Tablet on näppärä työväline - Bloggaaja testaa

EI SPONSOROITU, eli ihan itte hankittu tuote

Lenovo Idea Tab S6000-H - 10,1¨ näytöllä

Koska kävi niin, että kirjoittamisen aalto pyyhkäisi ylitseni ja vei minut mukanaan tuntemattomille vesille, oli kotitoimistoa muokattava olosuhteisiin sopivammaksi. Tähän tarkoitukseen hankin tablet-tietokoneen, joka kulkee näppärästi mukana matkoilla ja mahdollistaa live-postauksien tekemisen mistä vaan! Liikenteessä ollessani käytän älypuhelinta "modeemina", joten pääsen julkaisemaan tekstejä käytännössä missä vaan matkapuhelinkin toimii. Nyt kun kuherruskuukausi laitteen kanssa on ohi, on ajankohtaista julkaista mielipiteeni vempeleestä.

Kuten jo aiemmassa tekstissäni kirjoitin, yksin en olisi valintaa osannut tehdä. Tekniset ominaisuudet ovat minulle lähinnä numeroita ja omituisia kirjainyhdistelmiä paperilla ja niiden merkitys ei vieläkään juuri ole auennut. Kuitenkin yhteistyössä siskoni ja Gurun kanssa onnistuimme tekemään nappivalinnan omien tarpeideni kannalta!

Nopeasti räpsäisty kuva paljastaa sormenjälkien perusteella, että laite on ollut kovassa käytössä!
Mutta sitä vartenhan se on hankittukin!

Näytön koko

Ostin tabletin nimenomaan blogin kehittämistä ja kirjoittamista varten, joten suuri näyttö oli tarpeen. Lenovon 10,1¨ tuuman näyttö on tarpeeksi suuri, jotta tekstin kirjoittaminen virtuaalinäppäimistöllä ja sen oikolukeminen on mielekästä. Kirjoittaminen ei kuitenkaan vedä vertoja perinteiselle näppäimistölle, mutta tarvittaessa voi bluetooth näppäimistön hankkia erikseen. Vielä tälle ei kuitenkaan ole tarvetta ja pyrin kouluttamaan kömpelöt sormeni tabletin tavoille.

Suuri näyttökoko saattaisi olla kätevä myös median toistamisessa. Verrattaen suurelta näytöltä on miellyttävä katsella musiikkivideoita sun muita hömpötyksiä, mutta siihen tarkoitukseen en laitetta hankkinut. Enkä myöskään ole tätä ominaisuutta pikatestaamista enempää käyttänyt. Voisin kyllä kuvitella, että kesälomareissulla taaperon saa auton takapenkillä hiljaiseksi, jos laittaa juutuubista Robinin BoomKahin soimaan. Että ei tämä ominaisuus hukkaan mene!

Kameroiden tarkkuus ei vakuuta

Skype-puhelu laitteen (0,3M) etukameralla tekee selväksi, että vastaanottaja näkee täältä päästä tulevasta videosta vain pikselimössöä. Toisaalta se ei ole lainkaan huono juttu siinä mielessä, että kampaamaton tukka ja leuan alle ulottuvat silmäpussit katoavat sotkuisen kuvan joukkoon sopuisasti. Takakameran (5,0M) tarkkuus on parempi, mutta sekin vaatii sopivan valaistuksen onnistuneiden kuvien aikaansaamiseksi. Salamavaloa kun ei ole lisävalaistusta tuomassa. Muutenkin kamera jää piiloon laitteen ollessa suojakotelossaan, joten tälle ei paljoa käyttöä meikäläisen arjessa löydy. Kuvat otan Canonin digipokkarilla tai Lumiallani (joka sekään ei kyllä kuvien laadulla vakuuta).

Akku kestä pidemmätkin kirjoitussessiot

Akun kestoon olen ollut äärimmäisen tyytyväinen. Tarkkaa aikaa en ole kellolla ottanut, mutta yhdellä latauksella pystyn kirjoittamaan useamman jutun tai selaamaan blogiini ja fb-sivuilleni tulleita kommentteja oikein sujuvasti. Alkeelliseen kuvankäsittelyynkin olen vempelettä käyttänyt, sillä reissun päällä kuvat on saatava sujuvasti pienennettyä ja värisävyt kohdilleen blogissa julkaisua varten. Tämä siis vaatii työskentelyä kirkkaalla näytöllä ja pitkäjänteisesti, eikä akku silti ole valittanyt virtansa vähyydestä kesken kaiken.

Plussaa vielä siitäkin, että lataus hoituu mikrousb-laturilla, joka käy myös älypuhelimeeni eli molempien lataus sujuu samalla piuhalla! Tämä ei tietenkään ole suositeltavaa vaan lataukseen tulisi aina käyttää laitteen mukana tullutta johtoa, mutta Lumiani ollessa jo elon ehtoopuolella (alle 2 vuoden käytön jälkeen) en ole sen kohtelussa ollut niin tarkka. Etenkin, kun puhelimeni yhtäkkiä päätti olla latautumatta omalla laturillaan.

Lisäominaisuuksia tulevaisuuden varalle

Koska halvempaa "karvalakkimallia" ei ollut ostohetkellä saatavilla, ostin tämän paremman version. Laitteessa on paremmat kytkentämahdollisuudet sekä gps-paikannus, mutta niille ei ole vielä ollut tarvetta. Lenovoon saa muistikortin laitettua, mikäli tekstejä alkaa pursuamaan niin paljon, ettei koneen muisti muuten riitä niitä taltioimaan. Härpäkkeeseen saa myös sim-kortin asennettua, mutta jotenkin en tämän kokoista laitetta miellä puhelimen korvikkeeksi, vaikka se käsilaukkuun sujahtaakin. Povitaskuun se ei nimittäin mahdu!  Mutta jos jonain päivänä on tarvetta, niin nyt nämäkin mahdollisuudet ovat kätevästi käden ulottuvilla!

Näppäimistökin tuntuu olevan säädettävissä moneen makuun sopivaksi, vaikken juuri arvostakaan mitään pyyhkäisyominaisuuksia kirjoittaessa. Eräs opettajani aikoinaan sanoi, että jos toistuvasti kirjoitat sanan väärin määritä ohjelmaan automaattinen korjaus kyseiselle sanalle. Jos siis aina kirjoitat vahingossa 'kisa' etkä 'kissa', määritä, että kone korjaa kirjoittamasi 'kisa'-sanan 'kissa'-sanaksi. Tällä voi korjata ongelman tilapäisesti, mutta se ei poista sitä faktaa, ettet osaa kirjoittaa sanaa oikein. Ojasta allikkoon siis. Liian hienot ominaisuudet eivät ole enää hyödyllisiä, joten perusnäppäimistö ja kirjoitustaito kunniaan!

Ongelmia bloggauksen kanssa

Ensimmäinen yritykseni kirjoitella blogiin ei ollut miellyttävä. Tekstin muotoilut eivät onnistuneetkaan samoin, kuin läppärillä ja blogger-sivusto sekoili useamman kerran jääden täysin jumiin. Oletuksena laitteessa oli selaimena Safari, mutta kun tajusin ottaa käyttöön Google Chromen, niin tekstinkäsittelyyn liittyvät ongelmat Bloggerissa hävisivät! Eli ilmeisimmin Safari ja Blogger eivät vain sopineet ominaisuuksiltaan yhteen, vaan bugeja riitti kyllästymiseen asti (palautetta laitettu eteenpäin).

