Perheessämme iltaohjelman sekoittaa välillä taaperon vastarinta nukkumaan mentäessä. Vau.fi sivuston artikkelissa käsiteltiin tätä mielenkiintoista ilmiötä, joka toisinaan tahtoikäisen kaksivuotiaan taloudessa pompsahtaa esille. Kuten artikkelissa kerrotaankin, rutiinit ovat äärimmäisen tärkeitä lapsen kannalta ja etenkin yöpuulle mentäessä.
Vilkaisu peiliin kartoittaa tilannetta
Aina nukahtamisongelmien ilmettyä olen katsonut kriittisesti peiliin. Onko käytökseni muuttunut? Olenko ollut tarpeeksi johdonmukainen? Olenko pitänyt rutiineista kiinni? Onko perheemme toimintaan tullut muutoksia? Onko aikataulut muuttuneet matkustelun tai uuden harrastuksen takia?
Kun miettii omaa käytöstään lapsen näkökulmasta, saattaa oivaltaa syyn muutoksille. Nyt viimeisimmässä tapauksessa ymmärsin pitäneeni rutiineista ja aikatauluista huonosti kiinni, mikä taas venytti päiväunien nukkumisen liian myöhäiseksi iltapäivään. Tällöin yöunille mentäessä lapsi oli liian virkeä ja rauhoittuminen hankalaa. Samanaikaisesti iltarutiinit olivat muuttuneet.
Apua aikatauluun
Olen luovimmillani yöllä ja mikäli työstän jotain projektia, tämä vaikuttaa yöuniini. Tällöin myös päivärytmi hetkellisesti kärsii. En ole koskaan ollut kellon orja, mutta nyt päätin lapseni hyvinvoinnin takia päästää kellon hetkellisesti pomokseni. Laitoin kännykkään muistutukset itselleni uudesta arkiaikataulusta. Tätä ruotuunpalautusjaksoa toteutan viikon verran, jolloin uusi aikataulu iskostuu luihin ja ytimiin. Tämän jälkeen kännykän voi taas jättää pois.
Testipäivien aikana arki on helpottunut, kun itse ei tarvitse kytätä kelloa. Voin hullutella ja leikkiä lapsen kanssa, kunnes piippaus muistuttaa välipala-ajasta. Voin kirjoittaa tekstejä päiväunien aikaan, kunnes piippaus kutsuu kokkaamaan. Toiminta on tehostunut ja uloslähtöönkin kuluu puolet vähemmän aikaa!
Äärimmäisen kätevää ja hyödyllistä. Myös lapsen nukkumaanmeno on sujunut kivuttomasti. Iltasadun ja tuutulaulun jälkeen sänkyyn jää unelias taapero, joka nukahtaa itsekseen. Suuri ero verrattuna siihen pää sinipunaisena kiljuvaan yliväsyneeseen lapsukaiseen, joka vaatii äidin jatkuvaa läsnäoloa nukahtaakseen ja herää aina äidin yrittäessä poistua huoneesta! Viikon jälkeen uusi rytmi on hallussa hyvin ja luottavaisin mielin pitäydymme uudessa rytmissä - myös viikonloppuisin.
Johdonmukaista johtamista - mutta kumman taholta?
Aikuiset päättävät aikatauluista ja tahtoikäiselle on rajat oltava selkeät. Muuten yöunet menetetään koko toimintayksikön osalta - näin ainakin meillä. Monenmoista temppua pieni ihminen keksiikin yrittäessään vetkutella nukkumaan menemistä!
Vanhempien on kamala kuunnella lapsensa itkua. Kuitenkin itkusta oppii helposti tunnistamaan milloin se on tekaistua ja milloin on tosi kyseessä. Jos lapsi käyttää itkua vanhempien manipuloimiseen, on osattuva suhtautua siihen ajoittain kylmänviileästi antamatta huomiota. Kun lapsi itsenäistyy ja kokeilee rajojaan on vanhemmillakin kasvunpaikka.
Tyttäreni käytös ennen uutta aikataulua oli erittäin suunnitelmallista ja tarkoituksenmukaista. Hänen ainoa päämääränsä oli itkulla ja suurilla kyyneleillä saada äiti heltymään ja tulemaan hänen viereensä nukkumaan. Tiesin itkun olevan tahtoikäisen vallan väline, eikä sen taustalla ollut kipua tai muuta epämukavuutta. Tällöin pystyin kovettamaan sen verran kuortani, että pystyin jättämään itkevän lapsen sänkyynsä ilman, että juoksin kokoajan häntä paapomassa. Tai niin minun piti teoriassa tehdä.
