Reissussa tahtoikäisen taaperon kanssa

Pikku Prinsessa seikkailee terminaalin läheisyydessä Tukholmassa

Kun matkustaa 1,5-vuotiaan lapsen kanssa, on hyvä kiinnittää huomiota muutamiin seikkoihin. On huomioitava matkustamisen olosuhteet ja sen jälkeen käytettävä hieman luovuutta ongelmakohtien ennaltaehkäisemiseksi. Lähdimme maanantaina risteilylle, johon kuului myös päivän seikkailu Tukholmassa. Mukaan pakattiin perustarvikkeiden lisäksi myös eväitä ja viihdykkeitä taaperolle, jotta matka sujuisi mukavissa merkeissä. Ja vedenkeitin! Sen avulla valmistui pikapuurot ja tee-kupposet mukavasti oman hytin rauhassa.

Ensinnäkin pakkaamiseen on kiinnitettävä huomiota käytettävän kulkuneuvon mukaan. Sain tavaramme ahdattua suurehkoon selkäreppuun sekä hoitolaukkuun, joka kulki kätevästi rattaiden työntökahvassa. Tämä olikin tärkeää, sillä osa matkasta mentiin metrolla sekä kävellen. Mikään vetolaukku ei olisi tullut kysymykseenkään, sillä rattaiden työntäminen esimerkiksi mukulakivikadulla on jo oma suorituksensa sinänsä, enkä kaivannut siihen enää lisähaasteeksi perässä vedettävää laukkua, joka olisi pahimmassa tapauksessa jäänyt metroon astuessamme oven väärälle puolelle. Jo selkäreppu tuotti hieman hankaluuksia pienikokoisissa hisseissä, sillä vaikka rattaat lapsineen ja äiti itse mahtui kyytiin, saattoi reppu jäädä ovien väliin ja hetkellisesti hankaloittaa liikkumista.

Lapsellani on ollut aikaisemmin jo hieman merkkejä alkavasta uhmaiästä, mutta oma tahto ja taaperon luovuus aikuisten manipuloinnissa pääsi huippuunsa laivaympäristössä. Taaperosta kuoriutui ajoittain Raivotar, vaikka perusasiat olisivatkin olleet kunnossa. Pidin huolen, että taapero ei ollut nälkäinen tai väsynyt ja päällä oli sopivasti vaatetta sekä puhdas vaippa. Mutta nämä asiat eivät tahtoikäiselle enää riitäkään ja tämän äiti sai kantapään kautta kokea mm. ravintolassa, tax freessä sekä hytin rajoitetulla pinta-alalla.

Raivottaren parhaat ja luovimmat tempaukset:

• Tax Free: Parfyymipulloihin tutustuminen. Kiellot eivät toimi, joten äiti ottaa rimpuilevan taaperon syliin. Seuraa kirkumista korkealta ja kovaa, myöhemmin myös itkupotkuraivari kassojen edessä lattialla.
• Ravintola: Oma ruoka on syöty ja äiti pääsee ottamaan ensimmäisen suupalan. Taapero kyllästyy ja alkaa heitellä käteensä osuneita esineitä satunnaisesti ympäriinsä. Äiti kaivaa viihdykkeeksi värityskirjan ja puuvärit. Kuvan väritys kiinnostaa 15 sekuntia, jonka jälkeen väritetään pöytää, syödään kyniä ja tungetaan kynä vielä äidin lautasella olevaan ruokaan. Sopiva lisämauste illalliseen. Äiti kaivaa esiin kirjan ja matkaseurue saa kuunnella eläinten ääniä imitoivaa taaperoa. Onneksi olimme fiksuja ja maksoimme ruokailun jo etukäteen, jolloin voimme sulavasti vain liueta paikalta menon yltyessä hallitsemattomaksi.
• Hytti: Matkaseurueeseen kuuluu myös 3kk vauva, jota taapero katselee sen nukkuessa sängyllä. Yhtäkkiä taapero kiljahtaa "Vauva!" ja pikkuruinen poika herää itkien unestaan. Hytissä oli myös ikkuna, jonka edessä pieni puoliympyrän muotoinen pöytä. Kätevä kiipeilypaikka taaperolle ja ikkunasta näki mukavasti ulos merelle. Äiti otti useamman kopin, jottei reissu päättyisi sairashuoneeseen paikattavaksi. 
• Peseytyminen: Hytin suihkutilassa iltapesut sujuivat loistavasti. Kuitenkin äidin ottaessa pyyhettä esiin, ehti taapero heittäytyä nelinkontin lattialle nuolemaan siinä olevaa vettä. Hankimme taas lisää vastustuskykyä.
• Rattaisiin meno: Rattaisiin ei kertaakaan menty vapaaehtoisesti, vaan joka kerralla oli kiemurteleva ja kirkuva taapero kiinnitettävä turvavöihin. Kun vyöt olivat kiinni, taapero istui nätisti rattaissa ihmetellen ympärillä tapahtuvia asioita. Mutta pitipähän muodon vuoksi päästää Raivotar hetkeksi valtaan, jotta äiti pysyy skarppina.
• Muut julkiset paikat: Sympatiapisteitä kanssamatkustajilta kerättiin määrätietoisesti, mikäli taaperon älynväläyksiä ei toteutettu. Huutoa, kirkumista, marttyyrimaista heittäytymistä, lohdutonta itkua, jolloin mummot ja vaarit mulkoilivat äitiä pahasti ja taaperoa katseltiin säälivästi. Itse en pidä itseäni huonona äitinä, koska en antanut taaperon heitellä aterimia, hajoittaa tax freen tavaroita, kiipeillä hyllyille tai taiteilla värikynillä pöytään.

Onneksi reissu pääosin meni loistavasti ja kiukkukohtaukset olivat lyhyitä (vaikkakin toistuvia). Suuren osan ajasta matkustimme Neiti Aurinkoisen kanssa, joka tutkaili uusia asioita hellyyttävällä lapsen uteliaisuudella. Kiitokset myös rakkaalle Ystävälleni ja kummipojalleni ihanasta matkaseurasta - huumorintajulla selvittiin hienosti ajoittain villistäkin menosta! Reissussa tuli naurettua paljon ja koettua Tukholma aivan uudesta näkökulmasta - huumorin hersyvä kukka puhkesi täyteen loistoonsa pienen univelan siivittämänä. Öisin nimittäin merenkäynti oli kovaa ja laiva keinui kovasti.

Välipalaa Tukholmalaisesta konditoriosta Wanhassa Kaupungissa

Kun aiemmin olen kiinnittänyt huomiota kotikylälläni liikenneympyrässä vastaantuleviin busseihin ja niiden tervehdysteksteihin, tein mielenkiintoisen havainnon Tukholmassa. Kolme neljästä vastaantulevasta bussista kantoi tekstiä "Ej i trafik". Ei kovin matkustajaystävällistä eikä markkinoinnillisesti tehokasta, kun pakkaskelit jo odottelevat nurkan takana.

"Ej i trafik" - ilmiö

Kaiketi tähän omituiseen ilmiöön on jokin järjellinen selitys. Ehkäpä saan sen selvitettyä seuraavalla reissulla Tukholmaan!

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s