Jotkin tabletilla kirjoitetut tekstit eivät myöskään tottele jälkeenpäin läppärillä suoritettuja tekstimuotoiluja. Esimerkiksi yhden Live@ -artikkelisarjan tekstiä en saa muutettua oikeaan fonttikokoon millään, koska se on väkisin Safarin kanssa kaikenmaailman saataville runnottu. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan merkittävästi häiritse lukijoiden esteettistä silmää, vaikka toki fonttikoko on olennainen tekstin lukemisen miellyttävyydenkin kannalta.

Mistä löysin omani?

Paikallinen Citymarket myi tätä hintaan 279€. Nyt näytti myymälässä olevan tarjouskin, missä saa vielä suojakuoret kaupan päälle. Hankintaan olen ollut tyytyväinen ja hinta-laatu-suhde on mielestäni hyvä. Tosiaan aiempaa kokemusta minulla ei Tablet-tietokoneen käytöstä ole, joten siinä mielessä en voi varsinaista vertailua muihin laitteisiin nähden suorittaa. Kuitenkin laite on helppokäyttöinen tällaiselle perusdataajalle ja luovalle kirjoittajalle. Lisäksi mukana tulee laaja ohjelmisto, joka mukautuu hyvin käyttäjän tarpeisiin. Esimerkiksi kalenteri, skype ja muistiinpanosoftat olivat laitteessa jo valmiiksi ja lisäsovelluksia saa halutessaan tilattua.

Yhteenveto

Kiva ja näppärä kirjoitusväline, joka vastaa käyttötarpeeseeni erittäin hyvin. Pienten teknisten ongelmien kanssa olen paininut, mutta pistemäärää ei sen takia voi pudottaa. Vikahan saattaa myös olla näppiksen toisessa päässä, vaikka se olisikin tuskaisen kivualiasta myöntää...

Kotikäytössä edelleen läppäri vie voiton, mutta reissuilla tämä on yliveto pienen kokonsa ja muiden ominaisuuksiensa takia. Tekstin voi luonnostella tekstitiedostoon ja tallentaa koneelle. Sitten hipsiä vaikkapa laivan hytistä ihmisten ilmoille nettiyhteyksien ääreen ja julkaista tekstin. Olen Lenovoon erittäin tyytyväinen ja annankin arvosanaksi 4 tähteä. Katsotaan muuttuko mieli vaatimustason kasvaessa myöhemmin.

Nyt vaan pitäisi päästä matkustelemaan Ruotsia pidemmälle testailemaan laitetta.

- - -

Päivitys 12.4.2014

Tiputan yhden tähden pois, sillä rankemmassa käytössä Lenovo ei aina pysy tehokkaan surffaajabloggaajan vauhdissa mukana. Lisäksi esimerkiksi joidenkin videotiedostojen toistaminen ei onnistu, vaikka asentaisi lisäsovelluksiakin. Tämän takia uusi tuomioni on 3/4 tähteä - Toiminta on riittävän hyvää omaan käyttööni, muttei täydellistä tehokäytössä.

---

Kiitos vierailustasi <3

Suru - rakkaasta lemmikistä luopuminen

Rakkaan Neon muistolle - Olit meidän Hymypoikamme!

Olen aiemmin kannustanut ihmisiä käyttämään luovaa kirjoittamista tunteiden käsittelyssä. Tästä syystä haluan nyt kertoa teille rakkaasta koirastamme, Neosta, josta jouduimme luopumaan kesäkuussa 2013.

Yhteinen taipaleemme alkoi joulupäivänä 2005, jolloin Neo syntyi. Asuimme silloin pienimuotoisessa kommuunissa ja ystäväni kasvatti näitä ihania koiria - staffeja. Olin leikitellyt ajatuksella, että ottaisin oman koiran, mutta ajankohta ei vielä silloin ollut täysin selvillä. Kodikkaassa kommuunissamme asusteli staffeja useampikin, joten siinähän näitä suurisydämisiä rapsutettavia oli jo riittämiin.

Elimme mukavaa elämää. Töiden jälkeen oli ihana tulla kotiin, kun nelijalkaiset ystävämme toivottivat aina tervetulleeksi suurien seremonioiden kera. Seurasin tiivisti näiden pentujen kasvua ja yksi tomera uros valloitti sydämeni täysin. Pieni, punainen pötkylän mallinen pentu, jonka hampaat olivat terävät kuin piraijalla ja nahka näytti olevan kantajalleen ainakin viisi numeroa liian isoa kokoa. Pentu oli iloinen, vilkas ja sosiaalinen - aivan kuten minäkin!

Kun pennut tulivat luovutusikään, oli minullakin muutto Helsingin keskustaan edessä. Ystäväni oli haastatellut useita pennunostajaehdokkaita ja heitä ravasikin pentulaatikolla tiheästi. Kun viimein tuli aika luopua pennuista, se oli todella vaikeaa. Haikeana katselimme, kun pentu toisensa jälkeen lähti uuteen kotiin uusien ihmistensä kanssa ja yhtäkkiä tajusin, etten voisi olla erossa siitä pienestä punaisesta kurttunaamasta. Siitä pennusta, joka oli valloittanut sydämeni täysin. Niinpä päätin ostaa koiran ja pentu muuttikin luokseni asumaan.

Pentu kasvaa - omistaja sen mukana

Neo sai nimensä Matrix-elokuvan roolihahmon mukaan. Neo oli alusta asti kaikessa touhuilussani mukana, ja harrastin koiran kanssa paljon. Sen kanssa pystyi tekemään mitä vaan! Vielä tiiviimmän ja läheisemmän meidän suhteestamme teki se seikka, että minulla oli lupa ottaa koira mukaan töihin silloiseen työpaikkaani. Työskentelin näihin aikoihin hotellin vastaanottotiskillä yövuoroissa ja koirasta tulikin pian koko hotellin maskotti. Neo valloitti niin asiakkaiden kuin työkavereidenkin sydämet rakkautta täynnä olevalla persoonallaan ja ainaisella iloisuudellaan.

Mukava harrastuksemme oli myös koiranäyttelyissä kiertäminen. Emme tavoitelleet mainetta ja kunniaa emmekä todellakaan ottaneet hommaa kovinkaan tosissaan. Yhteiset treenit sekä itsekseen että harrastelijaporukalla olivat hyvää harjoitusta vilkkaalle pennulle ja sen omistajalle. Oli ihanaa pakata auto ja matkustella ympäri Suomea. Näyttelyreissuille lähdimme Ystäväni kanssa ja mukana oli aina muutama staffi, joiden kanssa nukuimme pakettiauton takaosassa. Oli myös ihana nähdä muita staffiharrastajia ja höpötellä kehän laidalla.

Välillä Neo menestyi näyttelyissä ja välillä se oli tuomarin mielestä liian ryppyinen. Jokaisesta näyttelystä jäi mukaan takataskuun näyttelyarvostelu sekä monta ihanaa muistoa. Tulipa välillä mukaan ruusukkeita ja pokaaleitakin. Vuonna 2008 kasassa oli tarvittavat sertifikaatit ja koirastani tuli Suomen Muotovalio.

