pohtimaan tilannettaan, tein teille top 10 listan esimerkeistä, joita lapsen tai koiran kanssa voi puuhata. Listan otsikko taas viittaa vain ja ainoastaan siihen, että lapsen tai koiran kanssa touhutessa ulkopuoliset eivät ihmettele lainkaan aikuisen omituista toimintaa! Kuitenkin kaikki kohdat ovat sovellettavissa myös lapsettomien ja lemmikittömien aikuisten arkeen ja tekemiseen, sillä ulkopuolisten mielipiteet kannattaa jättää aivan omaan arvoonsa ja löytää itsestään jälleen jotain tärkeätä - sisäinen lapsi!

Lapset - mikä ihana tekosyy!

1. Kuralätäköissä hyppiminen
2. Liukumäestä laskeminen tai koko perheen pulkkamäkikisa
3. Laulaminen ja soittaminen yhdessä
4. Lautapelien pelaaminen
5. Eväsretket luonnossa
6. Seikkaileminen pimeässä illassa otsalampun kanssa
7. Temppurata olohuoneessa
8. Lumiukkojen ja -lyhtyjen rakentaminen tai lumiveistosnäyttely
9. Koiran koulutus vanhempien ohjauksessa
10. Sormivärimaalaus, ikuistetaan kaikkien perheenjäsenten jalkojen ja tassujen jäljet

Nämä kaikki aktiviteetit ovat helposti toteutettavia ja ilmaisia, mikäli tarvikkeet löytyvät jo kaapeista. Lisäksi kaikissa puuhailuissa myös perheen karvakorva voi aktiivisesti touhuta mukana. Pyykkiä tulee, mutta sitä tulee joka tapauksessa! On ihanaa välillä vaan touhuta ilman, että tarvitsee miettiä sotkua. Siivotaan sotkut sitten yhdessä pois ja pyykkikone hoitaa ne kuraiset vaatteet kuntoon. Ja tosiaan näiden puuhien esteenä ei ole lapsen tai koiran puuttuminen, tämä on hauskaa myös aikuisemmassa seurassa.

Meillä oli lapsen sairastelun jäljiltä kaikilla hieman ylimääräistä energiaa ja raittiin ilman puutetta, joten lapsen parannuttua suuntasimme säkkipimeälle pellolle yhdessä koiran kanssa. Varustus oli tietenkin säänmukainen, kaikilla lämmintä päällä ja huomioliivit myös, sillä pellolle kävelimme tienvartta pitkin. Lapsi oli haltioissaan, kun suunnistimme otsalampun kanssa möykkyisellä pellolla ja naureskelimme valokeilassa hohtavalle koirallemme. Kompastelimme mutapaakkuihin vuorotellen, mutta se vain nauratti vielä enemmän. Turvallisuussyistä koira oli flexissä, sillä alueella liikkuu paljon pupuja, joita se tykkää jahdata. Vaatii siis taiturointia ja ennakointia, että lapsi pysyy turvallisen matkan päästä flexin narusta koiran juoksennellessa innoissaan ja tutkiessaan hajuja. Mutta aukealla pellolla ei tarvinnut olla niin skarppina, sillä tilaa riitti kaikkien juoksupyrähdyksille ja puuhailuille ja tie kulki suuren ojan toisella puolella, ettei taapero sinne heti päässyt livistämään omin päin.

Myös koira oli riemuissaan tästä seikkailusta, sillä hänelle tehtiin namien avulla tehtäviä, joissa joutui käyttämään kuonoa tehokkaasti. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoitti sitä, että taapero heitti kourallisen nameja pellolle ja huusimme yhdessä koiralle käskyn "Etsi!". Välillä teimme myös pellolle kuvioita koiran odotellessa sivummalla. Sitten seurasimme pimeässä nuuskuttavaa karvakorvaa, joka teki pellolla hienon sydämen tai ympyrän muotoisen lenkin. Aktiivinen haistelu ja aivotyöskentely purkaa hyvin koiran energiaa, jos fyysinen kuntoilu jää hetkeksi taka-alalle (kuten meillä sairastelun takia). Koira pääsi liikkumaan, haistelemaan, jumppaamaan aivojaan ja sai vieläpä herkkupaloja siihen lisäksi! Kyllä kotona peltoseikkailun jälkeen makoili tyytyväinen karvakorva!

