Merkitse ylös ajankohta, jolloin murrat arjen kahleet ja runnot ideakoneiston liikkeelle. Käytä luovuuttasi ongelmien ratkaisuun tai löydä valmiita vinkkejä blogistani. Viihdytän ja autan ajattelemaan arkisia asioita luovasti.

Blogini alttarille on uhrattu röökit, veret ja kyyneleet. Ota askel kohti uutta luovaa lifestyleä ja vinkkaa teksteistä myös aiheista kiinnostuneille kavereille. Raapustukseni ovat hurjan ajatustyön ja elämänkokemuksen sulava cocktail, joka survotaan bittimuotoon kaiken kansan saataville.

Kaiken takana on luovan ajattelun avulla vastauksia etsivä yksilö: Miten tekisin tämän paremmin?

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Live@ SPR Verenluovutus

Bloggaaja päätyi tällä kertaa SPR:n verenluovutustapahtumaan kotipaikkakunnalleen.

Minun vuoroni auttaa muita

Olen miettinyt verenluovutusta jo pitkään, sillä itse olen tarvinnut punasoluja synnytyksen jälkeisen verenvuodon takia hemoglobiiniarvojen romahdettua. Siitä lähtien olen harkinnut oman vereni luovuttamista, mutta aiemmin esteenä oli imetys ja sen jälkeen asia unohtui totaalisesti hetkeksi arjen pyörteissä.

Auttava käsi on ojennettu ja verenluovutus voi alkaa.
Nyt silmiini kuitenkin osui paikallislehdessä ilmoitus, jossa tiedotettiin verenluovutuksen olevan mahdollista aivan lähikauppani vieressä. Tunsin pakottavaa tarvetta ja uteliaisuutta mennä paikan päälle ihmettelemään homman toimimista, vaikka parin päivän matkustaminen oli hieman verottanut energiamääriäni ja kotona olin ehtinyt käydä vain kääntymässä.

Ensimmäinen kerta on kihelmöivän jännittävä

Ensikertalaisen innokkuutta ja jännittyneisyyttä lisäsi se, että hemoglobiiniarvoni ovat aina olleet normaalin alarajoilla. Pettymys oli suuri, kun täytettyäni kyselylomakkeet ja henkisen valmistautumiseni loppusuoralla hemoglobiiniarvoksi paljastui 120, kun luovuttajan veren hemoglobiinin alaraja naisilla on 125.

Syyksi paljastui kuitenkin kovan pakkasen kylmettämät käteni, sillä sain ohjeeksi lämmittää käsiä hetken lämpimän veden alla ja arvo mitattaisiin uudelleen. Saavuin takaisin lämpimin sormin ja silmät toiveikkuutta täynnä. Ilo oli ylimmillään, kun kaksi seuraavaa mittausta osoittivat lukemia 127 ja 128. Pääsin siis vihdoinkin luovuttamaan verta ja tällä pienellä teolla auttamaan muita ihmisiä!


Jännittävän miellyttävä kokemus

Kaikki meni loistavasti ihanan henkilökunnan ohjatessa ensikertalaista hymyssä suin. Neulan laitto nipisti yhtä paljon, kuin normaali verinäytteenotto - eli ei juuri lainkaan. Veri virtasi hyvin ja tarvittava määrä saatiin kasaan alle viidessä minuutissa. Tämän jälkeen vielä rauhallisesti lepäilin paikoillaan ennen liikkeellelähtöä ja henkilökunta toi juotavaakin nautittavaksi - tehokasta bloggausaikaa siis, sillä liikkuvan toimistoni tablet-tietokone kulki reissussa mukana!

Muistoksi ensimmäisestä luovutuksesta sain pinssin, "hengenpelastaja"-tekstillä varustetun kangaskassin, mielenkiintoista lukemista ja erittäin hyvän mielen. Oli liikuttavaa huomata, miten henkilökunta oli aidosti huolissaan hyvinvoinnistani, kun olin skipannut lounaan tien päällä ollessani. Minua kehoitettiin useaan otteeseen hieman syömään ja juomaan mehua ennen prosessia, jottei vointini olisi huono sen jälkeen. Sain siis nauttia kahvi- ja leipätarjoilusta ja mukaani sain vielä rautatablettikuurinkin mahdollisen hemoglobiinivajeen paikkaamiseksi.

Enää ei jännitä, tässä sitä vaan nautitaan lepohetkestä

Liikutuin lähes kyyneliin asti, kun sain luovutuksen alkaessa luettavaksi esitteen verenluovutuksesta. Siinä oli liikuttavia tarinoita siitä, miten luovuttajien veri on pelastanut eri tilanteissa olevien ihmisten henkiä. Ehkäpä minunkin panokseni pelastaa jonkun hengen ja siinä hetkessä päätin tehdä tästä säännöllisen tavan. Haluan auttaa ihmisiä parhaan kykyni mukaan!

Aikaa minulla meni paikkaan tutustuessa ja valokuvatessa sekä ihmisten kanssa jutellessa noin 1,5 tuntia. Varmasti olisin selvinnyt noin 30min sisälläkin tehokkaan henkilökunnan ansiosta, mutta ensikertalaisena halusin rauhassa tutustua verenluovutustempauksen toteuttamiseen käytännössä sekä haastatella työntekijöitä. Jonoakaan ei juuri ollut, itse olin vuoronumerolla 69 ja poistuessani rakennuksessa palveltiin numeroa 92. Toivottavasti tempauksen tavoitemäärä verta saadaan kasaan ja veripankkiin täytettä sitä myötä.

Ojentakaahan muutkin auttava kätenne ja luovuttakaa verta. Kiitos SPR, että pääsin auttamaan!

Lisätietoja janoaville löytyy runsaasti tietoa www.veripalvelu.fi -sivuilta täältä voit katsoa, sovitko verenluovuttajaksi!

- - -
Lisäys 11.6.2014

Blogilla on nyt omaSPR:n veripalveluun rekisteröity VeriRyhmä nimeltään PisaraParaati! Tule sinäkin mukaan veritalkoisiin: yksi verenluovutus voi pelastaa kolmen ihmisen hengen! Lisätietoja PisaraParaati -sivulla tai tunnisteella "PisaraParaati".


---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 
With love, klo
Tunnisteet: , , , , ,

2 kommenttia:

  1. Unknown16. tammikuuta 2014 klo 14.02

    Ai kauhee mitkä puistatukset. o: Terveisin piikkikammoinen.
    Tavoitteenahan mulla jo valmiiksi olisi käydä joskus verenluovutuksessa ja voittaa pelko. :)

    VastaaPoista
  2. Sanya 16. tammikuuta 2014 klo 14.37

    Kiitos kommentistasi Heljä ja hieno tavoite sinulla!

    Tässä saattaisi olla ehkäpä paras keino piikkikammon taltuttamiseen, sillä oman pelon voittamisesta hyötyy itse ja samalla saattaa pelastaa jonkun toisen hengen!

    Henkilökunta varmasti osaa tukea paikanpäällä, kun avoimesti kertoo pelostaan. Eikä kukaan syyllistä, mikäli pelko on liian kova luovuttamiseen sillä kerralla. Ovista voi kävellä ulos, jos siltä tuntuu :)

    Ja sitten vaan myöhemmin uuteen yritykseen ;) Tsemppiä kovasti tavoitteen toteuttamiselle!

    With love,
    Sanya

    PS. Pienimuotoisena siedätyshoitonahan nämä laittamani kuvat toimivat, joten olet jo yhden askeleen lähempänä pelon voittamista! :)

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)