Merkitse ylös ajankohta, jolloin murrat arjen kahleet ja runnot ideakoneiston liikkeelle. Käytä luovuuttasi ongelmien ratkaisuun tai löydä valmiita vinkkejä blogistani. Viihdytän ja autan ajattelemaan arkisia asioita luovasti.

Blogini alttarille on uhrattu röökit, veret ja kyyneleet. Ota askel kohti uutta luovaa lifestyleä ja vinkkaa teksteistä myös aiheista kiinnostuneille kavereille. Raapustukseni ovat hurjan ajatustyön ja elämänkokemuksen sulava cocktail, joka survotaan bittimuotoon kaiken kansan saataville.

Kaiken takana on luovan ajattelun avulla vastauksia etsivä yksilö: Miten tekisin tämän paremmin?

Näytetään tekstit, joissa on tunniste luovuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luovuus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 12. heinäkuuta 2014

LapsellinenLauantai: PalikkaPileet

Taaperoinsinöörit ja tuoreemmanpolven palikanimuttelijat saavat loistavaa puuhaa, kun lyödään kaverusten palikkasetit samaan tilaan ja touhutaan porukalla. Oma yksinkertainen rakennussetti muuttuukin avointen mahdollisuuksien luovuusvälineeksi, kun käytössä onkin samanaikaisesti koko kaveripiirin toisiinsa takertuvat palikat. Ja hyvää leikkiseuraa tietenkin!

Ponitalli nousee nopeasti isoilla rakennuspalikoilla.
Rakennus on tehty Duploista ja asukit ovat MegaBloks-sarjaa.
Taustalla Herra Hiiri on pyörtynyt ihastuksesta tämän upean arkkitehtuurin mestariteoksen vaikutuksesta.

Kantapäiden kauhuko?

Pikkiriikkiset Lego-palikat ovat jokaisen kanta-astujan kauhu, mutta onneksi markkinoilla on myös hieman järeämpiä ja helpommin huomattavia palikkasarjoja pienemmille touhuajille. Duploja tai Megabloksin junnusarjan palikoita ei ihan helposti työnnetäkään sieraimiin tai ruokatorveen ja niiden seassa pujottelu on kanta-astujallekin lapsellisen helppoa. Vanhempien onneksi!

Myös vanhemmat lapset rakentavat mieluusti isoilla palikoilla, koska leikkirakennukset valmistuvat ennätysajassa uusia tarkoituksia varten.

PalikkaPileet pystyyn

Kutsu lapsesi kaverit kylään ja hoitakaa tarjoilut nyyttäriperiaatteella. Jokainen tuo pientä (terveellistä) naposteltavaa tullessaan, jolloin tapahtumajärjestäjän ei tarvitse yksin huolehtia muonapuolesta ja sen kustannuksista.

Minun palikkani, sinun palikkasi, meidän taideteoksemme

Ennen touhuun ryhtymistä on syytä merkitä osallistujien palikat jollain tavalla. Esimerkiksi vesiliukoisella tussilla voi merkitä jokaisen palikan sisäpuolelle sen omistajan nimen alkukirjaimen. Ulkopuolelle tehty merkintä kuluisi äkkiä pois hikisten sormien kosketuksesta, joten siksi suosittelen sisäpinnan käyttöä.

Jokaisen tuomasta palikkakasasta voi myös napata valokuvan, jossa näkyy erikseen kaikki tuodut palikat. Näin ei epäselvyyksiä pääse syntymään paikan päällä leikin jälkeen ja palikat löytävät takaisin oikeaan kotiin touhuilun päätteeksi.

Mitä rakennettaisiin?

Tässäpä muutamia aloitusideoita luovuuden liikkeelle saamiseksi:

1. Näyttämö sormi- tai käsinukeille

Iloisen värikäs näyttämö houkuttelee esiintymään sormi- tai käsinukkejen kanssa. Edellyttäen tietenkin, että lähettyvillä on nukkeja tai edes puhtaita sukkia käsiin sujautettaviksi.

2. Vesipuisto hahmoille

Palikkasarjoihin kuuluu kaikenlaisia supersöpöjä hahmoja. Tehkää niille pesuvatiin tai kylpyammeeseen upea vesipuisto liukumäkineen, uima-altaineen ja leikkikenttineen.
Huom! Vaatii leikin valvojilta tehostettua valppautta!

3. Ruokakauppa

Rakennelkaa palikoista erilaisia elintarvikkeita kauppaleikkiä varten. Ei omenan tarvitse aina olla täysin pyöreä, kunhan väri on soveltuva tarkoitukseen.

4. Talo

Nikkaroikaa nukkekotihenkinen rakennus eri huoneineen ja suunnitelkaa sinne sisustus. Marko Paananen ihastuisi väriloistosta!

5. Pilvenpiirtäjä

Tehkää mahdollisimman korkea rakennelma näppien ulottuvilla olevista muovinpaloista. Onko se korkeampi kuin perheen Rapanapa-kissa? Onko se isompi kuin kukaan lapsukaisista? Tarvitaanko sittenkin hieman nostoapua, jotta päihitetään korkeudessa myös paikalla olevat aikuiset?

Kamera lähettyville luovuuden ikuistamiseksi

Muistakaa valokuvata kaikki tekeleet! Pääsette sitten yhdessä ihastelemaan niitä myöhemminkin ja kuvia voi käyttää vaikkapa tulevien rakennustalkoiden kutsukorttiin ja Mestarirakentaja Diplomiin osallistujille jaettavaksi.

Oikein mukavia ja hauskoja rakennustalkoita kaikille!