Kokeilkaa siis rohkeasti heittää hetkeksi sivuun se totinen arkiminä ja päästäkää luova lapsi sisällänne seikkailemaan ja leikkimään. On vapauttavaa laskea liukumäestä tai hypätä vesilätäkköön! Nyt vain lumentuloa odottelemaan, sillä sitten aukeaa taas uusia mahdollisuuksia ulkoleikkeihin.

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Mutkaisia teitä ja haamuympyröitä

Viikonloppu starttasi jo perjantai-iltapäivästä, kun lähdin yllättämään Ystävääni. En ollut nähnyt häntä pitkään aikaan ja halusin viedä tuliaisiksi jotain kivaa ja käytännöllistä. Löysin kylillä pörrätessäni aivan ihanan sammutuspeitteen, jonka arvelin sopivan heidän kotiinsa loistavasti. Lahjakassiin vielä viemistä jokaiselle perheenjäsenelle karvakorvia unohtamatta ja matka voikin alkaa.

Olen jo pitkään hieman epäillyt kännykkäni navigaattorin asennetta, sillä se suhtautuu minun neuvomiseeni hieman ylimalkaisesti. Ystäväni asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja päätin navigaattorin suosituksesta valita lyhyimmän reitin. Puolivälissä matkaa tajusin tehneeni suuren virheen, sillä arvioitu matka-aika yhtäkkiä sai 20 min lisäystä talvirajoitusten tultua voimaan sekä viikonloppuliikenteen soljuva eteneminen pikkutiellä oli vähän niin ja näin. Tai siis tässä vaiheessa sentään olin vielä niin sanotulla valtatiellä, sillä hauskin osuus oli vasta edessä...

Riemu oli ylimmillään, kun käännyin ystäväni kotikunnalle johtavalle tien pätkälle. Ilta oli jo ehtinyt pimetä ja katuvalot tällä tienpätkällä olivat harvinaisuus. Tie kiemurteli niin, että luulin jo välillä olevani huvipuiston vuoristoradassa, kun pimeässä vastaan tuli yhtäkkiä ylä- tai alamäkeen olevia lähes 90 asteen mutkia. Jos ei kaartelu päätä huimannut niin taianomaisen säväyksen loppureissulle antoi "Taikayöntie", paikallinen kulttuurireitti, jonka maisemista ei jäänyt mieleen kuin säkkipimeä pelto- ja metsäalue. Juhlan tuntua matkaan toi kaukovalojen käyttö, sillä edessäni ajeleva auto oli juuri sillä etäisyydellä, että välillä se oli lähes edessäni, kunnes se hävisi taas mutkan taakse. Pitkät päälle, pitkät pois. Pitkät päälle, pitkät pois. Maaseutudiscoa auton ratissa siis. Radio tosin piti tässä vaiheessa sammuttaa keskittymiskyvyn parantamiseksi, jotta pysyin tiellä.

Oli ihanaa nähdä Ystävääni pitkästä aikaa ja vietimme oikein mukavan illan. Aikataulumme olivat vain sen verran tiukat, että tämä yllätystapaaminen päättyi jo aikaisin aamulla ja oli aika lähteä kotimatkalle.

Lähtiessäni liikkeelle, ehdotteli navigaattorini jälleen samaa kulttuurireittiä. En saanut valittua toista reittiä yrityksistä huolimatta, mutta ystäviltäni sain hyvät ajo-ohjeet kotimatkalle - tällä kertaa moottoritietä pitkin. Navigaattorini loukkaantui reittivalinnastani ja päätti Halloweenin kunniaksi jekuttaa minua keskellä moottoritietä. Ajaessani suoraa moottoritien pätkää kohti Helsinkiä lävähti navigaattorin ruudulle haamuliikenneympyrä ja perään seurasi sanallinen ajo-ohje, että minun tulisi nyt valita liikenneympyrän kolmas liittymä ja ajaa siitä.

Jatkoin matkaani tietä pitkin suoraan kohti kotia ja vapautin navigaattorin tehtävistään.

