Omaa aikaa äidille

Rakas tyttäreni aloitti tänään päiväkodin. Hän on nyt aluksi 5 tuntia kerrallaan ja parina päivänä viikossa tarhatätien hellässä huomassa ja ihanien leikkikavereiden ympäröimänä. Äidille tarjoutui siis mahdollisuus omaan ja säännölliseen vapaa-aikaan ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen! Tämä ajoittui vieläpä hyvinkin rankkaan kauteen tahtoiän ja yökukkumisten takia ja siksi olen erittäin onnellinen tästä hengähdystauosta.

Mitä äiti tekee omalla ajallaan?

-Käy siskon luona kahvilla (yhtä hyvin tämä onnistuu lapsi mukana).
-Käy ruokakaupassa lähimarketissa (yhtä hyvin onnistuu lapsi mukana).
-Hypistelee ja ostaa lapselle jarrusukkia ja jumppatossuja kohtuuttoman kauan (yhtä hyvin onnistuu lapsen kanssa tai tästä olisi kuulunut suoriutua 5 minuutissa puolen tunnin sijaan).
-Tutkii jokaikisen marketin pyykinpesuaineen tuoteselostuksen ja vertailee värinkerääjäliinoja (ei onnistu lapsen kanssa, mutta eipä ollut kovin tarpeellistakaan. Kyllä ne pyykit koneessa peseytyy joka tapauksessa).
-Pesee pyykkiä ja viikkaa niitä kaappiin (onnistuu yhdessä lapsen kanssa hauskemmin ja nopeammin).

Mitä äidin piti tehdä omalla ajallaan? 

-Siivota kaappeja ja viedä tavaroita kierrätykseen.
-Suunnitella blogitekstejä ja ideoida uusia juttuja.
-Lukea lisää kirjoja markkinoinnin ja viestinnän saralta.
-Tehdä kirjoitusharjoituksia.
-Katsoa kurssitarjontaa omien taitojen kehittämiseksi.
-Nuuhkia työmarkkinoiden uusia tuulia.
-Laittaa uusia työhakemuksia.
-Nimikoida lisää tarhavaatteita (Käytän silitettäviä lappuja, joten hieman riskialtista taaperon ollessa touhuissa mukana).
-Katsoa väliin jääneet Salkkari-jaksot digiboksilta.
-Kerätä lelut ja imuroida (ne levittyvät kuin itsekseen takaisin lattialle tyttären saapuessa).
-Kaivaa ompelukone esiin ja surauttaa jotain hauskaa.
-Neuloa ne koko talven odotelleet säärystimet valmiiksi.
-Kirjoittaa blogia (Jes, yksi juttu onnistui!)

Tästä näemme, että uuteen tilanteeseen tottuminen vie aikaa ja vaatii hieman suunnittelua. Kun aamulla jätin iloisen lapsen tarhaan leikkimään, en arvannut aikapulan iskevän itselleni! Minusta tuntui, että käytössäni on aikaa rajattomasti. Kuitenkin kotiutuessani kauppakassien kanssa kello oli hiipinyt salakavalasti siihen malliin, että loppujen lopuksi varsinaista omaa aikaa minulle jäi yhden tunnin verran 5 tunnin sijasta. Miten se on mahdollista?!

Tuhlasin siis törkeästi kallisarvoisia aikaresurssejani vitkutellessa ja madellessa ympäri kauppaa tutkien jokaisen purkin pikkupräntit. Pitihän tämäkin virhe tehdä, jotta oppii arvostamaan omaa aikaa ja suunnittelemaan sen käyttöä tehokkaammaksi.

To do or not to do? 

Osa-aikainen tarhapaikka mahdollistaa aivan uuden luvun elämässäni. Vauva-aika ja täysi omistautuminen pikkuvauvan tarpeista huolehtimiseen muuttuu alati itsenäistyvän taaperon tukemiseen ja ohjaamiseen. Miten alle kaksivuotias voikin olla niin omatoiminen ja reipas! Äidin roolin painotus omassa elämässä pysyy tärkeänä, mutta sen rinnalle nousevat jälleen luovaminä ja työminä. Ihmiselo on jatkuvaa roolittelua elämäntilanteista toiseen.

Hyötyykö äiti enemmän täydellisestä hiljaisuudesta ja päiväunista vai ystävien seurasta ja sosiaalisesta aktiivisuudesta? Onko lepo tärkeämpää kuin kotityöt? Pitäisikö rentoutua hömppälehden parissa vai lukea tiukasti tietokirjallisuutta? 

Omalla kohdallani näiden suhde ratkaisee. On koettava, että minulle annettu aika tulee käytettyä olosuhteisiin nähden oikein. Tänään ei tullut, koska haaskasin sen vetelehtimällä. Siskoa oli ihana nähdä (kuten aina), mutta molemmilla oli tahoillaan järkyttävän pitkä lista niistä tekemättömistä asioista kummittelemassa. Siksi emme voineet täysillä olla tapaamisessamme läsnä.

Tiimityötä parhaimmillaan

Lapsen elämässä on jatkuvasti ollut läsnä ihania ihmisiä, niin aikuisia kuin lapsiakin. Koen kuitenkin tärkeäksi, että lapseni elinkuviot laajentuvat, sillä hänellä ilmiselvästi oli jo tarvetta siihen. Tarhassa hän oppii viettämäan aikaansa muiden turvallisten aikuisten sekä ikäistensä lasten seurassa. En pysty hänelle yksin tai lähipiirini kanssa opettamaan niitä pelisääntöjä, joita tarvitaan myöhemmin elämässä: suuressa ryhmässä toimimista ja sosiaalisia ryhmätyöskentelytaitoja. 

Ihanaa, että kotijoukkue vahvistui tarhatiimillä! Nyt lapsella on tuttu ja turvallinen paikka myös kokopäiväiseen hoitoon heti kun tilanne niin vaatii. Ja äidillä on mahdollisuus ottaa vastaan sekä osa-aikaista että kokopäiväistä työtä. Ihanaa, kun työhaastattelutkin voi sopia suoraan tietyille päiville ilman, että täytyy puhelukierroksella varmistaa lapselle viihdyttäjä siksi aikaa. 

Tiedostan kyllä, että tämä järjestely on väliaikainen siirtymävaihe, mutta aion hyödyntää sen parhaalla mahdollisella tavalla. Tämän tekstin myötä minullakin on oiva suunnitelma huomiselle päivälle lapsen ollessa päiväkodissa. Taidanpa laittaa sen muistilapulla otsaani kiinni, jottei pääse unohtumaan.

---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkeillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 
Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa
Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S
Instagram: http://instagram.com/sanya__s