Kun täysillä vedetään, niin välillä sattuu

Elämä Neon kanssa oli hauskaa ja erittäin aktiivista. Harrastimme paljon, reissasimme, kävimme uimassa, metsälenkeillä ja paljon muuta. Olimme erottamattomat. Neo teki kaiken aina innoissaan ja täysillä ja tämä koituikin kohtaloksi, sillä koirallani oli harvinaisen huono tuuri loukkaantumisien suhteen.

Olimme kerran kohmeisella pellolla, jossa Neo juoksi innoissaan ja hyppäsi suuren ojan yli. Laskeutuminen muhkuraiselle pellolle ei sujunutkaan suunnitelmien mukaan, vaan Neo loukkasi etujalkansa. Koira ei kuitenkaan tässä vaiheessa vielä ontunut jalkaa, vaan oireet alkoivat lenkin jälkeisten päiväunien päätyttyä. Koiran noustessa ylös se vingahti eikä pystynyt käyttämään lainkaan etujalkaansa.

Jalka tutkittiin ja leikattiin, sillä kävi ilmi, että kyynärnivelestä oli irronnut pala. Irronnut pala poistettiin kirurgisesti ja samalla nivelen pintaa siistittiin. Toipumisaika oli rankkaa, sillä nuoren ja energisen koiran paikallaan pitäminen ei ole helppoa. Lisäksi kyseisellä rodulla on korkea kipukynnys ja innostuessaan Neo ei varonut jalkaa yhtään kivusta huolimatta. Kun tästä selvittiin, elämä palasi toipumisajan jälkeen takaisin normaaliin ja pääsimme taas harrastustemme pariin. 

Maalle muutto ja uudet kuviot

Vuodet kuluivat ja muutimme maalle. Asuimme omakotitalossa, jossa on oma piha sekä lähistöllä paljon peltoalueita ja metsiä tutkittavaksi. Elimme mukavaa aikaa, kunnes iän myötä Neon leikattu kyynärpää alkoi oireilemaan. Se kuvattiin uudelleen eläinlääkärissä ja selvisi, että siihen on kehittynyt nivelrikkoa. Jalkaa ei kuulemma kannattanut lähteä uudelleen leikkaamaan, sillä hoito olisi ollut sama joka tapauksessa - hoidimme siis nivelrikkoa lisäravintein sekä Cartrophen-pistoksilla. Lisäksi liikkuminen suoritettiin pehmeällä alustalla ja käytimme koiraa uimassa niin paljon kuin mahdollista, sillä se ei rasita niveliä yhtä paljon kuin lenkkeily. Lisäksi Neo rakasti uimista!

Neo sai yhden pentueen verran jälkikasvua ja näistä meille muutti pentueen ainoa narttu - Nelli. Koirat muodostivat tiiviin kaksikon, joka puuhaili ja leikki yhdessä jatkuvasti. Oli ilo katsoa niiden touhuiluja, nimittäin kahden staffin kohellus kun saa silloin tällöin hyvinkin humoristisia piirteitä. Elämä oli mukavaa ja leppoisaa. Emme enää kierrelleet aktiivisesti muissa koiraporukoissa tai näyttelyissä, mutta keskenään Neo ja Nelli saivat leikkiä sydämensä kyllyydestä.
 

Vesileikkejä omalla pihalla. Vasemmalla Nelli ja oikealla Neo.

Vuodet kuluivat ja Neon etujalka oli välillä parempi ja välillä huonompi. Säännöllisesti kokeilimme Cartrophen pistoksia kuureina ja syötimme jatkuvasti Neolle erilaisia öljyvalmisteita ja lisäravinteita, joiden pitäisi tukea nivelen toimintaa. Kipulääkityksenä oli pitkäkestoinen Trocoxil, jota annettiin 3vkon välein. Näillä oireet saatiin kuriin, mutta koiran vanhetessa kipuja alkoi olemaan enemmän.

Lisää huonoa tuuria

Eräänä päivänä olimme lähdössä koirien kanssa tavallisesti lenkille, kun Neon takatassu juuttuikin yllättäen kenkien puhdistusta varten olevan rappurallin väliin. Neo käännähti ja polvi pääsi kiertymään, jonka seurauksena koira ulahti. Kuitenkin hetken päästä Neo jatkoi liikkumista aivan normaalisti. Staffin sitkeyttä ja lenkille lähdön innokkuutta taas kerran - kivuista viis! Seurasin jalkaa pari päivää, mutta oireita ei heti ilmennyt.

Eräänä aamuna löysin Neon hakeutuneena kylpyhuoneen perimmäiseen nurkkaan ja koira oli selvästi kivuissaan. Lähdimme saman tien lääkäriin, jossa selvisi, että polvilumpio oli poissa paikoiltaan ja vaatisi leikkauksen. Koira leikattiin ja jälleen oli edessä pitkä toipilasjakso. Sen tila oli pakko rajata siten, ettei se pääsisi lainkaan hyppimään tai liukastelemaan, joten muutimme keittiön toipilashuoneeksi. Myös Nelli oli pidettävä erossa Neosta, jottei se innostuisi liikaa ja teloisi jalkaansa lisää. Nukuin Neon kanssa keittiön lattialla ja itkin huonoa tuuriamme ja koiralle aiheutunutta kärsimystä. Tämä oli todella rankkaa aikaa koiran omistajalle.

Leikkauksen jälkeen koira alkoi käyttämään jalkaa hyvin ja sitä ulkoilutettiin vain pieniä lenkkejä hihnassa liiallisen riehumisen poissulkemiseksi. Kuitenkin yhtenä aamuna koira pääsi kerran tekemään yllättävän liikkeen ja polvi oli taas hajalla. Se jouduttiin leikkaamaan uudelleen ja jälleen nukuin ja itkin koiran kanssa keittiön lattialla. 

Lopulta koira alkoi osoittaa toipumisen merkkejä ja varasi painoa jalalle koko ajan enemmän. Ulkoilutin sitä 5x15min toipilasajan alussa eli kävelimme ympyrää omalla pihallamme. Pehmeä nurmikko alustana oli loistava: se ei ollut liukas ja jousti sopivasti tassun alla. Lisäksi kun treenasimme omassa, tutussa pihassa, Neo ei innostunut liikaa ja malttoi keskittyä hallittuun kävelyyn ainaisen höseltämisen sijaan. Kotipihamme ja lähipelto toimivat myös aktiviteettipaikkoina, kun tein koiralle namipiiloja hajuaistin käyttämiseksi. Kotosalla käytössä oli myös liuta erilaisia aktiviteettileluja, joilla toipilaan sai pidettyä tyytyväisenä ilman liikaa fyysistä rasitusta.

Polvi kuntoutui eläinlääkärin ja myöhemmin myös eläinfysioterapeutin ohjeistuksella ja valvonnassa. Polvi ei tämän jälkeen enää juurikaan oireillut ja kyynärpään nivelrikon takia Neolla oli käytössä jo liuta nivelvalmisteita toipumisen tueksi. Pääsimme jälleen normaaliin elämään pikkuhiljaa kiinni, kunnes uusi takaisku vaani nurkan takana.

Kolmas kohtalonoikku

Neon ollessa 7,5-vuotias kyynärpää oireili yhä enemmän ja oli kipeä liikkumisen jälkeen. Lisäksi jälleen tapahtui uusi tapaturma. Koirat olivat pihalla aitauksessa leikkimässä ja Neo ravisteli suussaan kumista lelua. Lelu osui jossain vaiheessa koiraa silmään ja silmä alkoi oireilemaan seuraavan aamuna. Pinkaisimme taas eläinlääkäriin, jossa selvisi, että silmässä on syvä haava. Saimme antibioottitipat ja kontrolliaika varattiin parin viikon päähän. Koira oli kipeä ja silmätippojen laitto oli sen mielestä todella epämukavaa. Se hajoitti kaksi muovista kauluria yrittäessään väkisin raapia silmää, joka ei tahtonut millään parantua.