Ensimmäisinä iltoina istuin oven suussa tuolilla, jotta lapsi näki minut kokoajan ja hän tiesi, ettei häntä ole jätetty yksin. Tämä oli kuitenkin hankalaa, sillä puoli tuntia jatkuva itku sai äidin aina heltymään ja menemään silittelemään pienokaista. Ja tästä alkoi jälleen uusi puolentunnin huutokonsertti. Ei mukavaa kenellekään! Nukuttaminen venyi parin tunnin sessioksi, josta tuloksena oli väsymystä ja pahaa mieltä. Ja tämä vain siksi, etten pitäytynyt alkuperäisessä suunnitelmassa.
Sitten keksin ratkaisevan asian. Kerroin lapselle jo ennen tuutulaulun laulamista, että tämän laulun jälkeen äiti lähtee viikkaamaan pyykkejä. Lauloin laulun, annoin hyvänyönsuukon ja menin laittamaan niitä pyykkejä. Jätin oven auki, jotta lapsi näki minut kokoajan puuhaillessani.
Aluksi lapsi hieman protestoi itkemällä, mutta nukahti kuitenkin pian seurailtuaan hetken puuhailuani. Myöskin minun oli helpompi olla huomioimatta itkua, sillä minulla oli konkreettista tekemistä pelkän istumisen ja seinille tuijottelun sijaan. Tokana "pyykki-iltana" lapsi nukahti ilman itkuja ja lähes heti poistuttuani huoneesta. Tästä lähtien nukkumisrutiinit ovat olleet kunnossa ja iltarauha laskeutunut keskuuteemme.
Tyttäreni käytös ennen uutta aikataulua oli erittäin suunnitelmallista ja tarkoituksenmukaista. Hänen ainoa päämääränsä oli itkulla ja suurilla kyyneleillä saada äiti heltymään ja tulemaan hänen viereensä nukkumaan. Tiesin itkun olevan tahtoikäisen vallan väline, eikä sen taustalla ollut kipua tai muuta epämukavuutta. Tällöin pystyin kovettamaan sen verran kuortani, että pystyin jättämään itkevän lapsen sänkyynsä ilman, että juoksin kokoajan häntä paapomassa. Tai niin minun piti teoriassa tehdä.
Ensimmäisinä iltoina istuin oven suussa tuolilla, jotta lapsi näki minut kokoajan ja hän tiesi, ettei häntä ole jätetty yksin. Tämä oli kuitenkin hankalaa, sillä puoli tuntia jatkuva itku sai äidin aina heltymään ja menemään silittelemään pienokaista. Ja tästä alkoi jälleen uusi puolentunnin huutokonsertti. Ei mukavaa kenellekään! Nukuttaminen venyi parin tunnin sessioksi, josta tuloksena oli väsymystä ja pahaa mieltä. Ja tämä vain siksi, etten pitäytynyt alkuperäisessä suunnitelmassa.
Sitten keksin ratkaisevan asian. Kerroin lapselle jo ennen tuutulaulun laulamista, että tämän laulun jälkeen äiti lähtee viikkaamaan pyykkejä. Lauloin laulun, annoin hyvänyönsuukon ja menin laittamaan niitä pyykkejä. Jätin oven auki, jotta lapsi näki minut kokoajan puuhaillessani.
Aluksi lapsi hieman protestoi itkemällä, mutta nukahti kuitenkin pian seurailtuaan hetken puuhailuani. Myöskin minun oli helpompi olla huomioimatta itkua, sillä minulla oli konkreettista tekemistä pelkän istumisen ja seinille tuijottelun sijaan. Tokana "pyykki-iltana" lapsi nukahti ilman itkuja ja lähes heti poistuttuani huoneesta. Tästä lähtien nukkumisrutiinit ovat olleet kunnossa ja iltarauha laskeutunut keskuuteemme.
Pysähdy suunnittelemaan - se kannattaa aikuisten oikeasti
Arjenhallinnassa suunnitelmallisuus ja tehokas ajankäyttö auttavat kaaoksen hallittavuuteen. Ei ole järkevää jäädä täysin kellon tai kännykän orjaksi mutta tilanteen kartoittaminen ja uudet rytmitykset ovat välillä tarpeellisia. Kukin hoitaa asian tavallaan - on se sitten muistilaput, lukujärjestys, kalenterimerkinnät tai säännölliset kännykän piipitykset taskun pohjalta.
Välillä ei auta muu kuin tarttua antilooppia sarvista ja poistaa arjen solmukohtia. Eli rynnäkköön,
sanoi isomumma mutavellissä.
---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi.
Kiitos!
Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa
Twitter: https://twitter.com/Sanya__S
Instagram: http://instagram.com/sanya__s
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti