Ennen sanomalehteen painettu sana oli
totuus, koska olihan se lehdessä. Nykyään televisiosta tulevan
”tiedon” on oltava faktaa, koska olihan se telkkarissa.
Sosiaalisessa mediassa silmien eteen välkkyy mitä hurjimpia
kiertokirjeitä, jotka saavat paljon näkyvyyttä. Ilman, että
kukaan tarkastaisi faktoja tai selvittäisi viestin alkuperää sen
tarkemmin.
Ihmislauman inhimillinen käytösmalli kaiketi, mutta
tiedon alkuperä ja sen oikeallisuuden kyseenalaistaminen on välillä
paikallaan. Lisäksi on otettava huomioon, että välillä faktana
esitetty tieto on vain jonkun tahon tai yksittäisen henkilön
mielipide - ja mielipiteet yksinään eivät ole faktoja. Tässä oma mielipiteeni suuren kansan tietoisuuteen.
Viidakkorumpu viittilöi villinä
Mediamylly on jälleen onnistunut
tehtävässään. Tapetille, tai tarkemmin ottaen Facebook-seinille,
on nostettu keskustelu vaarallisista koiraroduista. Jälleen lähtee
jäbäleissöneiltä jopo käsistä ja aletaan lietsoa turhaa vihaa
tiettyjä koirarotuja kohtaan. Ihminen on kokemustensa, oppimansa
sekä persoonansa muodostama kokonaisuus. Sama pätee
koiriin ja molemmilla vielä käyttäytymiseen vaikuttavat luonne ja esimerkiksi terveydentila. Epätasapainoisia yksilöitä on
molemmissa lajityypeissä, mutta valtaosa on hyvin käyttäytyvää
ja luotettavaa tyyppiä. Oikeissa käsissä ja oikein koulutettuna
koira on ihana perheenjäsen - ei mikään vaaratekijä.
 |
| Mirkku- ja Jäbäleissönit, nyt se turha vouhkaus pois ja jopo takas haltuun! |
Pusukoneiden pussattavana
toistakymmentä vuotta
En katsonut MOT:n dokumenttia. Tämä
oli tietoinen valinta, sillä olen ollut
staffordshirenbullterrierien
kanssa tekemisissä jo toista vuosikymmentä. Omaan perheeseeni on
kuulunut kolme yksilöä ja olen asunut parhaimmillaan kommuunissa,
jossa staffeja oli liuta. Oma näkemykseni perustuu siis
omakohtaisiin kokemuksiin koiran omistajana sekä lähipiirin yksilöistä. Säännöllisin väliajoin tällaisen
mediamylläkän seurauksena olen joutunut lenkkeillessäni
puolustelemaan ohikulkijoille rotuvalintaani. Olenkin usein antanut
koiran itse näyttää epäilijöille, miten vaarallinen se on.
Kellahtaa selälleen ja kerjää rapsutuksia. Hui.
Staffit ovat ihania koiria kotosalla.
Tällä hetkellä perheeseemme kuuluu fossiilien lisäksi myös
2-vuotias tyttäreni sekä
Nelli-staffi (jonka mietteitä voi seurata
blogissani toisaalla). Parivaljakko toimii yhteistyössä aivan
uskomattomalla tavalla, jota aikuinen ei voi käsittää. He jakavat
kaiken, iloitsevat vilpittömästi kaikesta, leikkivät yhdessä ja
opettavat toisilleen tärkeitä taitoja – käytöstapoja yli
lajirajojen. Staffit ovat poikkeuksellisen ihmisrakkaita ja ne myös
haluavat näyttää sen – kaikkia pussaillaan aina kun
mahdollista!
 |
| Nelli 4v ja Koo 2v |
Staffeja koulutetaan paljon ja suurin osa niiden
omistajaperheistä ovat aktiivisia ja koira otetaankin kaikkeen
tekemiseen mukaan. Staffien kanssa harrastusmahdollisuudet ovat
loistavat, sillä rotunsa edustajat soveltuvat moneen
käyttötarkoitukseen, myös työkoiriksi.
Tärkeintä mille tahansa koiralle
on yhdessä touhuaminen ja virikkeinen arki, joka sisältää rajoja
ja rakkautta oikeassa suhteessa. Tottakai vahvan rodun ollessa
kyseessä on osattava erityisen tarkasti tulkita koiran elekieltä,
mutta olisi meillä sitten rotan tai vasikan kokoinen karvakorva,
lapsille ja koirille asetettaisiin joka tapauksessa pelisäännöt.
Yksi tärkeimmistä perheen säännöistä on, ettei lasta ja koiraa jätetä hetkeksikään
valvomatta.
Vouhotus viihdyttää
Ihmiset kokevat
turhankin viihdyttäväksi kaikenlaisen vouhkaamisen mediassa tai
päiväkahvikeskusteluissa. Mielipiteitä on puolesta ja vastaan ja
jokainen elää elämänsä niin kuin parhaaksi näkee. Minun
elämääni staffit tulevat aina kuulumaan ja rakastan niiden iloista
ja vilpitöntä rakkautta pursuavaa luonnetta, jonka kruunaa
persoonalliset oikut ja höheltäminen. Rodun taustan huomioiminen on
tärkeää ja omistajien on syytä tiedostaa, ettei staffi välttämättä
ole kaikkien karvakorvien kaveri. Mutta näinhän se on muissakin
koiraroduissa, kyseessä ovat yksilöt ja niiden erot. Kaikkien kemiat
eivät vain mene yksiin, mutta koulutuksella koiran käyttäytymiseen voi
vaikuttaa merkittävästi.
Koiranomistajana otan
täyden vastuun koirani hyvinvoinnista, tekosista ja
asiallisesta käyttäytymisestä - sillä itsehän olen sen
tällaiseksi hionut. Pyydän nyt näin julkisesti anteeksi kaikilta,
joita koirani ovat päässeet vahingossa pussaamaan. Hillitsen
koirani vastaisuudessa paremmin, jottei viattomien ihmisten herkkä
hipiä haavoitu kielen ja kuolan hellästä cocktailista – jonka
tarjoilee possun näköinen koira. Vouhotus viihdyttää minuakin,
kunhan sen seurauksena eivät viattomat kärsi eikä tiettyjä ryhmiä
turhaan mustamaalata.
En voi sanoa, ettei Nelli tekisi
pahaa kärpäsellekään. Se on koulutettu kesäisin pyydystämään
niitä sisätiloista.