Kontrollikäynnillä tuomio ei ollut mukava. Silmään oli kehittynyt uusi solukko, mutta syvä haava oli edelleen sen alla. Solukko oli niin heppoisasti kiinni, että eläinlääkäri poisti sen, koska se olisi voinut irrota ihan vain silmää räpäyttäessä. Saimme jälleen lisää silmätippoja ja lisäksi silmään laitettavaa salvaa, jonka pitäisi auttaa paranemisessa. Ja kontrolliaika oli jälleen parin viikon päähän.

Jälleen nukuin Neon kanssa lattialla ja itkin sen huonoa tuuria. Silmätippoja ja voidetta piti laittaa neljä kertaa päivässä ja aina sen jälkeen koira sekosi, koska silmää kirveli ja se oli kipeä. Oli kamalaa laittaa tippoja, kun näki miten epämukavaa se Neolle oli. Samaan aikaan kuitenkin tiesin lääkityksen tarpeellisuuden, sillä jos silmä ei olisi parantunut kontrolliaikaan mennessä olisi edessä mahdollisesti jälleen uusi operaatio.

Pelonsekaisin tuntein menimme eläinlääkärin vastaanotolle. Silmä ei ollut vieläkään parantunut ja kokeilimme vielä viimeistä vaihtoehtoa, jolla silmän operoinnin olisi voinut estää. Silmään laitettiin piilolinssi haavan suojaksi ja toiveet heräsivät jälleen. Jospa silmä nyt parantuisi! Kuitenkin piilolinssi tippui paikoiltaan jo eläinlääkärin parkkipaikalla ja sitä ei kuulemma kannattanut laittaa takaisin uudestaan. Operointi olisi nyt ollut se ainoa vaihtoehto. Samaan aikaan pitkään jatkunut kipulääkitys nivelrikkoon oli alkanut vaikuttaa koiran veriarvoihin.

Huonoja päiviä oli jo ennen silmän haavautumista alkanut olemaan yhä enemmän ja enemmän, eikä Neo enää päässyt elämään täysivaltaista ja onnellista koiran elämää. Koiran täytyy saada juosta ja riehua ilman, että yhden lenkin jälkeen menee useampi päivä siitä toipuessa. Lisäksi kipulääkekin tuntui tehottomalta.

Meillä oli viikko aikaa päättää, miten toimimme. Silmäoperaatiossa paranemisennuste oli hyvä, mutta kaikkien aiempien operaatioiden ongelmat ja rankat toipilasajat muistuivat mieleen. Koska kyynärpääkin oireili yhä enemmän, päädyimme siihen tulokseen, ettei Neon tarvitse enää kärsiä.

Aika päästää irti, vaikka oma sydän särkyykin

Neo lähti Sateenkaarisillalle kesäkuussa 2013 ja jätti jälkeensä suuren ikävän. En tule koskaan unohtamaan tätä hienoa koiraa ja kaikkea yhdessä kokemaamme. Miten erilaista elämä olisikaan voinut olla, jollei noita typeriä onnettomuuksia olisi käynyt!
 
Neon kasvattaja tuki minua niin hyvinä kuin vaikeinakin aikoina. Yhdessä mietimme erilaisia vaihtoehtoja, mutta päätöksen teko jäi omistajana minulle. Neon elämänlaatua ja sen huonontumista seuranneena tein mielestäni oikein, kun päätin luovuttaa ja olla laittamatta koiraa läpi uusien operaatioiden ja uusien toipumisaikojen. Etenkin, kun kyynärpäätä ei olisi kuitenkaan saanut enää kuntoon. En halua, että minua syyllistetään tästä vaikeasta ja lopullisesta päätöksestä. Katsoin sen olevan siinä tilanteessa huonoista vaihtoehdoista koiran kannalta se oikein.

Jouduin tekemään sen, mihin jokaisen eläimen omistajan tulee varautua: on päätettävä se hetki, milloin koiran parhaaksi on parasta luovuttaa. Vaikka se sattuukin ja repii oman sydämen hajalle.

Kiitos Neolle - elämäni Koiralle

Pitkään olit ilonamme,

kuljit aina rinnallamme.

Piristit päivää jokaista,

lohdutit vaikeina aikoina.

Ikävä jäi suunnaton,

rakkaamme kun poissa on.

Uskollinen ystävämme,

elät aina sydämessämme.

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Tabletti sujahti laukkuun

On olemassa paljon asioita, joihin ihminen voi hurahtaa täysin. Aiemmin kirjoitin liikkuvasta toimistosta, joka kulkee aina mukanani. Tänään toimistoni täydentyi tablet-tietokoneella, sillä tunsin pakottavaa tarvetta kirjoittaa blogia myös liikenteessä ollessani. Tämä edellyttää sitä, ettei mukana tarvitse raahata painavaa läppäriä lisävarusteineen saatika yrittää kirjoittaa artikkelia älypuhelimen lilliputtinäppäimistöllä.

Kuherruskuukausi

Suoritan tällä hetkellä ensimmäistä kirjoitussessiota uudella vempeleellä. 10 tuumaisen näytön ansiosta kirjoittaminen onnistuu yllättävän helposti, vaikka eroaakin perinteisestä näppäimistöstä aika tavalla. Ennakoivan tekstinsyötön poistin heti käytöstä kuten myös surullisen kuuluisan "autocorrectin", jottei blogiini päivittyisi mitään klingonikielelläkin painokelvotonta materiaalia tietämättäni. Laitteen virtuaalinäppäimistö on myös siitä fiksu, että se myös kieltäytyy kirjoittamasta solvaavia sanoja - ainakin asetusvalikko näin väittää. Toivottavasti koskaan ei tule tarvetta poistaa tuota asetusta käytöstä.

Suunnittelin kirjoittavani tuotearvostelun tästä masiinasta, kunhan kuherruskuukausi on ohi ja laitteen eri ulottuvuudet auenneet tällaiselle perustallaajalle, joka ei juuri laitteiden teknisistä ominaisuuksista tiedä mitään, mutta joka sujuvasti käyttää ja taivuttelee eri media- ja viihdehärveleitä omiin tarkoituksiinsa sopivaksi. Ihan omin avuin en siis lähtenyt tablettia hakemaan, vaan lähipiiriin kuuluvan atk-asiantuntijan avustuksella vertailimme eri malleja ja ostopäätös syntyi sitä kautta. Kiitos siis tälle lähipiirin Gurulle!

Malttamattomuus ei ole hyve

Olen toiminnan ihminen ja kun saan jotain päähäni, sen toteutus olisi suoritettava heti. Uusia laitteita hankittaessa tämä on huono ominaisuus, sillä sen sijaan että rauhassa vertailisin eri vaihtoehtoja tai perehtyisin laitteiden ominaisuuksiin, haluaisin jo olla toteuttamassa itseäni tämän uuden laitteen avulla. Tämä malttamattomuus kostautui hankkiessani älypuhelinta. 

Minulla oli varsin hyvä ja toimiva kännykkä, joka jatkaa vieläkin palvelusuraansa lähipiirissä. Joka tapauksessa sain päähäni, etten todellakaan voi enää elää ilman älypuhelinta, vaikka olinkin viimeajat viettänyt virnuillen siskolleni hänen älypuhelimensa käytöstä ja sen aiheuttamasta addiktiosta. Vaikka olin vannonut, etten mokomaa härpäkettä hanki, niin eräänä kesäisenä päivänä eksyin tilaamaan netistä puhelimen. Koska se oli pinkki. 

Tuota päätöstä olen katunut, sillä äly(tön)puhelimeni on tönkkö, ei tottele minua ja siinä on tyyppivirheenä bluetooth-yhteyden toimimattomuus. Lisäksi puhelin ei kestä edes pieniä rysähdyksiä kivilattialle, vaan näyttöön tule heti säröjä - eräänlaisia taisteluarpia. Kameralla ei saa kuvattua edes liikkumatonta kohdetta terävästi, vaikka olosuhteet olisivat otolliset ja kamera jalustalla. Pyh. Mutta onhan se sentään pinkki. Ja minulla kahden vuoden kihlaus operaattorin kanssa.

Nopeat vetävät tabletin nenän edestä

Kuitenkin tällä kertaa kävi niin, että yhdessä siskoni ja Gurun kanssa vertailimme eri tuotteita ja surffailimme pitkän tovin eilen katsoen tarjontaa ja vertaillen hintoja. Minähän en olisi tarpeisiini sopivaa laitetta osannut yksin valita, sillä pelkästään väri ei tuntunut olevan tarpeeksi validi kriteeri. Eilen siis muodostui käsitys minimivaatimuksista, hintatasosta sekä laitteen merkistä ja mallista. Onneksi näin teimme, sillä tänään lähdin lampsien kylänraitille lähimpään hypermarkettiin laitetta noutamaan. Kuin taikaiskusta heillä sattui olemaan myynnissä juuri ne mallit, mitä olimme eilen syynänneet teknisten tietojen ja ominaisuuksien osalta ja joita olin salaa haaveillut omakseni. 

Myyjä peräkylän marketissa loisti täysin tietämättömyydellään näistä asioista. Härveleitä sai kyllä paikan päällä hipelöidä, mutta kukaan ei ollut vaivautunut laittamaan tuotteista minkäänlaista informaatiota asiakkaan eikä myyjien saataville. Hinta sentään oli ilmoitettu isolla lapulla laitteen alla. Olin ajatellut ostaa niin sanotun "karvalakkimallin", jossa ei turhia ominaisuuksia olisi. Ja se olisi halvempikin. Myyjä kuitenkin ilmoitti ystävällisesti, että malli on myyty loppuun eikä maahantuojallakaan sitä tällä hetkellä ole saatavilla. 

Saatavuus karvalakkimallille oli huono myös suomalaisissa verkkokaupoissa eilen, joten päädyin sitten nappaamaan mukaani kalliimman ja monipuolisemman härvelin - niitäkin oli enää kolme kappaletta jäljellä varastossa. Ystävällinen myyjä sentään osasi esimerkillisesti käyttää puhelinta ja kilauttaa kollegalleen, joka juuri kotosalla sovitteli lenkkareita jalkaan. Puhelun perusteella kertasimme kalliimmaan laitteen lisäominaisuudet karvalakkiversioon verrattuna ja kuvittelin ehkä myös niitä tarvitsevani joskus. 

Sorry, jos vein jonkun muun himoitseman tabletin, mutta tarpeeseen tuli.

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Luovuuden lumipalloefekti

Lumipallo lähtee liikkeelle

Tämä koko blogihan sai alkunsa, kun luovuuteni heräsi pitkästä horroksesta. Silloin sysäyksen luovuusvyöryyn sai aikaiseksi työpaikkailmoitus, joka herätti minut uuteen aikakauteen ja näkemään, että erikoisosaamistani voisi hyödyntää uusilla aloilla. Havahduin myös yhtäkkiä siihen todellisuuteen, että pieni vauvani oli kasvanut jo uhmaikäiseksi taaperoksi eikä tarvitse minua samalla lailla kuin aiemmin ollessaan avuton rääpäle.

Roolini äitinä siis muuttui aivan toisenlaiseksi; en enää ollutkaan se ehtymätön maitobaari, jonka päivä koostui koirien ja vauvanhoidon lisäksi oman ja lapseni ruokavalion kyttäämisestä lapsen oltua pienenä allerginen mitä tavallisimmille ruoka-aineille. Otin vastaan uuden roolini riemunsekaisin tuntein - toisaalta äärimmäisen onnellisena vapaudesta, minkä uusi asetelma minulle toi ja toisaalta äärimmäisen haikeana siitä, että ensimmäisen lapseni vauva-aika oli auttamattomasti ohi. Ja vieläpä niin nopeasti. Mutta olin saanut luovuuteni takaisin pitkän ajan jälkeen ja se tuntui hyvältä.

Unettomia öitä

Lumivyöryn lailla etenevä luovuusryöppy on tervetullutta, mutta on sillä kieltämättä vaikutuksensa arkeen. Vuorokauden tunnit loppuvat kesken ja oma aikaa luovuudelle on tullut otettua omista yöunista, sillä itselleni luovin aika vuorokaudesta on yöllä. Tiedän sen olevan väliaikaista, joten lepään riittävästi kohta, kun olen saanut uudet projektit hyvälle alulle ja ideat hautumaan. Nyt on siis ollutkin tilauksessa idearyöppy ja onneksi se sieltä tulikin.

Tässä oli nimittäin pieni taantuman aika uudelleen heräämisen jälkeen, kun en saanutkaan hakemaani työpaikkaa ja elämä palasi takaisin arkisiin uomiinsa, vaikka olin jo varautunut elämänmuutokseen. Nyt ajatusten kypsyttelyä ja taitojen kehittelyä tapahtuu uusien projektien tiimoilta. Ammattilaisten neuvo unettomuutta aiheuttavaan idearyöppyyn on, että pitää ideavihkoa ja kynää sängyn vieressä. Näin voi tallentaa nopeasti ideat paperille ja sen jälkeen vaipua uneen. Nyt on kohdallani kyse jostain eriskummallisesta, sillä ideavihkosta vaan loppuvat sivut kesken tajunnanvirtaani tallennettaessa.

Liikkuvan toimiston uusi lemmikkihiiri

Uutta verkkoa veteen

Tulipa vastaani uusi mielenkiintoinen työpaikka ja vieläpä alle 10 kilometrin matkan päästä kotioveltani. Juuri ja juuri hakuajan puitteissa sain hakemukseni valmiiksi, sillä viilasin sitä oikein ajatuksella. Kyseessä on asiakaspalvelutehtävä pienen kaupunkimaisen alueen sydämessä ja idyllisillä puitteilla. Olenkin ikävöinyt asiakaspalvelua! Koko työhistoriani olen tehnyt töitä asiakaspalvelun tiimoilta mitä erilaisemmissa ympäristöissä: ravintoloissa, yritysjuhlissa esiintyjänä, ohjelmapalveluyrittäjänä millon metsän keskellä, laskettelukeskuksissa ja milloin taas risteilyaluksilla. Kaikenlaisia kohtaamisia on siis työurani aikana tullut ja kaikista olen jotain tärkeää oppinut. Ja nyt kotielämää viettäneenä palan halusta palata työtehtäviin, jossa tyytyväisen asiakkaan hymy on se tärkein kiitos.