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Kirpakkaa syksyä, uusia tuulia

Ikävä töyssy tuli matkaani eilen, kun sain tiedon, etten pääsekään Unelmatyöpaikkani työhaastatteluun! Tämä siis käytännössä tarkoittaa, että strateginen suunnitelmani ei tällä kertaa toiminut. Taustaa aiheesta löydätte työnhaku-tunnisteella olevista teksteistä, mutta kyseisen työpaikan ilmoituksesta siis lähti liikkeelle unohduksissa olleen luovuuteni uusi nousukausi ja siinä sivutuotteena syntyi myös tämä blogi.

Minua ei harmita ainoastaan se, etten saanut kyseistä työpaikkaa. Minua harmittaa se, että en päässyt haastatteluun kertomaan, miksi olisin ollut juuri sopiva henkilö kyseiseen hommaan. En myöskään saanut tilaisuutta esitellä rekrytointitiimille yritykselle laatimiani luovia markkinointisuunnitelmia ja promootioideoita! Harmin paikka, sillä ne menevät nyt aivan hukkaan. Painuvat unohduksiin hukkaan heitettyjen ideoiden roskakoriin, sillä nämä suunnitelmat oli laadittu vain tietyn yrityksen tarpeisiin. En myöskään päässyt leipomaan pullia, jotka olisin vienyt työhaastatteluun mukanani (jokainen ansaitsee päivässä kahvitauon, siitä on pidettävä kiinni kiireenkin keskellä).

Olen kuitenkin kiitollinen tälle yritykselle ja sen rekrytointitiimille siitä, että luovuuteni heräsi jälleen. Olen myös kiitollinen ajantasaisesta tiedotuksesta prosessin etenemisen suhteen, sillä niin moni asia oli riippuvainen kuvion etenemisestä. Kalenterini väliaikainen tyhjentyminen on nyt taaksejäänyttä aikaa ja uusille sivuille on tullut suunnitelmia muihin suuntiin jo kiitettävästi. Uusia projekteja on jo tiedossa, mutta edelleen se vakituinen Unelmatyöpaikka puuttuu, joten nyt on etsittävä uudesta suunnasta ja oltava yhteydessä uusiin ihmisiin.

Veikkaanpa, että tilanneanalyysini jonkin heikkouksistani saattoi olla vaikuttavana tekijänä tapahtumien kulkuun, sillä olen suuntaamassa uudelle alalle, jossa samaan aikaan on tapahtunut rajuja muutoksia. Työnantajien käyttöön on vapautunut liuta vaikuttavan työkokemuksen keränneitä ja alan tutkinnon suorittaneita työntekijöitä eli valinnanvaraa on. Itselläni on kokemusta, luovuutta, teoreettista tietoa, käytännön kokemusta ja pelisilmää, mutta ei sitä tutkintopaperia, jonka mahdollisesti tarvitsisin. Mahdollisesti saatan myös olla hieman liian räväkkä persoona yrityksen tämänhetkisiin tarpeisiin.

Joka tapauksessa tänään kirjastoon palautui 7 kappaletta minulle uuden alan teoksia. Ei sen takia, että en saanut tätä työpaikkaa, vaan siksi, että olin jo lukenut ne. Ja lainasin tilalle uusia! Tarttuipa äänikirjahyllystä mukaani vielä esiintymistaitoa parantava teos, jonka laitoin heti kirjastosta lähtiessäni autostereoihin pyörimään. Se oli virhearvio, sillä kyseessä oli rentoutuksen ja mielikuvaharjoittelun kautta taitoja kehittävä aanite, joka vaatii erilaisen oppimisympäristön! Auton ratissa on turha tehdä rentoutumisharjoituksia, ne soveltuvat vain tilanteisiin, joissa ei huomio tarvitse olla muissa asioissa. Tutustun siis siihen myöhemmin, sopivammassa ympäristössä.

Joka tapauksessa taitojen kehittäminen jatkuu. Aion viilata viestinnän, esiintymistaidon, graafisen mainonnan ja markkinoinnin tietoni huippuunsa, jotta seuraava Unelmatyöpaikka ja sen rekrytointitiimi ymmärtää, että olen tosissani tulossa alalle jäädäkseni. Ihan varmasti on olemassa lähialueella yritys, joka hyötyisi tavattoman paljon työpanoksestani. Minun tehtäväni on nyt löytää se.

Nyt on hyvä hetki levätä yön yli ja kerätä voimia uuteen, luovaan päivään. Huomenna puhaltaa uudet tuulet, katsotaan mihin ne johdattavat! Ja jälleen liikenneympyrässä tuli vastaan ihana bussi, tällä kertaa toivottaen "Kirpakkaa syksyä!"

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Liikkuva toimisto aina mukana

Nykyaikana on kovin helppoa. Älypuhelimien avulla pääsee kytkeytymään verkkoon milloin ja missä tahansa, kalenteri löytyy kännykästä ja sen voi synkronoida netin välityksellä, kello on mukana jos puhelinkin on ja puhelimiin on saatavilla mitä ihmeellisimpiä sovelluksia hyttyskarkottimesta lepakon houkuttimeen.

Itse olen siinä mielessä moderninvanhanaikainen, että arvostan kovasti käsin kirjoitettuja asioita. Vaikka kännykässä on muistilappusovellus, kirjoitan silti mielummin post-it lapun, jonka voin lätkäistä mihin tahansa näkyville tarpeen mukaan. Luovuuden hetkellä kirjoitan ideat ylös muistivihkoon kännykän sijasta, sillä inspiraation pilaa pienen näytön tihrustelu ja hidas yhden sormen tekniikka kännykällä kirjoittaessa.

Oma tekniikkani olisi hiottavissa, mutta silti luovuuden tappaa ennustava tekstin syöttö ja sanojen automaattinen korjaus. Jos kyseessä olisi ihminen tekstiäni korjaamassa, se olisi ok, mutta tuon punapinkin kapineen onnettomat korjausyritykset saavat viestit ja muistiot näyttämään siansaksalta. Kerran olen lähettänyt kännykästä tärkeän sähköpostin ja voinpa vannoa, että se oli ensimmäinen ja viimeinen. Vastaanottaja tuskin sai selvää kännykkäni koodikielestä, sillä itsellänikin oli vaikeuksia tulkita viestiä Lähetetyt-kansiosta. Vaikka olin sen juuri kirjoittanut. Oikein hyvä ensivaikutelma kirjoittajasta. Tästä syystä en blogiakaan päivitä kännykällä - ainakaan toistaiseksi.

Liikkuvan íhmisen toimisto on kompakti ja aina mukana. Pakolliset varusteet ovat kalenteri, puhelin (mieluiten mahdollisimman "älytön", jotta yksinkertaisimmat toiminnot eivät jää sovellusten bugien takia toimimattomaksi), kello ja kynä. Tämä setti kulkee mukanani aina ja kalenterissa on tilaa muistiinpanoille reilusti.

Otin käyttöön vanhanmallisen almanakan, sillä kännykkäni pudottua lattialle oli tapahtunut maaginen aikahyppy vuoteen 1980. Kaikki kalenterimerkintäni olivat hävinneet ja kalenteri juuttunut 80-luvulle olkatoppauksien ja krepattujen hiuksien kulta-aikaan. Ei auttanut asetusten muuttaminen tai päivitys, puhelin jumitti pitkään esihistoriallisella ajalla, jolloin ei edes ollut älypuhelimia! Kolmannen buuttauskerran ja muutaman ärräpään jälkeen kännykkä onneksi tokeni ja palasi takaisin nykyaikaan, jolloin sain pelastettua kalenterimerkintäni almanakkaan - käsinkirjoitettuna tietenkin!

Luovuus ei siis ole välineurheilua. Mitä simppelimpi setti (kynä+paperi ideoille) sen nopeammin pääset alkuun ideoiden tallentamisessa.

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Aika-käsityksen venyttelyä

Aiemmin kirjoitin kroonisesta aikapulasta, mutta nyt oma tilanteeni on mennyt täysin äärilaidasta toiseen. Olen onnistunut venyttämään vuorokauden tunteja äärimmäisen pitkäksi sillä, että odotan jatkuvasti puhelinsoittoa Tärkeästä Työpaikasta. Olisi suorastaan sääli, että löysin mielenkiintoisen työpaikan, jolle minulla olisi paljon annettavaa, mutta en saisikaan kutsua haastatteluun. Miten siis voisin todistaa heille olevani tosissani tämän paikan suhteen ja innostukseni määrällä ei ole mitään rajaa?

Olen tehnyt työpaikkahakemuksen heti ilmoituksen bongattuani, sillä kyseinen ilmoitus jo teki minuun suuren vaikutuksen ja herätti henkiin arjen tukahduttaman luovuuteni. Siispä laitoin hakemuksen menemään välittömästi ja toimin impulsiivisesti. Myöhemmin tilannetta pohtiessani tajusin, että olisi kannattanut odotella hetki, sillä hakuaikaa oli vielä reippaasti jäljellä ja olisin voinut panostaa enemmän hakemukseni graafiseen suunnitteluun. Mutta vaistojen varassa toimiessa tulee joskus tehtyä myös hätiköityjä päätöksiä ja toisaalta toivon hakemukseni muuten olleen kiinnostava. Värejä ja kuvia käyttämällä olisin silti erottunut paremmin massasta, sillä yrityshän saattaa saada satoja työpaikkahakemuksia kiinnostuneilta ihmisiltä.

Työpaikkailmoituksessa oli myös määritelty soittoaika, jolloin oli mahdollista kysellä lisätietoja työpaikkaan liittyen. Puin business-vaatteet päälleni, meikkasin ja laitoin hiukset nätisti. Kaulaan vielä värikäs huivi tuomaan ripaus lisää itsevarmuutta. Halusin käyttöön koko persoonallisuuteni ja itsevarmuuteni soittaessani Tärkeään Työpaikkaan. Tilanteen rauhoittamiseksi laitoin jalassa roikkuvan taaperon puhelun ajaksi pehmustettuun matkasänkyyn ja annoin hänelle maissinaksuja ja pillimehua evääksi. Sitten lastenohjelmat pyörimään ja koira ulkoaitaukseen. Ihana hiljaisuus. Ja ennen kaikkea mahdollisuus keskittyä rauhassa Tärkeään Puheluun!

Mielestäni puhelu sujui hyvin, ainakin langan toisessa päässä oli erittäin miellyttävä ja huumorintajuinen persoona ja jutustelu oli luontevaa. Juuri sellaisessa tiimissä haluaisin työskennellä. Rentoa, luovaa ja tuloksellista. Lisäksi sain tarvitsemani lisätiedot työpaikasta. Eli tämä meni nappiin ja toivottavasti innostukseni välittyi myös langan toiseen päähän! Laitoinpa vieläpä tekstiviestin puhelun jälkeen, jotta nimeni ei jäisi unohduksiin. Tämän voi tulkita joko tungettelevaksi tai määrätietoiseksi, itselleni tämä oli osa kokonaisvaltaista strategiaa työpaikan saamiseksi eli määrätietoista päämäärään pyrkimistä.

Kotitoimisto valmiina

Kalenteriini on nyt tehty tilaa seuraavan parin viikon ajalle, toivotaan että sinne tulee pian täytettä. Puhelimeni on jatkuvasti latauksessa, jottei akku vaan lopu kesken Tärkeän Puhelun mahdollisesti tullessa. Odottavan aika on pitkä ja kroonisesta aikapulasta kärsivän tunnit tuntuvat saaneen lisää pituutta - ja siten tehokasta peliaikaa minulle luovuuden ja itseopiskelun suhteen!

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Hyödynnä luontainen vuorokausirytmisi

Jokaisella ihmisellä on jonkinlainen rytmi. Kun oman rytminsä tiedostaa, voi saada parhaan mahdollisen hyödyn irti eri vuorokauden ajoista ja siten työskennellä luovuuden parissa kokonaisvaltaisemmin.

Oma rytmini on seuraavanlainen. Yöllä saan parhaimpia ideoita. Ideoita tulvii päähäni ja ajatukset lähtevät jyräämään eteenpäin kuin lumivyöry. Tämä on hyvin tuotteliasta ja luovaa aikaa ideoiden kannalta, mutta ruumiin kaivatessa lepoa asioiden jäsentely ei onnistu tässä mielentilassa. Tällöin on parasta kirjata kaikki mieleentulevat ideat ylös ja palata niihin myöhemmin parempana ajankohtana.

Ideoiden kehittelylle ja kypsymiselle on annettava aikaa. Se tarkoittaa käytännössä työrauhaa, mutta sen lisäksi aivot työstävät alitajuisesti mieleen tulleita pälkähdyksiä. Kun aika on kypsä, ideoita voi alkaa kehittelemään eteenpäin. Itselleni parasta aikaa tähän on aikainen aamu, sillä silloin saan tilaa omille ajatuksille ja niiden jäsenteleminen onnistuu paremmin, kuin muina aikoina. Tämän toki sanelee tämänhetkinen tilanne arjessa: kun taapero ja koira on virkeimmillään, ei omille ajatuksille ole aikaa. Ellei sitä järjestä.

Tärkeätä tässä on huomioida kokonaisuus. Ihminen ei toimi robottimaisesti ja keho sekä mieli tarvitsevat unta prosessoidakseen ja toipuakseen päivän tapahtumista. Luovaa aikaa itselle ei siis kannata jatkuvasti napsia yöunista, sillä se saa ihmisen väsymään. Kuitenkin normaalista vuorokausirytmistä poikkeaminen edesauttaa luovuutta, kunhan muistaa myös huolehtia omasta hyvinvoinnista - ja riittävistä yöunista!

Käytännössä luovina kausina pidän kuukaudessa muutamana yönä ideapajaa, jolloin saan uudet ideat paperille. Tässä vaiheessa ei mitään karsita,vaikka ideat olisivatkin hulluja. Tämän jälkeen työstän paremmin normaalirytmiin sopivina aikoina ideoita eteenpäin muutaman päivän sykleissä. Kaikkihan varmasti arvaavat, että jos perusrytmiini kuuluisi ideointi yöllä, ideoinnin kehittely seuraavana aamuna klo 5:30 ja käytännön toimet päivän mittaan, ei tehokkuus olisi huipussaan univelan takia. Eikä aivoilla olisi aikaa prosessoida ideoita.

Pidä siis luovuus aktiivisena osana arkea, mutta kuitenkin arjen puitteisiin sovellettuna ja hyödyntäen itsellesi luontaisesti parhaat vuorokauden ajat!

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Lähipiiristä ideoita, kalenteri uusiokäyttöön

Siskoni on ihana ihminen. Näemme toisiamme usein ja juttelemme paljon kaikenlaisista asioista. Lapsuuden ja nuoruuden riidat on unohdettu, vaikka puremajäljistä saattaa edelleen näkyä hailakka arpi. Välimme ovat läheisemmät kuin koskaan ja siskoni on minulle korvaamaton apu - siitä suuri kiitos ja virtuaalinen halaus hänelle!

Viimeaikoina keskustelumme ovat ohjautuneet pohdiskelemaan luovuuden käyttöä arkisissa tilanteissa. Mistä lienee sellainenkin sysäys tullut. Siskoni sai tänään hienon idean. Koska kansalaiset kärsivät nykyään kroonisesta aikapulasta, on käytettävä kalenteria ajanhallintaan. Lähes jokainen kännykkä on nykyään varustettu tällä hyödyllisellä toiminnolla, vaikka kyseessä olisikin täysin vanhentunut karvalakkimalli. Arkinen aherrus tappaa luovuuden, jos luovuudelle ei anna aikaa. Siskoni kehoitti varaamaan kalenterista omaa aikaa luovuudelle tai esimerkiksi jollekin mielekkäälle tekemiselle. Yksinkertainen idea, mutta niin toimiva!

Normaalisti kalenteriin tallennetaan velvollisuudet, deadlinet ja pakolliset hoidettavat asiat. Kalenteri täyttyy merkinnöistä, mutta lähtökohtana on negatiivisen sävyn saaneet asiat. Kun arjen keskellä luulet puhelimesi piippaavan taas muistuttamaan jostain velvollisuudesta, onkin aivan ihanaa lukea näytöltä esimerkiksi "Lue lempikirjaasi 15min" tai "Ideavartti kaakaon kera" tai "Pura ajatuksesi blogiin ;) ".