 

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Luovuus listitään elämästä

Kukista piilottelevat pahikset luovuuden tieltä, sillä jokaisella meistä on potentiaalia vaikka minkälaisiin supertekoihin. Meitä rajoittavat monet ulkopuoliset tekijät, mutta ennen kaikkea rajoitamme itse ajatuksiamme ja toimiamme aivan liikaa. Luovuus on helppo nitistää, jos ei sitä puolusta tai anna sille happea ja tekohengitystä arjen pyörityksessä.

Raivaa nämä esteet tieltäsi niin olet välittömästi lähempänä uudenlaista arkea. Luovuus ei välttämättä tarkoita upeiden taideteosten työstämistä vaan nimenomaan uudenlaisia tapoja toimia ja ratkaista ongelmia uudenlaisella ajattelutavalla.





Kiire kuristaa


Luovuus jää kiireen jalkoihin, jos arki on yhtä hektistä kaaosta. Jatkuva stressi saa ihmisen tilaan, jossa hän ei enää kykene ajattelemaan luovasti - tai edes loogisesti. Ihminen voi pahoin sekä henkisesti että fyysisesti ja tällöin tilanteeseen on puututtava välittömästi. Tarvittaessa hakeudu lääkäriin hakemaan apua tai aloita arkiremontti.

Pieni aikalisä on paikallaan heti, mikäli havaitset itsessäsi uupumisen tai alakuloisuuden merkkejä. Pysähdy tällöin miettimään miten saisit arjen taakkaa helpotettua ja hieman omaa aikaa itsellesi. Löytyykö apua sukulaisista tai ystävistä? Olisiko aika järjestää pieni loma töistä? Olisiko lähistöllä harrastuskerhoa, johon lapset saisi purkamaan ylimääräistä energiaansa?

Ennen päivähoidon aloittamista kävimme taaperon kanssa MLL:n perhekahvilassa sekä kuntamme avoimen päiväkodin taaperotreffeillä ja touhutuvissa. Näissä lapsi pääsi leikkimään ikäistensä kanssa ja äiti sai hetkeksi aikuista juttuseuraa. Avoimen päiväkodin ohjelmistoon kuului myös yhteiset metsäretket ja erilaiset tapahtumat arkea piristämään.

Kunhan saat itsellesi hieman aikaa hengähtää, ajatuksetkin jäsentyvät aivan eri tavalla. 


Perfektionismi puukottaa


Itsekriittisyys on avain oman toiminnan kehittämiseen. Jos kuitenkin asetat itsellesi kohtuuttomia ja ylimaailmallisia odotuksia, on luovuus kuollut ja kuopattu. Luovuus ja monet muutkin taidot vaativat prosessia, jossa asioita harjoitetaan ja hiotaan. 

Ei kukaan osaa kirjoittaa ilman treenaamista. Ei kukaan osaa löytää omaa tyyliään taidemaalarina, jollei tee teoksia ja kokeile eri tekniikoita. Eikä kukaan osaa ajatella luovasti, jos jatkuvasti torjuu normaalista poikkeavat ajatukset. Päämääriä on hyvä olla, mutta täydellisyyteen ei kukaan yllä.


Muut murhaavat


Monesti ennakkoluulottamasti ajatteleviin ihmisiin suhtaudutaan hieman erikoisesti. Heidät yritetään palauttaa maan pinnalle valtaväestön ajatusmaailmaan keinolla millä hyvänsä. Ole rohkeasti oma itsesi äläkä anna muiden ohjailla ajatuksiasi.

Mikäli uudet ideasi tuomitaan välittömästi ympärilläsi olevien ihmisten toimesta, on luovuus jälleen henkitoreissaan. On tottakai huomioitava yhteiskunnan asettamat rajoitukset (lakipykälät, työpaikan ohjeistukset yms.), mutta älä anna yksittäisten ihmisten rajoittaa sinua.

Tämä luovuuden lahtaaminen on tyypillistä etenkin työelämässä. Kun toiset ovat valmiita kehittämään toimintaa, osa porukasta tekee vain välttämättömän palkkansa eteen ja käyttävät energiansa muiden lannistamiseen. Tosiasiassa näitä jälkimmäisiä tyyppejä potuttaa, etteivät itse keksineet samaa ideaa. Tai viitsineet edes vaivautua ajattelemaan.


Tilanpuutos tukehduttaa


Pidä välillä ideointituokioita. Mieti johonkin ongelmaan ratkaisuja, jotka kuulostavat täysin pähkähulluilta. Kirjaa kaikki ajatuksesi ylös. Anna ajatuksillesi kerrankin tilaa sinkoilla vapaana ympäröivässä ilmakehässä!

Palaa muistiinpanoihisi pari päivää ideamyrskyn jälkeen, jolloin alitajuntasi on työstänyt ajatuksia eteenpäin. Nyt voit lajitella ideasi kahtia. Niihin, jotka eivät sovellu tilanteeseen ja niihin, joita alat työstämään lisää. Kehitä ideoitasi niin, että saat ne sopimaan elämäntilanteeseen sekä arkeesi.

Suurta harmitusta ja hampaiden kolistelua aiheutti minulle viikottaiset arkisapuskat. Aina kaupasta unohtui ostaa jotain ja siellä lorvimiseen tuli kulutettua kohtuuttomasti aikaa. Yritin muistella jääkaapin sisältöä samalla, kun otin kopin juustopaketti kädessä juoksentelevasta taaperosta valintaladon vellihyllyn luona.

Päätin puuttua asiaan ja helpottaa tätä arkista ruljanssia. Suunnittelen sunnuntaisin viikottaisen ruokalistan käyttämällä apuna päiväkodin 6 viikon välein vaihtuvaa menua. Päättelin, että joku muu on jo laskenut sen sisältämät ravintoaineet, joten minun ei tarvitse kuluttaa siihen energiaani.
 
Samalla lapsi saa kotona samoja ruokia kuin hoidossa, joten uusiin ruokalajeihin ei tarvitse totutella ekaa kertaa päiväkodissa. Ostoslista on nyt helppo laatia viikon aikana valitut ruokalajit huomioiden ja olemme tehokas tiimi taaperon kanssa kaupassa asioidessamme!

Halutessaan voi lisätyökaluna käyttää esimerkiksi Hellapoliisin viikon menua, jonka saa tilattua itselleen myös sähköpostitse.


Itsepuolustus on tärkeä taito


Puolustaudu näitä piileskeleviä pahiksia vastaan ja pidä kiinni oikeudestasi omaan ajatteluun ja luovuuteen. Kukaan muu ei voi tehdä sitä puolestasi.




---
Kiitos vierailustasi <3

maanantai 9. joulukuuta 2013

Luovuuden lumipalloefekti

Lumipallo lähtee liikkeelle

Tämä koko blogihan sai alkunsa, kun luovuuteni heräsi pitkästä horroksesta. Silloin sysäyksen luovuusvyöryyn sai aikaiseksi työpaikkailmoitus, joka herätti minut uuteen aikakauteen ja näkemään, että erikoisosaamistani voisi hyödyntää uusilla aloilla. Havahduin myös yhtäkkiä siihen todellisuuteen, että pieni vauvani oli kasvanut jo uhmaikäiseksi taaperoksi eikä tarvitse minua samalla lailla kuin aiemmin ollessaan avuton rääpäle.

Roolini äitinä siis muuttui aivan toisenlaiseksi; en enää ollutkaan se ehtymätön maitobaari, jonka päivä koostui koirien ja vauvanhoidon lisäksi oman ja lapseni ruokavalion kyttäämisestä lapsen oltua pienenä allerginen mitä tavallisimmille ruoka-aineille. Otin vastaan uuden roolini riemunsekaisin tuntein - toisaalta äärimmäisen onnellisena vapaudesta, minkä uusi asetelma minulle toi ja toisaalta äärimmäisen haikeana siitä, että ensimmäisen lapseni vauva-aika oli auttamattomasti ohi. Ja vieläpä niin nopeasti. Mutta olin saanut luovuuteni takaisin pitkän ajan jälkeen ja se tuntui hyvältä.

Unettomia öitä

Lumivyöryn lailla etenevä luovuusryöppy on tervetullutta, mutta on sillä kieltämättä vaikutuksensa arkeen. Vuorokauden tunnit loppuvat kesken ja oma aikaa luovuudelle on tullut otettua omista yöunista, sillä itselleni luovin aika vuorokaudesta on yöllä. Tiedän sen olevan väliaikaista, joten lepään riittävästi kohta, kun olen saanut uudet projektit hyvälle alulle ja ideat hautumaan. Nyt on siis ollutkin tilauksessa idearyöppy ja onneksi se sieltä tulikin.

Tässä oli nimittäin pieni taantuman aika uudelleen heräämisen jälkeen, kun en saanutkaan hakemaani työpaikkaa ja elämä palasi takaisin arkisiin uomiinsa, vaikka olin jo varautunut elämänmuutokseen. Nyt ajatusten kypsyttelyä ja taitojen kehittelyä tapahtuu uusien projektien tiimoilta. Ammattilaisten neuvo unettomuutta aiheuttavaan idearyöppyyn on, että pitää ideavihkoa ja kynää sängyn vieressä. Näin voi tallentaa nopeasti ideat paperille ja sen jälkeen vaipua uneen. Nyt on kohdallani kyse jostain eriskummallisesta, sillä ideavihkosta vaan loppuvat sivut kesken tajunnanvirtaani tallennettaessa.

Liikkuvan toimiston uusi lemmikkihiiri

Uutta verkkoa veteen

Tulipa vastaani uusi mielenkiintoinen työpaikka ja vieläpä alle 10 kilometrin matkan päästä kotioveltani. Juuri ja juuri hakuajan puitteissa sain hakemukseni valmiiksi, sillä viilasin sitä oikein ajatuksella. Kyseessä on asiakaspalvelutehtävä pienen kaupunkimaisen alueen sydämessä ja idyllisillä puitteilla. Olenkin ikävöinyt asiakaspalvelua! Koko työhistoriani olen tehnyt töitä asiakaspalvelun tiimoilta mitä erilaisemmissa ympäristöissä: ravintoloissa, yritysjuhlissa esiintyjänä, ohjelmapalveluyrittäjänä millon metsän keskellä, laskettelukeskuksissa ja milloin taas risteilyaluksilla. Kaikenlaisia kohtaamisia on siis työurani aikana tullut ja kaikista olen jotain tärkeää oppinut. Ja nyt kotielämää viettäneenä palan halusta palata työtehtäviin, jossa tyytyväisen asiakkaan hymy on se tärkein kiitos.

Idearyöpyn seurauksena tämänkään projektin aloitus ei jäänyt vain työhakemuksen laittamiseen vaan aloin heti valmistautua mahdolliseen työhaastatteluun. Tajusin heti taustatietoja yrityksestä hakiessani, että tässä on potentiaalia myös suurempaankin toimintaan ja kasvuun. Yhtäkkiä usea sivu ideavihkostani oli täyttynyt ja kello 3:00 yöllä tajusin, että pidin kädessäni markkinointisuunnitelmaa yritykselle, johon olen juuri hakenut töihin. Ja tehtävä ei edes liity markkinointiin suoranaisesti. Vaikka tietenkin siinä mielessä se liittyy, että yritystä edustavalla asiakaspalvelijalla on tärkeä rooli yrityksen imagon ja asiakastyytyväisyyden kannalta. Jännityksellä odotan, mihin suuntaan asia etenee. Ainakin kävi ilmi, että itseopiskelemani markkinointialan kirjallisuus on ilmeisimmin jättänyt muistijälkensä aivoihini ja se kirjojen kantaminen kirjastosta kotiin on ollut hyödyllistä - muutenkin kuin hyötyliikunnan kannalta!

Imagoa luomassa virtuaalisessa maailmassa

On ollut ihanaa haastaa itsensä ja omat taitonsa jälleen myös web-sivujen suunnittelussa. Meneillään on projekti, jonka tuotoksena toivottavasti syntyy luovat, toimivat ja visuaalisesti miellyttävät nettisivut eräälle yritykselle. En hallitse täydellisesti minkäänlaista koodausta, vaikkakin olen jo yläasteikäisenä tutustunut html-kielen alkeisiin. Ajat ovat muuttuneet paljon siitä, mutta virtuaalimaailman avuksi on luotu myös näppäriä työvälineitä, jotka helpottavat sivujen rakentamista huomattavasti. Mitään koodaustaitoa ei välttämättä tarvitse olla, jos vain muuten on yhteisymmärryksessä tietokoneen kanssa, osaa etsiä tietoa ja haluaa haastaa itsensä.

Yrityksen edustaja antaa käyttööni valmiita ammattilaisten ottamia kuvia, joten niiden suhteen oma osuuteni rajoittuu kuvan käsittelyyn ja muokkaamiseen imagoon ja sivulle sopivaksi. Näitä taitojakin on tullut kaivettua jälleen uudestaan sieltä jostain aivolohkojen perukoilta, vaikka edellisistä kuvankäsittelyistä onkin kulunut jo tovi ja käyttämäni ohjelmakin on uusi tuttavuus. Mutta tässä pätee taas vanha tuttu viisaus: tekemällä oppii! Ja tästä projektista on suunnattoman paljon hyötyä niin yritykselle kuin minullekin, joten kehoitan kaikkia muitakin verkostoitumaan ja luomaan omaa "raaputan selkääsi jos sinä raaputat minun selkääni"-kontakteja. Näistä kontakteista on arvaamatonta apua myöhemmin ja saattaapa matkaan tarttua Elinikäinen Ystäväkin.

27.1.2014 Lisäys: Projekti valmis, lue lisää täältä!

Uudistuksia luvassa


Myös blogiini on luvassa uudistuksia, joiden ajankohta on hieman myöhemmin. Olisinkin kiitollinen kaikenlaisesta palautteesta kirjoituksiin, ulkoasuun tai vaikkapa aihepiireihin liittyen. Ilman palautetta on vaikea kehittyä, sillä on liian lähellä henkensä tuotosta eikä välttämättä ajatus aina juokse kirkkaasti. Tai juoksee mutta liian kovaa. Tässä vaiheessa maailman rauhaa tavoittelevan ja ideavihkoa hikipäässä rustaavan bloggaajan voi palauttaa maan pinnalle takaisin. Mutta varoituksen sana vielä sanottakoon: ajatukseni tulevat aina liitelemään korkeuksissa vapaana kuin sokea pulu.


---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 


torstai 7. marraskuuta 2013

Teetä ja sympatiaa


Sataa, sataa, ropisee. Onneksi kuitenkin luonamme täällä peltojen keskellä on käynyt viime aikoina kova kuhina. Olemme vastaanottaneet ihania vieraita, sukulaisia, tuttuja - kaikkia niitä, jotka auttavat jaksamaan arjessa sekä luomaan uusia ihania muistoja. Olen herännyt horroksesta ja kerännyt lähelleni takaisin niitä ihmisiä, jotka tuovat iloa elämään. Niitä jotka ovat tahtomattani jääneet taka-alalle elämäntilanteiden muuttuessa.

Mikäpä sen ihanampaa, kuin teehetki ja askartelupaja rakkaan siskon kanssa. Tai kahvihetki Ystävän ja Kummipojan kanssa sen sijaan, että katselisin vain lahjaksi saadussa kahvikupissa olevaa kummipojan kuvaa ja miettisin, mitähän heille kuuluu. Ihanaa on myös siirtää tuttujen kanssa virtuaalimaailmassa olevat keskustelut tosielämään, kohdata ihmiset kasvotusten. Matkata pidemmänkin matkan päähän vain sen takia, että näkee jälleen Ystävän.

Säröilyä virtuaalimaailmaan ilmeni myös puhelimeni kohtalossa. Se on tipahtanut aiemminkin lukuisia kertoja ilman, että merkittävää haittaa on tullut ilmi. Tällä kertaa ei tuuri ollut yhtä hyvä. Tajusin kyllä vihjeen jo aikaisemmin, eikä näin radikaali muistutus olisi ollut tarpeen. Kännykkä sivuun ja luovuus käyttöön!


 Rakkailleni

Jos olisin yksin, olisi sydämeni tyhjä
Jos olisin yksin, olisi kotini kylmä
Jos olisin yksin, olisi mieleni musta 
Ja sieluni riekaleina

Yhdessä aikakin pysähtyy
Yhdessä maailma muuttuu 
Yhdessä matkamme jatkuu
Ja joka hetki suhteemme lujittuu

Kiitos, että valaiset pimeyden
Kiitos, että jaamme salaisuuden
Kiitos, että voin luottaa 
Ja elää onnellista elämää

~ Sanya ~

---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 

lauantai 12. lokakuuta 2013

Reissussa tahtoikäisen taaperon kanssa

Pikku Prinsessa seikkailee terminaalin läheisyydessä Tukholmassa

Kun matkustaa 1,5-vuotiaan lapsen kanssa, on hyvä kiinnittää huomiota muutamiin seikkoihin. On huomioitava matkustamisen olosuhteet ja sen jälkeen käytettävä hieman luovuutta ongelmakohtien ennaltaehkäisemiseksi. Lähdimme maanantaina risteilylle, johon kuului myös päivän seikkailu Tukholmassa. Mukaan pakattiin perustarvikkeiden lisäksi myös eväitä ja viihdykkeitä taaperolle, jotta matka sujuisi mukavissa merkeissä. Ja vedenkeitin! Sen avulla valmistui pikapuurot ja tee-kupposet mukavasti oman hytin rauhassa.

Ensinnäkin pakkaamiseen on kiinnitettävä huomiota käytettävän kulkuneuvon mukaan. Sain tavaramme ahdattua suurehkoon selkäreppuun sekä hoitolaukkuun, joka kulki kätevästi rattaiden työntökahvassa. Tämä olikin tärkeää, sillä osa matkasta mentiin metrolla sekä kävellen. Mikään vetolaukku ei olisi tullut kysymykseenkään, sillä rattaiden työntäminen esimerkiksi mukulakivikadulla on jo oma suorituksensa sinänsä, enkä kaivannut siihen enää lisähaasteeksi perässä vedettävää laukkua, joka olisi pahimmassa tapauksessa jäänyt metroon astuessamme oven väärälle puolelle. Jo selkäreppu tuotti hieman hankaluuksia pienikokoisissa hisseissä, sillä vaikka rattaat lapsineen ja äiti itse mahtui kyytiin, saattoi reppu jäädä ovien väliin ja hetkellisesti hankaloittaa liikkumista.

Lapsellani on ollut aikaisemmin jo hieman merkkejä alkavasta uhmaiästä, mutta oma tahto ja taaperon luovuus aikuisten manipuloinnissa pääsi huippuunsa laivaympäristössä. Taaperosta kuoriutui ajoittain Raivotar, vaikka perusasiat olisivatkin olleet kunnossa. Pidin huolen, että taapero ei ollut nälkäinen tai väsynyt ja päällä oli sopivasti vaatetta sekä puhdas vaippa. Mutta nämä asiat eivät tahtoikäiselle enää riitäkään ja tämän äiti sai kantapään kautta kokea mm. ravintolassa, tax freessä sekä hytin rajoitetulla pinta-alalla.

Raivottaren parhaat ja luovimmat tempaukset:
  • Tax Free: Parfyymipulloihin tutustuminen. Kiellot eivät toimi, joten äiti ottaa rimpuilevan taaperon syliin. Seuraa kirkumista korkealta ja kovaa, myöhemmin myös itkupotkuraivari kassojen edessä lattialla.
  • Ravintola: Oma ruoka on syöty ja äiti pääsee ottamaan ensimmäisen suupalan. Taapero kyllästyy ja alkaa heitellä käteensä osuneita esineitä satunnaisesti ympäriinsä. Äiti kaivaa viihdykkeeksi värityskirjan ja puuvärit. Kuvan väritys kiinnostaa 15 sekuntia, jonka jälkeen väritetään pöytää, syödään kyniä ja tungetaan kynä vielä äidin lautasella olevaan ruokaan. Sopiva lisämauste illalliseen. Äiti kaivaa esiin kirjan ja matkaseurue saa kuunnella eläinten ääniä imitoivaa taaperoa. Onneksi olimme fiksuja ja maksoimme ruokailun jo etukäteen, jolloin voimme sulavasti vain liueta paikalta menon yltyessä hallitsemattomaksi.
  • Hytti: Matkaseurueeseen kuuluu myös 3kk vauva, jota taapero katselee sen nukkuessa sängyllä. Yhtäkkiä taapero kiljahtaa "Vauva!" ja pikkuruinen poika herää itkien unestaan. Hytissä oli myös ikkuna, jonka edessä pieni puoliympyrän muotoinen pöytä. Kätevä kiipeilypaikka taaperolle ja ikkunasta näki mukavasti ulos merelle. Äiti otti useamman kopin, jottei reissu päättyisi sairashuoneeseen paikattavaksi. 
  • Peseytyminen: Hytin suihkutilassa iltapesut sujuivat loistavasti. Kuitenkin äidin ottaessa pyyhettä esiin, ehti taapero heittäytyä nelinkontin lattialle nuolemaan siinä olevaa vettä. Hankimme taas lisää vastustuskykyä.
  • Rattaisiin meno: Rattaisiin ei kertaakaan menty vapaaehtoisesti, vaan joka kerralla oli kiemurteleva ja kirkuva taapero kiinnitettävä turvavöihin. Kun vyöt olivat kiinni, taapero istui nätisti rattaissa ihmetellen ympärillä tapahtuvia asioita. Mutta pitipähän muodon vuoksi päästää Raivotar hetkeksi valtaan, jotta äiti pysyy skarppina.
  • Muut julkiset paikat: Sympatiapisteitä kanssamatkustajilta kerättiin määrätietoisesti, mikäli taaperon älynväläyksiä ei toteutettu. Huutoa, kirkumista, marttyyrimaista heittäytymistä, lohdutonta itkua, jolloin mummot ja vaarit mulkoilivat äitiä pahasti ja taaperoa katseltiin säälivästi. Itse en pidä itseäni huonona äitinä, koska en antanut taaperon heitellä aterimia, hajoittaa tax freen tavaroita, kiipeillä hyllyille tai taiteilla värikynillä pöytään.
Onneksi reissu pääosin meni loistavasti ja kiukkukohtaukset olivat lyhyitä (vaikkakin toistuvia). Suuren osan ajasta matkustimme Neiti Aurinkoisen kanssa, joka tutkaili uusia asioita hellyyttävällä lapsen uteliaisuudella. Kiitokset myös rakkaalle Ystävälleni ja kummipojalleni ihanasta matkaseurasta - huumorintajulla selvittiin hienosti ajoittain villistäkin menosta! Reissussa tuli naurettua paljon ja koettua Tukholma aivan uudesta näkökulmasta - huumorin hersyvä kukka puhkesi täyteen loistoonsa pienen univelan siivittämänä. Öisin nimittäin merenkäynti oli kovaa ja laiva keinui kovasti.

Välipalaa Tukholmalaisesta konditoriosta Wanhassa Kaupungissa

Kun aiemmin olen kiinnittänyt huomiota kotikylälläni liikenneympyrässä vastaantuleviin busseihin ja niiden tervehdysteksteihin, tein mielenkiintoisen havainnon Tukholmassa. Kolme neljästä vastaantulevasta bussista kantoi tekstiä "Ej i trafik". Ei kovin matkustajaystävällistä eikä markkinoinnillisesti tehokasta, kun pakkaskelit jo odottelevat nurkan takana.

"Ej i trafik" - ilmiö

Kaiketi tähän omituiseen ilmiöön on jokin järjellinen selitys. Ehkäpä saan sen selvitettyä seuraavalla reissulla Tukholmaan!
---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 

maanantai 16. syyskuuta 2013

Asiakaspalvelun helmiä

Nykymaailmassa pärjäävät yritykset, jotka ymmärtävät panostaa hyvään asiakaspalveluun. Olen ollut erään erikoisliikkeen asiakkaana jo vuosikausia. Tästä liikkeestä on hankittu iso läjä erilaisia peruukkeja roolihahmoillemme lisää näyttävyyttä tuomaan sekä rekvisiittaa teemajuhliin. Yrityksen tuotevalikoima on laaja, mutta ennen kaikkea minut on kanta-asiakkaana pitänyt loistava asiakaspalvelu. Asiakkaan tarpeet huomioidaan, toimitukset onnistuvat nopeallakin aikataululla sekä tuotevalikoima on laaja - aina löytyy tuotteita niin arkikäyttöön, kuin esiintymislavoillekin. Kiitos siis Punanaamio loistavasta henkilökunnastanne ja piristävästä valikoimastanne!

Aktiivisena show-kautena panostimme myös merkittävästi asiakkaiden tarpeiden kuuntelemiseen. Inhoan sanaa "räätälöinti", sillä se on loppuunkulutettu. Kuitenkin tuotimme kaikki esityksemme ja juhlatilaisuudet asiakkaiden näköisiksi tapahtumiksi, jotta yritys saisi tapahtumista parhaan mahdollisen hyödyn. Pidimme asiakkaisiin aktiivisesti yhteyttä myös esitysten tai järjestämiemme tapahtumien jälkeenkin, sillä palautteen saaminen oli äärimmäisen tärkeää omien toimiemme parantamiseksi. Lisäksi meillä oli alusta asti käytössä tapa lähettää asiakkaille teemanmukainen kiitoskortti. Sähköisen median aikana halusimme muistaa asiakkaita kortilla ihan perinteisen postin kautta, sillä postin tuomassa kortissa on paljon enemmän tunnelmaa, kuin pikaisesti lähetetyssä mailissa.

Ohessa pari esimerkkiä kiitoskorteistamme sekä roolihahmoistamme:




Kaikissa kuvissa Sanya & Crystina, peruukit Punanaamiosta. Roolihahmot.com -websivu ei ole enää käytössä, sillä aktiivinen keikkauramme on tauolla.
Kannattaa siis muistaa, että pienet eleet ratkaisevat. Muiden ihmisten huomioiminen aina ja kaikkialla auttaa positiivisen ilmapiirin luomista niin koti- kuin työympäristössäkin. Monet yritykset keskittyvät ainoastaan asiakkaiden tarpeista huolehtimiseen, mutta yhtä tärkeää on huomioida koko henkilöstö. Henkilökunta on yrityksen tärkein resurssi, sillä iloiset ja taitavat työntekijät tekevät yrityksestä menestyksekkään alalla kuin alalla.
Hedelmällisen yhteistyön alku on muiden ihmisten huomioon ottaminen ja miellyttävä käytös - oli kyseessä sitten lastenjuhlat, tärkeä yritystapaaminen tai asiointi kaupan kassalla. Kokeile vaikka hymyillä leveästi kiireiselle kaupan kassalle tai ylityöllistetylle päiväkodintädille, näin voit tehdä hänen päivästään ainakin hitusen miellyttävämmän! :)


---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 

torstai 5. syyskuuta 2013

Hyödynnä luontainen vuorokausirytmisi

Jokaisella ihmisellä on jonkinlainen rytmi. Kun oman rytminsä tiedostaa, voi saada parhaan mahdollisen hyödyn irti eri vuorokauden ajoista ja siten työskennellä luovuuden parissa kokonaisvaltaisemmin.

Oma rytmini on seuraavanlainen. Yöllä saan parhaimpia ideoita. Ideoita tulvii päähäni ja ajatukset lähtevät jyräämään eteenpäin kuin lumivyöry. Tämä on hyvin tuotteliasta ja luovaa aikaa ideoiden kannalta, mutta ruumiin kaivatessa lepoa asioiden jäsentely ei onnistu tässä mielentilassa. Tällöin on parasta kirjata kaikki mieleentulevat ideat ylös ja palata niihin myöhemmin parempana ajankohtana.



Ideoiden kehittelylle ja kypsymiselle on annettava aikaa. Se tarkoittaa käytännössä työrauhaa, mutta sen lisäksi aivot työstävät alitajuisesti mieleen tulleita pälkähdyksiä. Kun aika on kypsä, ideoita voi alkaa kehittelemään eteenpäin. Itselleni parasta aikaa tähän on aikainen aamu, sillä silloin saan tilaa omille ajatuksille ja niiden jäsenteleminen onnistuu paremmin, kuin muina aikoina. Tämän toki sanelee tämänhetkinen tilanne arjessa: kun taapero ja koira on virkeimmillään, ei omille ajatuksille ole aikaa. Ellei sitä järjestä.