Idearyöpyn seurauksena tämänkään projektin aloitus ei jäänyt vain työhakemuksen laittamiseen vaan aloin heti valmistautua mahdolliseen työhaastatteluun. Tajusin heti taustatietoja yrityksestä hakiessani, että tässä on potentiaalia myös suurempaankin toimintaan ja kasvuun. Yhtäkkiä usea sivu ideavihkostani oli täyttynyt ja kello 3:00 yöllä tajusin, että pidin kädessäni markkinointisuunnitelmaa yritykselle, johon olen juuri hakenut töihin. Ja tehtävä ei edes liity markkinointiin suoranaisesti. Vaikka tietenkin siinä mielessä se liittyy, että yritystä edustavalla asiakaspalvelijalla on tärkeä rooli yrityksen imagon ja asiakastyytyväisyyden kannalta. Jännityksellä odotan, mihin suuntaan asia etenee. Ainakin kävi ilmi, että itseopiskelemani markkinointialan kirjallisuus on ilmeisimmin jättänyt muistijälkensä aivoihini ja se kirjojen kantaminen kirjastosta kotiin on ollut hyödyllistä - muutenkin kuin hyötyliikunnan kannalta!

Imagoa luomassa virtuaalisessa maailmassa

On ollut ihanaa haastaa itsensä ja omat taitonsa jälleen myös web-sivujen suunnittelussa. Meneillään on projekti, jonka tuotoksena toivottavasti syntyy luovat, toimivat ja visuaalisesti miellyttävät nettisivut eräälle yritykselle. En hallitse täydellisesti minkäänlaista koodausta, vaikkakin olen jo yläasteikäisenä tutustunut html-kielen alkeisiin. Ajat ovat muuttuneet paljon siitä, mutta virtuaalimaailman avuksi on luotu myös näppäriä työvälineitä, jotka helpottavat sivujen rakentamista huomattavasti. Mitään koodaustaitoa ei välttämättä tarvitse olla, jos vain muuten on yhteisymmärryksessä tietokoneen kanssa, osaa etsiä tietoa ja haluaa haastaa itsensä.

Yrityksen edustaja antaa käyttööni valmiita ammattilaisten ottamia kuvia, joten niiden suhteen oma osuuteni rajoittuu kuvan käsittelyyn ja muokkaamiseen imagoon ja sivulle sopivaksi. Näitä taitojakin on tullut kaivettua jälleen uudestaan sieltä jostain aivolohkojen perukoilta, vaikka edellisistä kuvankäsittelyistä onkin kulunut jo tovi ja käyttämäni ohjelmakin on uusi tuttavuus. Mutta tässä pätee taas vanha tuttu viisaus: tekemällä oppii! Ja tästä projektista on suunnattoman paljon hyötyä niin yritykselle kuin minullekin, joten kehoitan kaikkia muitakin verkostoitumaan ja luomaan omaa "raaputan selkääsi jos sinä raaputat minun selkääni"-kontakteja. Näistä kontakteista on arvaamatonta apua myöhemmin ja saattaapa matkaan tarttua Elinikäinen Ystäväkin.

27.1.2014 Lisäys: Projekti valmis, lue lisää täältä!

Uudistuksia luvassa

Myös blogiini on luvassa uudistuksia, joiden ajankohta on hieman myöhemmin. Olisinkin kiitollinen kaikenlaisesta palautteesta kirjoituksiin, ulkoasuun tai vaikkapa aihepiireihin liittyen. Ilman palautetta on vaikea kehittyä, sillä on liian lähellä henkensä tuotosta eikä välttämättä ajatus aina juokse kirkkaasti. Tai juoksee mutta liian kovaa. Tässä vaiheessa maailman rauhaa tavoittelevan ja ideavihkoa hikipäässä rustaavan bloggaajan voi palauttaa maan pinnalle takaisin. Mutta varoituksen sana vielä sanottakoon: ajatukseni tulevat aina liitelemään korkeuksissa vapaana kuin sokea pulu.

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Joulukuu ja krooninen aikapula

Arki on pitänyt niin kiireisenä, etten ole ehtinyt kirjoittelemaan niin usein, kuin haluaisin. Lisäksi postausten määrää on vähentänyt se seikka, että olen alkanut kiinnittää entistä enemmän huomiota valokuvaukseen ja blogikuvien laatuun. Tästä lähti liikkeelle omituisten tapahtumien sarja, nimittäin sain omituisen päähänpiston, että ensin on otettava kuvia ja sitten vasta kirjoitettava tekstit. Seurauksena oli läjäpäin omituisia ja heilahtaneita kuvia, joita kiireellisin kuvausjärjestelyin ja väärin vehkein koitin saada julkaisukelpoisiksi. Ei mennyt ihan putkeen siis ja kaiken lisäksi ideoimani jutut jäivät kirjoittamatta, koneen täytti liuta toisiaan huonompia räpsyjä (joita en ehdi käymään läpi) ja surkeat kuvaussuunnitelmat ja kaaottiset yhdennaisenkuvausjärjestelyt osoittautuivat totaaliseksi ajantuhlaukseksi, mikä harmittaa tällaista kroonisesta aikapulasta kärsivää henkilöä suunnattomasti.

Takaisin ruotuun siis ja asioita uudelleen järjestykseen. Kaiken tämän tohinan keskellä olen ehtinyt hieman tekemään käsitöitä. Ohessa kuva ystäväperheen kääpiömäyräkoiralle tehdystä fleecetakista. Käytin tähän kaapista löytynyttä fleece-huopaa, josta tein kaksinkertaisena manttelimallisen takin ja lisäsin heijastinnauhaa, jotta pieni koiruliini näkyy syksyn pimeydessä. Kaksinkertaiseen fleeceen päädyin sen takia, että se sekä lämmittää mukavasti että hylkii vettä. Fleece tuntuu märkänäkin kuivalta ja lämpimältä ja lisäksi se kestää konepesun korkeammissakin lämpötiloissa. Jos huonoja puolia haetaan, niin fleece sähköistää koiran turkin pakkasella, mutta toisaalta niin tekee moni muukin kangas. Toisaalta pörröturkkinen pimeässä eteisessä kipinöivä koira voi olla herttainenkin näky, tuo turkin sähköisyys kun yleisesti ottaen on suhteellisen harmitonta.

Ompeluinnostus on ja pysyy, mutta ajan puute rajoittaa luovuutta sillä saralla. Talven mukanaan tuomat kelit saivat minut viimein hankkimaan jo pitkään himoitsemani Icebug-kengät, joissa on nastat. Eipä saanut meikäläistä kumoon Oskari-myrskyn tuuli, jäinen kylänraitti eikä yltiösosiaalinen 15kg lihaskimppukoira, joka olisi halunnut moikata joka ikisen vastaantulijan. Testilenkki meni siis hienosti, kengät tuntuivat aivan lenkkareilta, mutta ovat todella lämpimät (comfort zone jopa -20 astetta) ja peilijäälläkin askel oli vakaa (mitä nyt huikea sivutuuli vähän horjutti).Nyt onkin kengät olleet jokapäiväisessä tehokäytössä, joko vaunulenkeillä koko karavaanin kanssa tai sitten koiran kanssa lenkkeillessä.

Kummipoikani muutti äitinsä kanssa uuteen osoitteeseen ja minulla oli ilo päästä kurkkimaan uutta kämppää heti muuttopäivänä. Tehokas talkooporukka purki laatikot todella nopeasti ja Ystäväni ehti jo ensimmäisenä päivänä sisustella kämppää ihanan kotoisaksi - aikamoinen tehomimmi! Ohessa yksi yksityiskohta uudesta keittiöstä: aivan ihana seinäkello!

 

Pikkuhiljaa täällä suunnalla alkaa joulupaja. Ikävä kyllä, en voi räpellyksiäni postata etukäteen, sillä muuten lahjan saajien yllätys aattoiltana on totaalisen pilalla. Voi myös käydä niin, että räpellykset jäävät tekemättä, mutta siinä tapauksessa onkin sitten vuosi aikaa valmistautua seuraavaan jouluun - eli ei hätää!

Minulla on myös meneillään erittäin mielenkiintoinen projekti, jossa pääsen suunnittelemaan ulkoasun ja tekemään nettisivut eräälle yritykselle. Projekti on jo hyvässä vauhdissa ja valmistunee piakkoin. Tämä projekti on mielenkiintoinen, pääsee hyödyntämään luovuutta ja taitoja sekä vieläpä hyödyllinenkin. Loistavaa - juuri tällaista haastetta kaipasinkin!

Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota useisiin kirjoitusvirheisiin nettilehtien uutisissa. Etenkin eräs ns. iltapäivälehti on loistanut kirjoitusvirheiden ärhäkällä lisääntymisellä, mikä vaikuttaa suuresti lehden uskottavuuteen ja saa kyseenalaistamaan toimittajien ammattitaidon. Tokihan kirjoitusvirheitä sattuu ja ne ovat inhimillisiä, mutta jos sama toistuu lehden verkkojulkaisuissa yli 10 kertaa päivässä, on saavutettu jo kriittinen raja, joka saa lukijan vähintäänkin pois tolaltaan ja rykäisemään aamukahvit väärään kurkkuun.

Onneksi olen harrastelija, joten ei paineita tästä asiasta blogin suhteen. Sisäinen perfektionistini on tosin toista mieltä asiasta. Mutta vinkatkaa ihmeessä, mikäli kirjoitusvirheitä blogistani löydätte, niin korjaan ne mahdollisimman pian.

Tätä tekstiä oikolukiessani löysin jo itse niitä 7 kappaletta :P

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Teetä ja sympatiaa

Sataa, sataa, ropisee. Onneksi kuitenkin luonamme täällä peltojen keskellä on käynyt viime aikoina kova kuhina. Olemme vastaanottaneet ihania vieraita, sukulaisia, tuttuja - kaikkia niitä, jotka auttavat jaksamaan arjessa sekä luomaan uusia ihania muistoja. Olen herännyt horroksesta ja kerännyt lähelleni takaisin niitä ihmisiä, jotka tuovat iloa elämään. Niitä jotka ovat tahtomattani jääneet taka-alalle elämäntilanteiden muuttuessa.

Mikäpä sen ihanampaa, kuin teehetki ja askartelupaja rakkaan siskon kanssa. Tai kahvihetki Ystävän ja Kummipojan kanssa sen sijaan, että katselisin vain lahjaksi saadussa kahvikupissa olevaa kummipojan kuvaa ja miettisin, mitähän heille kuuluu. Ihanaa on myös siirtää tuttujen kanssa virtuaalimaailmassa olevat keskustelut tosielämään, kohdata ihmiset kasvotusten. Matkata pidemmänkin matkan päähän vain sen takia, että näkee jälleen Ystävän.

Säröilyä virtuaalimaailmaan ilmeni myös puhelimeni kohtalossa. Se on tipahtanut aiemminkin lukuisia kertoja ilman, että merkittävää haittaa on tullut ilmi. Tällä kertaa ei tuuri ollut yhtä hyvä. Tajusin kyllä vihjeen jo aikaisemmin, eikä näin radikaali muistutus olisi ollut tarpeen. Kännykkä sivuun ja luovuus käyttöön!

 Rakkailleni

Jos olisin yksin, olisi sydämeni tyhjä
Jos olisin yksin, olisi kotini kylmä

Jos olisin yksin, olisi mieleni musta 

Ja sieluni riekaleina

Yhdessä aikakin pysähtyy

Yhdessä maailma muuttuu 
Yhdessä matkamme jatkuu

Ja joka hetki suhteemme lujittuu

Kiitos, että valaiset pimeyden

Kiitos, että jaamme salaisuuden

Kiitos, että voin luottaa 

Ja elää onnellista elämää

~ Sanya ~

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Kirpakkaa syksyä, uusia tuulia

Ikävä töyssy tuli matkaani eilen, kun sain tiedon, etten pääsekään Unelmatyöpaikkani työhaastatteluun! Tämä siis käytännössä tarkoittaa, että strateginen suunnitelmani ei tällä kertaa toiminut. Taustaa aiheesta löydätte työnhaku-tunnisteella olevista teksteistä, mutta kyseisen työpaikan ilmoituksesta siis lähti liikkeelle unohduksissa olleen luovuuteni uusi nousukausi ja siinä sivutuotteena syntyi myös tämä blogi.

Minua ei harmita ainoastaan se, etten saanut kyseistä työpaikkaa. Minua harmittaa se, että en päässyt haastatteluun kertomaan, miksi olisin ollut juuri sopiva henkilö kyseiseen hommaan. En myöskään saanut tilaisuutta esitellä rekrytointitiimille yritykselle laatimiani luovia markkinointisuunnitelmia ja promootioideoita! Harmin paikka, sillä ne menevät nyt aivan hukkaan. Painuvat unohduksiin hukkaan heitettyjen ideoiden roskakoriin, sillä nämä suunnitelmat oli laadittu vain tietyn yrityksen tarpeisiin. En myöskään päässyt leipomaan pullia, jotka olisin vienyt työhaastatteluun mukanani (jokainen ansaitsee päivässä kahvitauon, siitä on pidettävä kiinni kiireenkin keskellä).

Olen kuitenkin kiitollinen tälle yritykselle ja sen rekrytointitiimille siitä, että luovuuteni heräsi jälleen. Olen myös kiitollinen ajantasaisesta tiedotuksesta prosessin etenemisen suhteen, sillä niin moni asia oli riippuvainen kuvion etenemisestä. Kalenterini väliaikainen tyhjentyminen on nyt taaksejäänyttä aikaa ja uusille sivuille on tullut suunnitelmia muihin suuntiin jo kiitettävästi. Uusia projekteja on jo tiedossa, mutta edelleen se vakituinen Unelmatyöpaikka puuttuu, joten nyt on etsittävä uudesta suunnasta ja oltava yhteydessä uusiin ihmisiin.

Veikkaanpa, että tilanneanalyysini jonkin heikkouksistani saattoi olla vaikuttavana tekijänä tapahtumien kulkuun, sillä olen suuntaamassa uudelle alalle, jossa samaan aikaan on tapahtunut rajuja muutoksia. Työnantajien käyttöön on vapautunut liuta vaikuttavan työkokemuksen keränneitä ja alan tutkinnon suorittaneita työntekijöitä eli valinnanvaraa on. Itselläni on kokemusta, luovuutta, teoreettista tietoa, käytännön kokemusta ja pelisilmää, mutta ei sitä tutkintopaperia, jonka mahdollisesti tarvitsisin. Mahdollisesti saatan myös olla hieman liian räväkkä persoona yrityksen tämänhetkisiin tarpeisiin.

Joka tapauksessa tänään kirjastoon palautui 7 kappaletta minulle uuden alan teoksia. Ei sen takia, että en saanut tätä työpaikkaa, vaan siksi, että olin jo lukenut ne. Ja lainasin tilalle uusia! Tarttuipa äänikirjahyllystä mukaani vielä esiintymistaitoa parantava teos, jonka laitoin heti kirjastosta lähtiessäni autostereoihin pyörimään. Se oli virhearvio, sillä kyseessä oli rentoutuksen ja mielikuvaharjoittelun kautta taitoja kehittävä aanite, joka vaatii erilaisen oppimisympäristön! Auton ratissa on turha tehdä rentoutumisharjoituksia, ne soveltuvat vain tilanteisiin, joissa ei huomio tarvitse olla muissa asioissa. Tutustun siis siihen myöhemmin, sopivammassa ympäristössä.

Joka tapauksessa taitojen kehittäminen jatkuu. Aion viilata viestinnän, esiintymistaidon, graafisen mainonnan ja markkinoinnin tietoni huippuunsa, jotta seuraava Unelmatyöpaikka ja sen rekrytointitiimi ymmärtää, että olen tosissani tulossa alalle jäädäkseni. Ihan varmasti on olemassa lähialueella yritys, joka hyötyisi tavattoman paljon työpanoksestani. Minun tehtäväni on nyt löytää se.

Nyt on hyvä hetki levätä yön yli ja kerätä voimia uuteen, luovaan päivään. Huomenna puhaltaa uudet tuulet, katsotaan mihin ne johdattavat! Ja jälleen liikenneympyrässä tuli vastaan ihana bussi, tällä kertaa toivottaen "Kirpakkaa syksyä!"

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Liikkuva toimisto aina mukana

Nykyaikana on kovin helppoa. Älypuhelimien avulla pääsee kytkeytymään verkkoon milloin ja missä tahansa, kalenteri löytyy kännykästä ja sen voi synkronoida netin välityksellä, kello on mukana jos puhelinkin on ja puhelimiin on saatavilla mitä ihmeellisimpiä sovelluksia hyttyskarkottimesta lepakon houkuttimeen.

Itse olen siinä mielessä moderninvanhanaikainen, että arvostan kovasti käsin kirjoitettuja asioita. Vaikka kännykässä on muistilappusovellus, kirjoitan silti mielummin post-it lapun, jonka voin lätkäistä mihin tahansa näkyville tarpeen mukaan. Luovuuden hetkellä kirjoitan ideat ylös muistivihkoon kännykän sijasta, sillä inspiraation pilaa pienen näytön tihrustelu ja hidas yhden sormen tekniikka kännykällä kirjoittaessa.

Oma tekniikkani olisi hiottavissa, mutta silti luovuuden tappaa ennustava tekstin syöttö ja sanojen automaattinen korjaus. Jos kyseessä olisi ihminen tekstiäni korjaamassa, se olisi ok, mutta tuon punapinkin kapineen onnettomat korjausyritykset saavat viestit ja muistiot näyttämään siansaksalta. Kerran olen lähettänyt kännykästä tärkeän sähköpostin ja voinpa vannoa, että se oli ensimmäinen ja viimeinen. Vastaanottaja tuskin sai selvää kännykkäni koodikielestä, sillä itsellänikin oli vaikeuksia tulkita viestiä Lähetetyt-kansiosta. Vaikka olin sen juuri kirjoittanut. Oikein hyvä ensivaikutelma kirjoittajasta. Tästä syystä en blogiakaan päivitä kännykällä - ainakaan toistaiseksi.

Liikkuvan íhmisen toimisto on kompakti ja aina mukana. Pakolliset varusteet ovat kalenteri, puhelin (mieluiten mahdollisimman "älytön", jotta yksinkertaisimmat toiminnot eivät jää sovellusten bugien takia toimimattomaksi), kello ja kynä. Tämä setti kulkee mukanani aina ja kalenterissa on tilaa muistiinpanoille reilusti.

Otin käyttöön vanhanmallisen almanakan, sillä kännykkäni pudottua lattialle oli tapahtunut maaginen aikahyppy vuoteen 1980. Kaikki kalenterimerkintäni olivat hävinneet ja kalenteri juuttunut 80-luvulle olkatoppauksien ja krepattujen hiuksien kulta-aikaan. Ei auttanut asetusten muuttaminen tai päivitys, puhelin jumitti pitkään esihistoriallisella ajalla, jolloin ei edes ollut älypuhelimia! Kolmannen buuttauskerran ja muutaman ärräpään jälkeen kännykkä onneksi tokeni ja palasi takaisin nykyaikaan, jolloin sain pelastettua kalenterimerkintäni almanakkaan - käsinkirjoitettuna tietenkin!

Luovuus ei siis ole välineurheilua. Mitä simppelimpi setti (kynä+paperi ideoille) sen nopeammin pääset alkuun ideoiden tallentamisessa.

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Tunteiden käsittely luovan kirjoittamisen keinoin

Jokainen kohtaa joskus elämässään surua. Suru on vahva tunne, joka olisi hyvä käsitellä mahdollisimman tuoreeltaan, jotta se ei jää varjostamaan elämää kohtuuttoman pitkäksi aikaa. Itse olen käsitellyt negatiivisia tunteita yleensä luovan kirjoittamisen kautta.

Suru pysäyttää arjen. Eteenpäin on päästävä jollain keinoin ja jos olemme menettäneet itsellemme tärkeitä asioita tai ihmisiä, voi ikävä tuntua musertavalta. Surulle on tehtävä tilaa, jotta pääsee eteenpäin. Monesti tällaisissa tilanteissa olen kokenut kirjoittamisen hyvänä väylänä purkaa tunteita. Vaikka kyyneleet sumentaisivat näkökentän eikä niiskutuksesta ole tulla loppua, olen kirjoittanut tunteistani runoja tai päiväkirjaa.

Normaalisti kirjoittaminen on jäänyt taka-alalle arkielämässäni, mutta nämä pöytälaatikkoon kirjoitetut tunnepitoiset tekstit ovat olleet tärkeitä omien tunteiden käsittelyn kannalta. Omaa ajatusmaailmaa pystyy jäsentelemään keskusteluiden lisäksi myös kirjoittamalla ja itse olen kokenut tämän suureksi avuksi. Näillä surun aikaansaamilla kirjoituksilla on ollut eri tarkoituksia, osan runoista olen halunnut ihmisten tietoon ja ne on julkaistu pieni levikkisissä lehdissä tietylle kohdeyleisölle, osa taas on ollut täysin omaan käyttööni. Omaan käyttöön olevat tekstit, salaiset tuntemukseni, ovat olleet niitä tärkeimpiä surusta ylipääsemisen kannalta. Julkaisuun tarkoitetut runot ovat olleet ennemminkin pohjattomasta ikävästä kumpuavia ja niiden suurin tarkoitus on yleensä ollut menetetyn persoonan kunnioittaminen ja muisteleminen.

On aivan epäolennaista minkälainen lopullinen kirjoitus on, tärkeintä on kirjoittamisen eteenpäin auttava prosessi vaikeassa elämäntilanteessa. Se auttaa jaksamaan, kokeile ihmeessä!

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s