Kiitos siskoseni, jälleen kerran teit arjestani hauskempaa! Kalenteriini on merkitty "Skype-puhelu siskolle <3"

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Arjen keskellä krooninen aikapula

Yksi maailman ihmeellisimmistä asioista on aika. Kun vuorokauden jakaa tunteihin ja vähentää unen osuuden, pitäisi perusmatematiikan opintojen mukaan jäädä vuorokaudessa ainakin 16 tuntia tehokasta peliaikaan arjen pyörittämiseen. Mihin ihmeeseen tämä teoreettinen tuntimäärä oikein katoaa?

Omassa maailmassani huomio jakaantuu tällä hetkellä perheen ja työelämään palaamisen kesken. Lahkeessa roikkuu kohta uhmaikäinen 1,5-vuotias taapero "Kersantti Koo" sekä yliaktiivinen 4-vuotias koira, joka rotunsa mukaisesti tulee olemaan pentumainen koko elämänsä. Onneksi elämässäni on ihmisiä, joille tarpeen mukaan voi delegoida niin koiran, aktiivisen lapsen tai vaikkapa kaupassa käynnin, jotta tilaa jää luovuudelle ja omien akkujen pikalatauksille.

Jotta homma ei kävisi liian helpoksi, asetin itselleni intohimoisen haasteen: Opiskele uusi ala viikossa. Kroonisesta aikapulasta kärsivälle tämä on haasteellista, mutta ei mahdotonta. Skeptikot tietenkin naureskelevat selkäni takana omituisille päähänpistoilleni, mutta he eivät ota huomioon sitä seikkaa, että oikea tahtotila yhdistettynä hulluun luovuuteen johtaa unelmien toteutumiseen ja krooninen aikapula on loppujen lopuksi vain järjestelykysymys.

Sysäyksen ja inspiraation tähän haasteeseen antoi minulle eräs työpaikkailmoitus. Työelämään palaaminen tuli ajankohtaiseksi lapsen vartuttua taaperoikään ja se sai minut punnitsemaan eri vaihtoehtoja. Olen aiemmin työskennellyt promootioiden, ohjelmapalveluiden, tapahtumajärjestämisen sekä matkailu- ja hotellialan tehtävissä sekä yrittäjän ominaisuudessa, esimiehenä että rividuunarina. Kallisarvoista kokemusta on tullut jokaisesta asiakaspalvelutilanteesta omasta roolistani riippumatta. Lukiessani kyseistä työpaikkailmoitusta oivalsin, että vihdoinkin tarjoutui mahdollisuus yhdistää kaikki elämänkokemukseni samaan työtehtävään ja vieläpä ammentaa luovuudestani, idearikkaudestani ja harrastuksista uusia ulottuvuuksia.

Nyt ajankohtainen tehtäväni on vakuuttaa rekrytointitiimi osaamisestani. Vaikka alan hienot tittelit ja tutkinnot puuttuvat, uskon siihen että nykyajan yritykset ymmärtävät panostaa myös persoonallisuuksiin. Persoonat edustavat yritystä paremmin kuin tuhat titteliä ja jokainen kohtaaminen on markkinointimahdollisuus. Myönnettäkööt, että kohdallani tämä on haasteellista, mutta täysin mahdollista. On vain otettava käyttöön luovat keinot ja kehitettävä omaa osaamista päämääriinsä tähdäten. Jos kala ei tartu tähän koukkuun, uusitaan heitto toiseen suuntaan. Joka tapauksessa jo nyt tämä kyseinen yritys on pelkästään yhdellä työpaikkailmoituksella aktivoinut elämälleni uuden suunnan ja siitä olen heille ikuisesti kiitollinen.

Tästä tilanteesta sai alkunsa myös tämä blogi. Tulen myöhemmin esittelemään lukijoille hyväksi havaittuja luovia ratkaisuja arkea ja työelämää helpottamaan. Mutta nyt uusi, aktiivinen elämäntapani kutsuu minua toiseen suuntaan - mökille idyllisen järven rannalle. Kodin seiniä on jo tuijoteltu tarpeeksi ja nyt on aika avartaa maailmaa ja nauttia elämästä!

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s