Tärkeätä tässä on huomioida kokonaisuus. Ihminen ei toimi robottimaisesti ja keho sekä mieli tarvitsevat unta prosessoidakseen ja toipuakseen päivän tapahtumista. Luovaa aikaa itselle ei siis kannata jatkuvasti napsia yöunista, sillä se saa ihmisen väsymään. Kuitenkin normaalista vuorokausirytmistä poikkeaminen edesauttaa luovuutta, kunhan muistaa myös huolehtia omasta hyvinvoinnista - ja riittävistä yöunista!

Käytännössä luovina kausina pidän kuukaudessa muutamana yönä ideapajaa, jolloin saan uudet ideat paperille. Tässä vaiheessa ei mitään karsita,vaikka ideat olisivatkin hulluja. Tämän jälkeen työstän paremmin normaalirytmiin sopivina aikoina ideoita eteenpäin muutaman päivän sykleissä. Kaikkihan varmasti arvaavat, että jos perusrytmiini kuuluisi ideointi yöllä, ideoinnin kehittely seuraavana aamuna klo 5:30 ja käytännön toimet päivän mittaan, ei tehokkuus olisi huipussaan univelan takia. Eikä aivoilla olisi aikaa prosessoida ideoita.

Pidä siis luovuus aktiivisena osana arkea, mutta kuitenkin arjen puitteisiin sovellettuna ja hyödyntäen itsellesi luontaisesti parhaat vuorokauden ajat!
---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 

Tunteiden käsittely luovan kirjoittamisen keinoin

Jokainen kohtaa joskus elämässään surua. Suru on vahva tunne, joka olisi hyvä käsitellä mahdollisimman tuoreeltaan, jotta se ei jää varjostamaan elämää kohtuuttoman pitkäksi aikaa. Itse olen käsitellyt negatiivisia tunteita yleensä luovan kirjoittamisen kautta.

Suru pysäyttää arjen. Eteenpäin on päästävä jollain keinoin ja jos olemme menettäneet itsellemme tärkeitä asioita tai ihmisiä, voi ikävä tuntua musertavalta. Surulle on tehtävä tilaa, jotta pääsee eteenpäin. Monesti tällaisissa tilanteissa olen kokenut kirjoittamisen hyvänä väylänä purkaa tunteita. Vaikka kyyneleet sumentaisivat näkökentän eikä niiskutuksesta ole tulla loppua, olen kirjoittanut tunteistani runoja tai päiväkirjaa.

Normaalisti kirjoittaminen on jäänyt taka-alalle arkielämässäni, mutta nämä pöytälaatikkoon kirjoitetut tunnepitoiset tekstit ovat olleet tärkeitä omien tunteiden käsittelyn kannalta. Omaa ajatusmaailmaa pystyy jäsentelemään keskusteluiden lisäksi myös kirjoittamalla ja itse olen kokenut tämän suureksi avuksi. Näillä surun aikaansaamilla kirjoituksilla on ollut eri tarkoituksia, osan runoista olen halunnut ihmisten tietoon ja ne on julkaistu pieni levikkisissä lehdissä tietylle kohdeyleisölle, osa taas on ollut täysin omaan käyttööni. Omaan käyttöön olevat tekstit, salaiset tuntemukseni, ovat olleet niitä tärkeimpiä surusta ylipääsemisen kannalta. Julkaisuun tarkoitetut runot ovat olleet ennemminkin pohjattomasta ikävästä kumpuavia ja niiden suurin tarkoitus on yleensä ollut menetetyn persoonan kunnioittaminen ja muisteleminen.

On aivan epäolennaista minkälainen lopullinen kirjoitus on, tärkeintä on kirjoittamisen eteenpäin auttava prosessi vaikeassa elämäntilanteessa. Se auttaa jaksamaan, kokeile ihmeessä!

---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 

maanantai 2. syyskuuta 2013

Taidetta kotioloissa, luovuutta luonnossa

On täysin väärin kuvitella, että pystyäkseen olemaan luova tulisi taidemaalarilla olla kattohuoneistoateljee metropolin sykkivässä sydämessä tai muusikolla oma studio vipuineen ja nuppeineen kaikilla herkuilla varustettuina. Taiteesta ja luovuudesta on aivan turha vääntää mitään välineurheilua, sillä hulppeat puitteet eivät takaa idearikkautta, pikemminkin vääränlainen ympäristö saattaa asettaa taiteilijalle paineita, mikä taas tappaa luovuuden.

Ihminen voi ohjelmoida itsensä luovaan tilaan. Täytyy osata sulkea pois häiriötekijät ja antaa ajatusten virrata vapaina, ilman estoja. Asioita kannattaa tarkastella eri näkökulmista ja uusilla tavoilla. Kaikki ideat kannattaa laittaa muistiin, jotta niihin voi palata tarvittaessa ja sitten kehitellä niitä eteenpäin. Kun maltat hetkeksi irtautua normaaleista rutiineista, aivotoimintasi saattaa siirtyä aivan uusille urille ja tulos voi olla uskomaton. Parhaimmat ideat kehittyvät ja kypsyvät pikkuhiljaa ja inspiraation voi saada mistä vaan arkisesta asiasta. Juuri tämän takia luksusateljee tai musiikkistudio ovat tarpeettomia. Luovien ajatusten koti olet Sinä, kaikki lähtee Sinusta!

Ystäväni Annastiina on erittäin lahjakas taiteilija. Hän tekee tauluja kotonaan, perheensä läsnäollessa. Hän ei tarvitse luksusateljeeta toteuttaakseen ideoitaan vaan taulut syntyvät keittiössä, kodin sydämessä - rakkaudella. Tänään viimeksi sain kunnian olla paikalla hänen viimeistellessään erään aiemmin keskeneräiseksi jääneen taulun. Oli ilo katsella taiteilijaa työssään ja samalla vaihdella kuulumisia. Samaan aikaan taaperoikäiset lapsemme piirtelivät lattialla paperille. Aivan ihana tunnelma.


Annastiinan tänään valmistunut taulu

Omalla kohdallani olen huomannut, että ideani virtaavat vapaammin ulkoilmassa. Kotiterassilla ideoiminenkin voi olla tuloksellista, mutta luonnon keskellä vallitsee seesteinen ja rauhoittava ilmapiiri, jossa ajatuksetkin juoksevat kepeästi. Vaikka moni ajatus lähtee arkisista asioista, luonnossa saa lisäpuhtia niiden eteenpäin kehittelyyn. Olen aikoinani uudelleensanoittanut kappaleita ja monesti tekstejä kehittelin ulkosalla. Rauhallisessa ilmapiirissä oli hyvä hypätä vaikkapa luomamme roolihahmon, Hollywood-tähti Lulu Manhattanin, ajatusmaailmaan ja kirjoittaa lyriikat mielikuvien avustuksella. Lopputuloksena oli hauska, kepeä ja ironinen Hollywood-rallatus, joka olikin suosittu keikoillamme.


Lulu Manhattan - Glamouria arkeen

Älä siis anna arjen oravanpyörän latistaa luovuutta, vaan keksi itsellesi sopiva tapa luovuutesi löytämiseen.

---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Arjen keskellä krooninen aikapula

Yksi maailman ihmeellisimmistä asioista on aika. Kun vuorokauden jakaa tunteihin ja vähentää unen osuuden, pitäisi perusmatematiikan opintojen mukaan jäädä vuorokaudessa ainakin 16 tuntia tehokasta peliaikaan arjen pyörittämiseen. Mihin ihmeeseen tämä teoreettinen tuntimäärä oikein katoaa?

Omassa maailmassani huomio jakaantuu tällä hetkellä perheen ja työelämään palaamisen kesken. Lahkeessa roikkuu kohta uhmaikäinen 1,5-vuotias taapero "Kersantti Koo" sekä yliaktiivinen 4-vuotias koira, joka rotunsa mukaisesti tulee olemaan pentumainen koko elämänsä. Onneksi elämässäni on ihmisiä, joille tarpeen mukaan voi delegoida niin koiran, aktiivisen lapsen tai vaikkapa kaupassa käynnin, jotta tilaa jää luovuudelle ja omien akkujen pikalatauksille.

Jotta homma ei kävisi liian helpoksi, asetin itselleni intohimoisen haasteen: Opiskele uusi ala viikossa. Kroonisesta aikapulasta kärsivälle tämä on haasteellista, mutta ei mahdotonta. Skeptikot tietenkin naureskelevat selkäni takana omituisille päähänpistoilleni, mutta he eivät ota huomioon sitä seikkaa, että oikea tahtotila yhdistettynä hulluun luovuuteen johtaa unelmien toteutumiseen ja krooninen aikapula on loppujen lopuksi vain järjestelykysymys.

Sysäyksen ja inspiraation tähän haasteeseen antoi minulle eräs työpaikkailmoitus. Työelämään palaaminen tuli ajankohtaiseksi lapsen vartuttua taaperoikään ja se sai minut punnitsemaan eri vaihtoehtoja. Olen aiemmin työskennellyt promootioiden, ohjelmapalveluiden, tapahtumajärjestämisen sekä matkailu- ja hotellialan tehtävissä sekä yrittäjän ominaisuudessa, esimiehenä että rividuunarina. Kallisarvoista kokemusta on tullut jokaisesta asiakaspalvelutilanteesta omasta roolistani riippumatta. Lukiessani kyseistä työpaikkailmoitusta oivalsin, että vihdoinkin tarjoutui mahdollisuus yhdistää kaikki elämänkokemukseni samaan työtehtävään ja vieläpä ammentaa luovuudestani, idearikkaudestani ja harrastuksista uusia ulottuvuuksia.

Nyt ajankohtainen tehtäväni on vakuuttaa rekrytointitiimi osaamisestani. Vaikka alan hienot tittelit ja tutkinnot puuttuvat, uskon siihen että nykyajan yritykset ymmärtävät panostaa myös persoonallisuuksiin. Persoonat edustavat yritystä paremmin kuin tuhat titteliä ja jokainen kohtaaminen on markkinointimahdollisuus. Myönnettäkööt, että kohdallani tämä on haasteellista, mutta täysin mahdollista. On vain otettava käyttöön luovat keinot ja kehitettävä omaa osaamista päämääriinsä tähdäten. Jos kala ei tartu tähän koukkuun, uusitaan heitto toiseen suuntaan. Joka tapauksessa jo nyt tämä kyseinen yritys on pelkästään yhdellä työpaikkailmoituksella aktivoinut elämälleni uuden suunnan ja siitä olen heille ikuisesti kiitollinen.

Tästä tilanteesta sai alkunsa myös tämä blogi. Tulen myöhemmin esittelemään lukijoille hyväksi havaittuja luovia ratkaisuja arkea ja työelämää helpottamaan. Mutta nyt uusi, aktiivinen elämäntapani kutsuu minua toiseen suuntaan - mökille idyllisen järven rannalle. Kodin seiniä on jo tuijoteltu tarpeeksi ja nyt on aika avartaa maailmaa ja nauttia elämästä!


Kuva: Heidi Gråsten



---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos!