Merkitse ylös ajankohta, jolloin murrat arjen kahleet ja runnot ideakoneiston liikkeelle. Käytä luovuuttasi ongelmien ratkaisuun tai löydä valmiita vinkkejä blogistani. Viihdytän ja autan ajattelemaan arkisia asioita luovasti.

Blogini alttarille on uhrattu röökit, veret ja kyyneleet. Ota askel kohti uutta luovaa lifestyleä ja vinkkaa teksteistä myös aiheista kiinnostuneille kavereille. Raapustukseni ovat hurjan ajatustyön ja elämänkokemuksen sulava cocktail, joka survotaan bittimuotoon kaiken kansan saataville.

Kaiken takana on luovan ajattelun avulla vastauksia etsivä yksilö: Miten tekisin tämän paremmin?

maanantai 30. syyskuuta 2013

Syksyn tunnelmaa valokuvin

 Kukkaloistoa syyskuun lopulla
 Kivikkoon eksynyt yksinäinen kukkanen

 Vaahteranlehti upeissa väreissä

Sadettaja voi olla myös tyylikäs

Syksyn viimeiset ruusut ?

Villiviini kauneimmillaan

Kuvausvälineenä minulla oli Nokian Lumia 710 -puhelin, joka ei sovellu vakavaan valokuvaukseen sitten laisinkaan. Kännykkäkamera ei tarkenna kuvia kunnolla ja siksi osa kuvista on hieman epäteräviä. Kuitenkin tämä on ainoa tallennusväline, joka kulkee aina mukana liikkuvassa toimistossani, joten välillä on tyydyttävä siihen, mitä käden ulottuvilla on. Kuvia olen jälkikäteen muokannut tietokoneella, jotta sain värit kohdilleen.

Vaikka ei olisikaan valokuvauksesta juurikaan kokemusta, tällainen vuodenaikoihin liittyvä projekti on helppo ja hauska toteuttaa. Kaikki kuvat on räpsitty 10 minuutin sisällä (paitsi vaahteranlehden kuvasin pari päivää sitten) ulkona kulkiessani ja syksyn tunnelmaa ihaillessani. Näistä saisi myös helposti teetettyä ihania tauluja, mutta siinä tapauksessa kannattaa kuvaus suorittaa paremmalla kameralla, sillä painotuotteiden resoluution on oltava kohdillaan.

Nauttikaa syksyn väreistä ja kirpsakasta kelistä!

---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Luovuuden puuska

Tällä kertaa sunnuntaipäivän iloksi luovalla tuulella oli äidin sijaan lapsi. Kersantti Koo saa inspiraation ja toteutti sen koristelemalla kotia vaalean lilalla väriliidulla, jonka oli aiemmin jemmannut äidiltä piiloon. Osansa luovuuden puuskasta sai niin uusi lipasto, lattiat, patteri sekä koiranruokien säilytystynnyri. Ihailtavaa oma-aloitteisuutta, mutta äidille lisää hommia.

Otin avukseni Taikasienen ja sain pinnat puhdistettua nopeasti ja tehokkaasti. Näitä siivouksen ihmesieniä on kuitenkin käytettävä varovaisella otteella, sillä ne saattaavat aiheuttaa siivottavalla pinnalla esimerkiksi maalipinnan kiillon eroja sekä selviä hankaamisjälkiä. Kuitenkin olen taikasieniin turvautunut aina silloin tällöin vaikeiden töhryjen putsauksessa, sillä se tosiaan on puhdistusteholtaan yllättävän hyvä - vähällä vaivalla.

1,5-vuotiaan taidetta
Luovaa sunnuntaita kaikille!

---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 

torstai 26. syyskuuta 2013

Kirpakkaa syksyä, uusia tuulia

Ikävä töyssy tuli matkaani eilen, kun sain tiedon, etten pääsekään Unelmatyöpaikkani työhaastatteluun! Tämä siis käytännössä tarkoittaa, että strateginen suunnitelmani ei tällä kertaa toiminut. Taustaa aiheesta löydätte työnhaku-tunnisteella olevista teksteistä, mutta kyseisen työpaikan ilmoituksesta siis lähti liikkeelle unohduksissa olleen luovuuteni uusi nousukausi ja siinä sivutuotteena syntyi myös tämä blogi.

Minua ei harmita ainoastaan se, etten saanut kyseistä työpaikkaa. Minua harmittaa se, että en päässyt haastatteluun kertomaan, miksi olisin ollut juuri sopiva henkilö kyseiseen hommaan. En myöskään saanut tilaisuutta esitellä rekrytointitiimille yritykselle laatimiani luovia markkinointisuunnitelmia ja promootioideoita! Harmin paikka, sillä ne menevät nyt aivan hukkaan. Painuvat unohduksiin hukkaan heitettyjen ideoiden roskakoriin, sillä nämä suunnitelmat oli laadittu vain tietyn yrityksen tarpeisiin. En myöskään päässyt leipomaan pullia, jotka olisin vienyt työhaastatteluun mukanani (jokainen ansaitsee päivässä kahvitauon, siitä on pidettävä kiinni kiireenkin keskellä).

Olen kuitenkin kiitollinen tälle yritykselle ja sen rekrytointitiimille siitä, että luovuuteni heräsi jälleen. Olen myös kiitollinen ajantasaisesta tiedotuksesta prosessin etenemisen suhteen, sillä niin moni asia oli riippuvainen kuvion etenemisestä. Kalenterini väliaikainen tyhjentyminen on nyt taaksejäänyttä aikaa ja uusille sivuille on tullut suunnitelmia muihin suuntiin jo kiitettävästi. Uusia projekteja on jo tiedossa, mutta edelleen se vakituinen Unelmatyöpaikka puuttuu, joten nyt on etsittävä uudesta suunnasta ja oltava yhteydessä uusiin ihmisiin.

Veikkaanpa, että tilanneanalyysini jonkin heikkouksistani saattoi olla vaikuttavana tekijänä tapahtumien kulkuun, sillä olen suuntaamassa uudelle alalle, jossa samaan aikaan on tapahtunut rajuja muutoksia. Työnantajien käyttöön on vapautunut liuta vaikuttavan työkokemuksen keränneitä ja alan tutkinnon suorittaneita työntekijöitä eli valinnanvaraa on. Itselläni on kokemusta, luovuutta, teoreettista tietoa, käytännön kokemusta ja pelisilmää, mutta ei sitä tutkintopaperia, jonka mahdollisesti tarvitsisin. Mahdollisesti saatan myös olla hieman liian räväkkä persoona yrityksen tämänhetkisiin tarpeisiin.

Joka tapauksessa tänään kirjastoon palautui 7 kappaletta minulle uuden alan teoksia. Ei sen takia, että en saanut tätä työpaikkaa, vaan siksi, että olin jo lukenut ne. Ja lainasin tilalle uusia! Tarttuipa äänikirjahyllystä mukaani vielä esiintymistaitoa parantava teos, jonka laitoin heti kirjastosta lähtiessäni autostereoihin pyörimään. Se oli virhearvio, sillä kyseessä oli rentoutuksen ja mielikuvaharjoittelun kautta taitoja kehittävä aanite, joka vaatii erilaisen oppimisympäristön! Auton ratissa on turha tehdä rentoutumisharjoituksia, ne soveltuvat vain tilanteisiin, joissa ei huomio tarvitse olla muissa asioissa. Tutustun siis siihen myöhemmin, sopivammassa ympäristössä.

Joka tapauksessa taitojen kehittäminen jatkuu. Aion viilata viestinnän, esiintymistaidon, graafisen mainonnan ja markkinoinnin tietoni huippuunsa, jotta seuraava Unelmatyöpaikka ja sen rekrytointitiimi ymmärtää, että olen tosissani tulossa alalle jäädäkseni. Ihan varmasti on olemassa lähialueella yritys, joka hyötyisi tavattoman paljon työpanoksestani. Minun tehtäväni on nyt löytää se.



Nyt on hyvä hetki levätä yön yli ja kerätä voimia uuteen, luovaan päivään. Huomenna puhaltaa uudet tuulet, katsotaan mihin ne johdattavat! Ja jälleen liikenneympyrässä tuli vastaan ihana bussi, tällä kertaa toivottaen "Kirpakkaa syksyä!"

---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 

Musiikkia elämään

Rakkain harrastukseni kautta aikain on ollut laulaminen. Laulamisella olen myös saanut leipää pöytään ja vieläpä voitakin päälle aktiivisina keikkavuosina yhdessä Crystinan kanssa. Vaikka laulamisella en tällä hetkellä tienaakaan, se on silti osana elämää. Vaikka laulutunnit ja tekniset harjoitukset ovat jääneet (toistaiseksi) menneeseen aikaan, laulan edelleen päivittäin.

On ollut ilahduttavaa huomata, miten mieltymys musiikkiin on tarttunut muihinkin perheenjäseniin. Lapsi on tanssinut musiikin tahtiin siitä asti, kun oppi seisomaan. Nyt pikkuhiljaa taaperon repertuaariin alkaa kuulua jonkinlaista melodista hyräilyä ja tapailevaa laulua. Liekö ollut jotain kehityksellistä hyötyä pitämistämme omatoimimuskareista, sillä selkeästi luovuuden suunta on painottumassa musiikilliseen puoleen.

Koko perheen mukava ajanviettotapa on tanssia ja laulaa "Tartu mikkiin"-visailuohjelman mukana. Ohjelma on mielenkiintoinen, mukana on helppo laulaa sanojen näkyessä ruudussa ja biisit on yleensä vauhdikkaita. Kun halutaan hetki hauskuutta arkeen, laitamme digiboxin tallenteista ohjelma pyörimään. Viime kerralla saimme mukaan myös karvaisen perheenjäsenemme. Ilmeisimmin hän olisi halunnut hoitaa säestyksen omalla tavallaan...




Nellikin osallistuu musiikkiharrastukseen
Musiikilla on mielialaa parantava vaikutus. Jos väsyttää tai masentaa iltojen pimentyessä, musiikilla saa aina virittäydyttyä oikeanlaiseen tunnelmaan. Eli stereot soimaan (tai mikäli haluat säilyttää naapurisovun, kannattaa sijoittaa langattomiin kuulokkeisiin tai mp3-soittimeen) esimerkiksi kotitöiden ajaksi, niin homma sujuu mukavammin. En suosittele radiota, koska sen soittolistaan ei pysty juurikaan vaikuttamaan - kokoelmat omista lempibiiseistä on parhaita tunnelman kohottajia missä vaan!

---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 

tiistai 24. syyskuuta 2013

Työmatkat hyötykäyttöön: keikkabiisit ja äänikirjat soimaan

Monelle tuttu tilanne toistuu arkisin. Aamulla ajetaan ruuhkassa töihin ja illalla sama juttu kotimatkalla. Jotta matkasta tulisi edes hieman siedettävämpi, taustalla pauhaa radio. Matka on kuitenkin yhtä kanavasurffailua, sillä joka asemalta tulee jossain kohtaa niitä ärsyttäviä renkutuksia, jotka saavat ruuhkassa matelevien työläisten sykkeen nousemaan entisestään. Pahimmassa tapauksessa samat renkutukset ovat soittolistoilla myös takaisin tullessa. Ja taas on aika vaihdella kanavaa. Tämä aika on hukkaan heitettyä, ellei sitä hyödynnä!

Hyödynnä käytössäsi olevat tunnit mahdollisimman tehokkaasti - myös työmatkat ovat osa aikaasi!

Olen todella paljon liikenteessä, joten oma auto on välttämättömyys minulle. Kuitenkin aikoinaan minua alkoi harmittamaan tuo hukkaan heitetty aika, jonka päivittäin jumittaa auton ratissa ja asia korostuu nyt, kun kärsin kroonisesta aikapulasta jatkuvasti. Julkisiin kulkuvälineisiin verrattuna autoilussa on se huono puoli, ettei mikään saa häiritä ajoa. Junassa tai bussissa lukisin kirjaa tai neuloisin kaulaliinaa, mutta tämä on mahdotonta mikäli kulkuvälineenäni on Pieni Punainen - jo yli 10 vuotta uskollisesti palvellut tilaihmeautoni, joka kuitenkin mahtuu jokaiseen taskuparkkiin ja parkkihalliin.

Kierrellessäni Suomea esiintyvänä taiteilijana oli otettava kaikki irti yksin (tai kaksin) matkustamisesta ja silloin käytin ajan hyödyllisesti keikkabiisien treenaamiseen. Saattoi olla koomisen näköistä ulkoapäin katsottuna, mutta samapa tuo - sai laulaa korkealta ja kovaa! Uusien biisien kohdalla toisto on paras keino oppia ja mikäs sen kätevämpää, kuin opetella biisit ajaessa autoa. Autoni on edelleen täynnä erilaisia itsetyöstettyjä kokoelma ja tausta cd:tä, joita käytän satunnaisesti vieläkin. Nyt tosin takapenkillä nukkuva taapero rajoittaa volyymiä, mutta sanojen ja melodioiden mieleenpainaminen onnistuu yhä "perinteisellä tyylillä". Myös itse keikkamatkat aikoinaan Crystinan kanssa käytettiin ideointiin, treenaamiseen ja ideoiden hiomiseen. Kätevää, kun toinen oli kirjaamassa ylös uudet oivallukset toisen keskittyessä ajoon.

Toinen kokeilemisen arvoinen asia on äänikirjat, jotka ovat loistava väline itsensä kehittämiseen tai viihdyttämiseen! Harmittelin aikoinaan, kun aika ei yksinkertaisesti riittänyt lukemiseen - kunnes tajusin äänikirjojen mahdollisuudet. Kirjastosta löytyy äänikirjoja lainattavaksi ja markkinoilla on niitä paljon myynnissäkin. Tämä on siis oiva tapa kehittää taitojaan tai yleissivistystään, sillä esimerkiksi klassikkoromaaneja saa myös äänikirjoina sekä uuden kielen oppiminenkin on helppoa ja hauskaa tällä tavalla.

Äänikirjojen etu on sovellettavissa myös vapaa-ajan autoiluun. Seurattuani äänikirjojen saatavuutta, olen ilokseni huomannut, että myös lapsille valikoima laajenee koko ajan. Vaihtelun vuoksi kannattaa pitkillä automatkoilla pikkuihmisten kanssa laittaa äänisatu pyörimään sen ikuisen "Piippolan vaarilla oli talo...." sijasta. Lapsille on lähiaikoina tulossa myyntiin useita klassikkosatuja ja vieläpä hinnankin pitäisi olla kuluttajaystävällinen. Toivottavasti bongaan pian kauppareissulla taaperolle (ja äidille) viihdykettä automatkoille!

---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 

maanantai 23. syyskuuta 2013

Tuunaa treenitakki

Koiran kanssa harrasteluun halusin tarkoitukseen sopivan takin. Löysin mukavan turkoosin kevyttoppatakin, jonka selkään ompelin rotuprofiilikuvan. Tämä oli todella helppo ja nopea tuunaus. Tulostin kuvan paperille ja leikkasin sen kaavaksi. Sen jälkeen piirsin sen mustalle ulkoilutakkikankaalle ja leikkasin irti. Poltin reunat sytkärillä, jottei kangas lähde purkautumaan (Huom! Tämä vaihe ei sovi kaikille kankaille!) Tämän jälkeen ompelin kuvan kiinni valmiiseen takkiin ja valmista tuli! Takissa siis staffiprofiili, olkapäällä oikea rotunsa edustaja.






---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Liikkuva toimisto aina mukana


Nykyaikana on kovin helppoa. Älypuhelimien avulla pääsee kytkeytymään verkkoon milloin ja missä tahansa, kalenteri löytyy kännykästä ja sen voi synkronoida netin välityksellä, kello on mukana jos puhelinkin on ja puhelimiin on saatavilla mitä ihmeellisimpiä sovelluksia hyttyskarkottimesta lepakon houkuttimeen.

Itse olen siinä mielessä moderninvanhanaikainen, että arvostan kovasti käsin kirjoitettuja asioita. Vaikka kännykässä on muistilappusovellus, kirjoitan silti mielummin post-it lapun, jonka voin lätkäistä mihin tahansa näkyville tarpeen mukaan. Luovuuden hetkellä kirjoitan ideat ylös muistivihkoon kännykän sijasta, sillä inspiraation pilaa pienen näytön tihrustelu ja hidas yhden sormen tekniikka kännykällä kirjoittaessa.

Oma tekniikkani olisi hiottavissa, mutta silti luovuuden tappaa ennustava tekstin syöttö ja sanojen automaattinen korjaus. Jos kyseessä olisi ihminen tekstiäni korjaamassa, se olisi ok, mutta tuon punapinkin kapineen onnettomat korjausyritykset saavat viestit ja muistiot näyttämään siansaksalta. Kerran olen lähettänyt kännykästä tärkeän sähköpostin ja voinpa vannoa, että se oli ensimmäinen ja viimeinen. Vastaanottaja tuskin sai selvää kännykkäni koodikielestä, sillä itsellänikin oli vaikeuksia tulkita viestiä Lähetetyt-kansiosta. Vaikka olin sen juuri kirjoittanut. Oikein hyvä ensivaikutelma kirjoittajasta. Tästä syystä en blogiakaan päivitä kännykällä - ainakaan toistaiseksi.

Liikkuvan íhmisen toimisto on kompakti ja aina mukana. Pakolliset varusteet ovat kalenteri, puhelin (mieluiten mahdollisimman "älytön", jotta yksinkertaisimmat toiminnot eivät jää sovellusten bugien takia toimimattomaksi), kello ja kynä. Tämä setti kulkee mukanani aina ja kalenterissa on tilaa muistiinpanoille reilusti.

Otin käyttöön vanhanmallisen almanakan, sillä kännykkäni pudottua lattialle oli tapahtunut maaginen aikahyppy vuoteen 1980. Kaikki kalenterimerkintäni olivat hävinneet ja kalenteri juuttunut 80-luvulle olkatoppauksien ja krepattujen hiuksien kulta-aikaan. Ei auttanut asetusten muuttaminen tai päivitys, puhelin jumitti pitkään esihistoriallisella ajalla, jolloin ei edes ollut älypuhelimia! Kolmannen buuttauskerran ja muutaman ärräpään jälkeen kännykkä onneksi tokeni ja palasi takaisin nykyaikaan, jolloin sain pelastettua kalenterimerkintäni almanakkaan - käsinkirjoitettuna tietenkin!

Luovuus ei siis ole välineurheilua. Mitä simppelimpi setti (kynä+paperi ideoille) sen nopeammin pääset alkuun ideoiden tallentamisessa.

---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 

lauantai 21. syyskuuta 2013

Lämpöä iltoihin, apua kriiseihin

Remontin yhteydessä on hyvä pysähtyä miettimään asioita hieman pidemmälle. Uudistimme koko keittiömme 1,5 vuotta sitten ja vaikka muuten se on tehty modernimmaksi, jätimme paikalleen vanhan puuhellan - Porin Maijan. Tämä ihanuus on paitsi suloinen, myös todella käytännöllinen!

Asumme alueella, jossa sähkökatkoja esiintyy usein etenkin talvisin. Kun ulkona paukkuu pakkanen, ei todellakaan toivoisi omalle kohdalle pitkää sähkökatkoa, sillä lähes kaikki nykyaikaiset laitteet ovat sähköstä riippuvaisia. Juurikin keittiöremontin aikaan meille sattui tilanne, että sähköt olivat poissa kaksi vuorokautta. Koska kyseessä oli talvi, talomme viileni todella nopeasti pakkasen paukkusessa ulkona ja sisällä oleva Porin Maija oli väliaikaisesti pois käytöstä remontin takia. Onneksi meillä on erillinen saunarakennus, jossa on puulämmitteisen saunan lisäksi myös tupa, jonka varustukseen kuuluu myös puuhella.

Olimme perheen kanssa evakossa saunatuvalla sähkökatkoksen pitkittyessä, mutta valoa ja lämpöä riitti ja joka iltainen saunominenkin oli luksusta. Oli ihanaa olla kynttilänvalossa ja tehdä ristikkolehtiä, sillä virtuaalinen maailma ja kaikenmoiset sähkövempeleet oli poissa pelistä. Ihana rauha! Ruokaa oli helppo tehdä puuhellalla ja se maistui todella hyvältä, liekö valmistustavalla ollut osuutta asiaan.

Porin Maija palvelee edelleen talon asukkaita. Tuhkaluukun kahva sekä kuumavesisäiliö hanoineen on irroitettu väliaikaisesti, jottei taapero loukkaa niihin itseään.

Kehoitan siis kaikkia miettimään perinteisten ja vanhojen esineiden hyviä puolia ennen kuin niitä ollaan vaihtamassa uusiin ja "tehokkaisiin" nykyvempeleisiin. Keittiömme on pieni ja Porin Maija vie sieltä oman tilansa, mutta yhtä lailla se palvelee meitä lisälämmönlähteenä, sisustuselementtinä ja toimivana ruuanlaittopaikkana. Tämä kaikki vain korostuu talvisten sähkökatkojen aikaan ja ei ole tarvinnut päivääkään katua, että säilytimme tämän ihanuuden vaikka muutoin koko keittiö uusittiin!

Ja nyt lämmikkeeksi vielä kupillinen kuumaa kaakaota - Maijalla lämmitettyä tietenkin.

---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 

tiistai 17. syyskuuta 2013

Värisuoralla syksyä kohden

Huivien värisuora ja tuoksukynttilä pimeisiin iltoihin. Huivit Punanaamiosta.
 
Syksyn tullen mieli ja aistit kaipaavat hieman piristystä. Huomasin yhtäkkiä, että koko vaatekaappini sisältö on todella väritön, lähes kaikki vaatteeni olivat tylsän mustia, valkoisia tai harmaita. Ei lainkaan persoonani mukaisia! Oli siis aika tehdä asialle jotain ja koska en ajatellut uudistaa koko vaatevarastoa kerralla, päädyin hankkimaan piristäviä asusteita. Löysinkin itselleni ihanan värisiä ja pirteitä huiveja syksyn tuiskuihin ja tuuleen. Väreistä saa voimaa arkeen ja ne piristävät mukavasti pimeiden iltojen tullessa - niin itseäni, mutta toivottavasti myös vastaantulijoita.

 Eteisessä lapsen kengät ja äidin huivit valmiina lähtöön. Taulu on Annastiinan käsialaa.

Myös lapsukaiseni sai aivan ensimmäisen käsilaukkunsa. Mummi kävi Roomassa tutkimassa uusimpia trendejä ja tuliaisiksi taaperolle tarttui matkaan pienen pieni laukku, johon mahtuu kätevästi leikkikännykkä ja pari legopalikkaa. 

Kersantti Koon Rooman tuliainen sopii hyvin 1,5-vuotiaan pikku kätöseen.

Rakastan monikäyttöisiä ja muuntelukykyisiä tuotteita ja nämä huivit ovat juuri sitä! Ne sopivat kaulaan, pään ympärille, kuvausrekvisiitaksi, koiran koristeeksi, musiikkileikkikoulun väritansseihin sekä tietenkin niiden alkuperäiseen tarkoitukseen: jonglöörauksen harjoittelemiseen! Kohta meillä on täällä varsinainen sirkus pystyssä.

---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 

Seinään ripaus persoonallisuutta

Tylsän valkoiset seinäpinnat on pitkälti historiaa uusien värikkäiden tapettien ja kirkkaiden maalien löydettyä tiensä myös suomalaisiin koteihin. Jos kaipaat kotikoloosi hieman persoonallisuutta, mutta aika taikka taidot eivät riitä kokonaisvaltaiseen remonttiin, olisi minulla tarjota pieni vinkki.

Tein olohuoneeseemme persoonallisen seinän noin puolessa tunnissa. Kiinnitin seinään epäsymmetrisen asetelman tauluista, joissa on perheenjäseniemme kuvat sekä liimasin seinään sisustustarran. Kehyksille ja seinätarralle tuli hintaa yhteensä noin 20 euroa ja kuvat printtasin ihan omalla tulostimella. Ohessa lopputulos:




Kehykset ja sisustustarrat Ikeasta

Valitsin tarkoituksella mustat kehykset niiden ryhdikkyyden vuoksi. Seinä oli jo aikaisemmin maalattu vaalealla maitokahvinsävyisellä ruskealla, joten tämä musta sopi tarkoitukseeni hyvin. Vuoden aikojen ja sisustuksen mukaan saa kehykset helposti vaihdettua halutessaan kirkkaan värisiin, sillä värivalikoima näille kehyksille on todella laaja. Kivalta näyttäisi myös, jos kehykset olisivat kaikki eri värisiä, kunhan värimaailma vain sointuu taustaväriin ja muuhun sisustukseen.

Ei muuta kuin ideoimaan ja toteuttamaan oman kotikolon seiniä persoonallisemmiksi! Tämä on helppoa, halpaa ja kivaa!

---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 

maanantai 16. syyskuuta 2013

Asiakaspalvelun helmiä

Nykymaailmassa pärjäävät yritykset, jotka ymmärtävät panostaa hyvään asiakaspalveluun. Olen ollut erään erikoisliikkeen asiakkaana jo vuosikausia. Tästä liikkeestä on hankittu iso läjä erilaisia peruukkeja roolihahmoillemme lisää näyttävyyttä tuomaan sekä rekvisiittaa teemajuhliin. Yrityksen tuotevalikoima on laaja, mutta ennen kaikkea minut on kanta-asiakkaana pitänyt loistava asiakaspalvelu. Asiakkaan tarpeet huomioidaan, toimitukset onnistuvat nopeallakin aikataululla sekä tuotevalikoima on laaja - aina löytyy tuotteita niin arkikäyttöön, kuin esiintymislavoillekin. Kiitos siis Punanaamio loistavasta henkilökunnastanne ja piristävästä valikoimastanne!

Aktiivisena show-kautena panostimme myös merkittävästi asiakkaiden tarpeiden kuuntelemiseen. Inhoan sanaa "räätälöinti", sillä se on loppuunkulutettu. Kuitenkin tuotimme kaikki esityksemme ja juhlatilaisuudet asiakkaiden näköisiksi tapahtumiksi, jotta yritys saisi tapahtumista parhaan mahdollisen hyödyn. Pidimme asiakkaisiin aktiivisesti yhteyttä myös esitysten tai järjestämiemme tapahtumien jälkeenkin, sillä palautteen saaminen oli äärimmäisen tärkeää omien toimiemme parantamiseksi. Lisäksi meillä oli alusta asti käytössä tapa lähettää asiakkaille teemanmukainen kiitoskortti. Sähköisen median aikana halusimme muistaa asiakkaita kortilla ihan perinteisen postin kautta, sillä postin tuomassa kortissa on paljon enemmän tunnelmaa, kuin pikaisesti lähetetyssä mailissa.

Ohessa pari esimerkkiä kiitoskorteistamme sekä roolihahmoistamme:




Kaikissa kuvissa Sanya & Crystina, peruukit Punanaamiosta. Roolihahmot.com -websivu ei ole enää käytössä, sillä aktiivinen keikkauramme on tauolla.
Kannattaa siis muistaa, että pienet eleet ratkaisevat. Muiden ihmisten huomioiminen aina ja kaikkialla auttaa positiivisen ilmapiirin luomista niin koti- kuin työympäristössäkin. Monet yritykset keskittyvät ainoastaan asiakkaiden tarpeista huolehtimiseen, mutta yhtä tärkeää on huomioida koko henkilöstö. Henkilökunta on yrityksen tärkein resurssi, sillä iloiset ja taitavat työntekijät tekevät yrityksestä menestyksekkään alalla kuin alalla.
Hedelmällisen yhteistyön alku on muiden ihmisten huomioon ottaminen ja miellyttävä käytös - oli kyseessä sitten lastenjuhlat, tärkeä yritystapaaminen tai asiointi kaupan kassalla. Kokeile vaikka hymyillä leveästi kiireiselle kaupan kassalle tai ylityöllistetylle päiväkodintädille, näin voit tehdä hänen päivästään ainakin hitusen miellyttävämmän! :)


---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Messuilla on mukavaa ja se näkyy yleisöllekin!

Messut ovat huippuhauskoja ja messuja kierrellessään voi oppia monenlaisia asioita keskustelemalla erilaisten ihmisten kanssa. Itse olen aina lähtökohtana pitänyt sitä, että messuilla olo (oli sitten vierailijana tai edustajana) olisi aina käytettävä mahdollisimman  hyvin hyödyksi.

Olen ollut useilla eri messuilla töissä ständeillä. Kokemukseni mukaan parhaiten toimiva yhdistelmä on avoin asenne, iloinen ilme, yllättävyys, huumori sekä messuyleisön mukaan saaminen. Messuilla on kävijöille lukemattomia mielenkiintoisia ständejä ja ylitarjonta loppujen lopuksi turruttaa ihmiset kävelemään zombeina kojulta toiselle ilmaisten karkkien toivossa.

Asian ei kuitenkaan tarvitse olla näin! Olemme yhdessä aisaparini Crystinan kanssa ideoineet monia toimivia ohjelmia ja aktiviteetteja, joilla yleisön saa aidosti mukaan messuilla. Ensinnäkin on herätettävä mielenkiinto ja vangittava ihmisen kaikki aistit.

Visuaalisesti itse messuständin pitää olla houkutteleva, mutta on ehdottomasti plussaa, jos myös ständillä työskentelevät ovat mielenkiintoisen ja näyttävän näköisiä. Räväkkyys herättää ihmisissä positiivisia tunteita - messupukeutumisessa kannattaa hyödyntää värejä ja kimallusta, joilla erottuu muusta joukosta. Messutempauksen on parasta olla viihdyttävä! Liian usein näkee elämäänsä kyllästyneitä ihmisiä tekohymy naamallaan edustamassa yritystä X. Ei kovin houkuttelevaa. Tehdään ennemmin messuista elämys - tosielämän SHOW!

Napit kaakkoon ja menomusat soimaan, joukkoon livelaulua ja standupia. Yleisölle mielenkiintoisia kilpailuja, joissa pääsee testaamaan taitojaan ja on mahdollisuus voittaa kivoja palkintoja. Mielenkiintoisia vieraita messuständille haastatteluun ja pirtsakat juontajat vetämään ohjelmaa ja pitämään homma paketissa. Messuilla olo on hauskaa ja sen pitää näkyä myös ulospäin! Saattaapa näistä jäädä aktiivisille ständityöskentelijöille ja seremoniamestareille muistoksi vaikkapa stringit, niinkuin meille jäi eräiltä messuilta - kiitos vaan radio NRJ:n Kristiina & Tenkanen :)

Tenkanen, Sanya, Crystina ja Kristiina Komulainen - sekä ne stringit!

Lisää glamouria puvustukseen! Crystina & Sanya

Jos olet messuilla vieraana, älä anna hyvien tilaisuuksien mennä ohi. Jos etsit töitä, hakeudu sinua kiinnostavien yritysten ständeille ja henkilökunnan juttusille. Rupattele ihmisten kanssa, niin mahdollisesti saat vihiä eri vaihtoehdoista. Jos olet yrittäjä, tuo itseäsi esiin - messuilla voi luovuutta käyttää edukseen niin monessa asiassa, kunhan on määrätietoinen ja uskaltaa tarttua tilaisuuksiin. Pienyrittäjä ei tarvitse omaa ständiä, riittää kun laittaa itsensä peliin ja lähestyy ihmisiä persoonallisella tavalla. Siinäpä oiva alku verkostumiselle!



---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 

torstai 12. syyskuuta 2013

Show-elämän kulisseissa tapahtuu

Ikimuistoisin show, jossa olen koskaan esiintynyt on aivan urani alkutaipaleelta. Show oli yksityistilaisuutta varten tuotettu projekti, jossa esitin ilkeää Lonkkua. Se tehtiin täysin harrastelijatiimimme voimin ilman minkäänlaisia esiintymispalkkioita. Kyseistä esitystä varten minulle luotiin upea asu, jossa oli komea laahus. Erittäin näyttävä lavalla, mutta kyseinen laahus koitui kohtalokseni kenraaliharjoituksissa.

Harjoittelimme näytöstä edeltävänä iltana. Vedin ensimmäistä kertaa koko show:n läpi täydellä puvustuksella ja se vaati hieman totuttelua. Harjoittelin soololauluani ja siihen kuuluvaa koreografiaa, kunnes yhtäkkiä puvun laahus jäi korkoni alle ja liukastuin. Lensin komeassa kaaressa kovalle lattialle ja näin hetken tähtiä. Silmissä sumeni ja muut kiirehtivät antamaan ensiapua kolahduksen saaneeseen polveeni, jossa oli komea ruhje. Mutta polven ruhjeista viis, kädessäni oli jotain vikaa. Yksi juoksi hakemaan ulkoa lunta viilentämään jalkaa, yksi haki vettä ja muut pyörivät ympärilläni kuin ampiasparvi. Itse olin tajunnan rajamailla, sillä kipu kädessäni oli niin kova, että tajuissaan pysyminen tuotti ongelmia. Harjoitukset loppuivat siihen ja seuraavat tunnit vietin päivystyksessä.

Tohtorin vastaanotolla kävi ilmi, että kädessäni on murtuma. Seuraavan päivän esiintyminen oli siis vaakalaudalla, mutta olimme tehneet show:n eteen niin paljon duunia, että en halunnut luovuttaa. Halusin päästä laulamaan!

Karsin koregrafiasta pois muutamia liikkeitä ja murtunut käteni pääsi esityksen ajaksi pois kantositeestään kannattelemaan mikrofonia. Polveen laitettiin enemmän meikkiä kuin naamaani, jottei mustelmat näkyisi lavalla. Kipu pysyi joten kuten aisoissa, sillä palavaa haluani lavalle ei saisi mikään pieni tapaturma estää.

Esitys sujui olosuhteisiin nähden hyvin. Tuskin kukaan yleisön joukosta huomasi, että käteni oli murtunut. Ohessa pieni pätkä esityksestäni.



Lonkku - Golden Guy (live 2002)

Show:n puvustuksen päävastuussa oli hyvä ystäväni Crystina, joka nyttemmin on siirtynyt show-alalta kauneudenhoitoalalle yrittäjäksi. Crystina on monilahjakkuus, hän on esiintyvä taiteilija, yrittäjä sekä erittäin taitava puvustaja ja hän vastasikin kaikkien roolihahmojemme puvustuksesta aktiivisina keikka-aikoinamme.



---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Aika-käsityksen venyttelyä

Aiemmin kirjoitin kroonisesta aikapulasta, mutta nyt oma tilanteeni on mennyt täysin äärilaidasta toiseen. Olen onnistunut venyttämään vuorokauden tunteja äärimmäisen pitkäksi sillä, että odotan jatkuvasti puhelinsoittoa Tärkeästä Työpaikasta. Olisi suorastaan sääli, että löysin mielenkiintoisen työpaikan, jolle minulla olisi paljon annettavaa, mutta en saisikaan kutsua haastatteluun. Miten siis voisin todistaa heille olevani tosissani tämän paikan suhteen ja innostukseni määrällä ei ole mitään rajaa?

Olen tehnyt työpaikkahakemuksen heti ilmoituksen bongattuani, sillä kyseinen ilmoitus jo teki minuun suuren vaikutuksen ja herätti henkiin arjen tukahduttaman luovuuteni. Siispä laitoin hakemuksen menemään välittömästi ja toimin impulsiivisesti. Myöhemmin tilannetta pohtiessani tajusin, että olisi kannattanut odotella hetki, sillä hakuaikaa oli vielä reippaasti jäljellä ja olisin voinut panostaa enemmän hakemukseni graafiseen suunnitteluun. Mutta vaistojen varassa toimiessa tulee joskus tehtyä myös hätiköityjä päätöksiä ja toisaalta toivon hakemukseni muuten olleen kiinnostava. Värejä ja kuvia käyttämällä olisin silti erottunut paremmin massasta, sillä yrityshän saattaa saada satoja työpaikkahakemuksia kiinnostuneilta ihmisiltä.

Työpaikkailmoituksessa oli myös määritelty soittoaika, jolloin oli mahdollista kysellä lisätietoja työpaikkaan liittyen. Puin business-vaatteet päälleni, meikkasin ja laitoin hiukset nätisti. Kaulaan vielä värikäs huivi tuomaan ripaus lisää itsevarmuutta. Halusin käyttöön koko persoonallisuuteni ja itsevarmuuteni soittaessani Tärkeään Työpaikkaan. Tilanteen rauhoittamiseksi laitoin jalassa roikkuvan taaperon puhelun ajaksi pehmustettuun matkasänkyyn ja annoin hänelle maissinaksuja ja pillimehua evääksi. Sitten lastenohjelmat pyörimään ja koira ulkoaitaukseen. Ihana hiljaisuus. Ja ennen kaikkea mahdollisuus keskittyä rauhassa Tärkeään Puheluun!

Mielestäni puhelu sujui hyvin, ainakin langan toisessa päässä oli erittäin miellyttävä ja huumorintajuinen persoona ja jutustelu oli luontevaa. Juuri sellaisessa tiimissä haluaisin työskennellä. Rentoa, luovaa ja tuloksellista. Lisäksi sain tarvitsemani lisätiedot työpaikasta. Eli tämä meni nappiin ja toivottavasti innostukseni välittyi myös langan toiseen päähän! Laitoinpa vieläpä tekstiviestin puhelun jälkeen, jotta nimeni ei jäisi unohduksiin. Tämän voi tulkita joko tungettelevaksi tai määrätietoiseksi, itselleni tämä oli osa kokonaisvaltaista strategiaa työpaikan saamiseksi eli määrätietoista päämäärään pyrkimistä.

Kotitoimisto valmiina

Kalenteriini on nyt tehty tilaa seuraavan parin viikon ajalle, toivotaan että sinne tulee pian täytettä. Puhelimeni on jatkuvasti latauksessa, jottei akku vaan lopu kesken Tärkeän Puhelun mahdollisesti tullessa. Odottavan aika on pitkä ja kroonisesta aikapulasta kärsivän tunnit tuntuvat saaneen lisää pituutta - ja siten tehokasta peliaikaa minulle luovuuden ja itseopiskelun suhteen!

---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 

torstai 5. syyskuuta 2013

Hyödynnä luontainen vuorokausirytmisi

Jokaisella ihmisellä on jonkinlainen rytmi. Kun oman rytminsä tiedostaa, voi saada parhaan mahdollisen hyödyn irti eri vuorokauden ajoista ja siten työskennellä luovuuden parissa kokonaisvaltaisemmin.

Oma rytmini on seuraavanlainen. Yöllä saan parhaimpia ideoita. Ideoita tulvii päähäni ja ajatukset lähtevät jyräämään eteenpäin kuin lumivyöry. Tämä on hyvin tuotteliasta ja luovaa aikaa ideoiden kannalta, mutta ruumiin kaivatessa lepoa asioiden jäsentely ei onnistu tässä mielentilassa. Tällöin on parasta kirjata kaikki mieleentulevat ideat ylös ja palata niihin myöhemmin parempana ajankohtana.



Ideoiden kehittelylle ja kypsymiselle on annettava aikaa. Se tarkoittaa käytännössä työrauhaa, mutta sen lisäksi aivot työstävät alitajuisesti mieleen tulleita pälkähdyksiä. Kun aika on kypsä, ideoita voi alkaa kehittelemään eteenpäin. Itselleni parasta aikaa tähän on aikainen aamu, sillä silloin saan tilaa omille ajatuksille ja niiden jäsenteleminen onnistuu paremmin, kuin muina aikoina. Tämän toki sanelee tämänhetkinen tilanne arjessa: kun taapero ja koira on virkeimmillään, ei omille ajatuksille ole aikaa. Ellei sitä järjestä.

Tärkeätä tässä on huomioida kokonaisuus. Ihminen ei toimi robottimaisesti ja keho sekä mieli tarvitsevat unta prosessoidakseen ja toipuakseen päivän tapahtumista. Luovaa aikaa itselle ei siis kannata jatkuvasti napsia yöunista, sillä se saa ihmisen väsymään. Kuitenkin normaalista vuorokausirytmistä poikkeaminen edesauttaa luovuutta, kunhan muistaa myös huolehtia omasta hyvinvoinnista - ja riittävistä yöunista!

Käytännössä luovina kausina pidän kuukaudessa muutamana yönä ideapajaa, jolloin saan uudet ideat paperille. Tässä vaiheessa ei mitään karsita,vaikka ideat olisivatkin hulluja. Tämän jälkeen työstän paremmin normaalirytmiin sopivina aikoina ideoita eteenpäin muutaman päivän sykleissä. Kaikkihan varmasti arvaavat, että jos perusrytmiini kuuluisi ideointi yöllä, ideoinnin kehittely seuraavana aamuna klo 5:30 ja käytännön toimet päivän mittaan, ei tehokkuus olisi huipussaan univelan takia. Eikä aivoilla olisi aikaa prosessoida ideoita.

Pidä siis luovuus aktiivisena osana arkea, mutta kuitenkin arjen puitteisiin sovellettuna ja hyödyntäen itsellesi luontaisesti parhaat vuorokauden ajat!
---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 

Itsensä analysoiminen luovuuden välineenä

Omassa elämässäni on tällä hetkellä tilanne, joka vaatii kartoittamista ja uudelleen ohjautumista. Lahkeessa roikkuva taapero on jo kasvanut isoksi ja minun on aika palata takaisin työelämään. Parin vuoden aikana huomioni on ollut lähes täysin kiinni perheeni nuorimmaisessa ja oma luovuuteni ja persoonani on hautautunut äiti-roolin alle.

Eräs työpaikkailmoitus sai tosiaan aikaan käännöksen elämässäni (ks. Krooninen aikapula) ja oli aika kartoittaa omat resurssit uudelleen. Niinpä otin avukseni SWOT-analyysin.

Tämä saattaa monessa herättää kielteisiä tunteita, koska se saattaa tuoda muistikuvia koulunpenkiltä ja se saattaa myös tuntua siltä, että nyt kirjoittaja lähtee huitelemaan liian teoreettiselle alueelle. Asia ei kuitenkaan ole näin, vaan kyseinen työväline on oiva erilaisten lähtötilanteiden kartoittamiseen ja sen jälkeen analyysin pohjalta pääsee etsimään luovia ratkaisuja.

Helppoa kuin mikä. Istu alas ja jaa A4-paperi neljään lokeroon. Jokaiseen lokeroon tulee oma otsikkonsa, sillä tarkoituksena on päästä selvyyteen omista vahvuuksista (strenghts), heikkouksista (weaknesses), mahdollisuuksista (opportunities) sekä mahdollisista uhista (threats). Ja nyt vielä kaunis ja koristeltu kaavio kevennykseksi, jottei menesi liian vakavaksi.


Lähde siis pohtimaan tilannetta tämän mallin pohjalta. Ensin mieti kaikki asiaan tai tilanteeseen liittyvät vahvuudet. Omassa työnhakuprojektissani tähän kohtaan listasin koulutuksen, työkokemuksen, elämänkokemuksen, persoonallisuuden, luovuuden sekä tiedonjanon. Minulla on jatkuva tarve oppia uutta, liittyi se sitten mihin aihepiiriin tahansa. Tärkeimpänä kuitenkin on määrätietoinen asenne, joka laittaa pyrkimään kohti päämäärää eli tässä tapauksessa työpaikan saantia.

Seuraavaksi sitten niitä heikkouksia. Olen vaihtamassa alaa, joten koulutukseni ei suoraan tue työnhakuani uudelle alalle. Myös työkokemuksen puute uudelta alalta saattaa joissain tapauksissa olla este, mikäli yritysjohto on kovin konservatiivinen, enkä saa heitä vakuuttuneeksi osaamisestani ja aiemman koulutukseni soveltuvuudesta myös muille aloille.

Sitten kartoitan omat mahdollisuuteni työnhaussa. Voin päästä mielenkiintoiseen paikkaan toteuttamaan itseäni ja käyttämään luovuutta työvälineenä. Haastavista ja mielenkiintoisista työtehtävistä saa arvokasta elämänkokemusta. Uusi työpaikka mahdollistaa myös omien taitojen kehittämisen ja uusien suhteiden luomisen työelämässä. Valjastamalla ideoita hyötykäyttöön on mahdollisuus saada tuottava lopputulos. Eikä se yhtään haittaisi, jos muutama ropo enemmän tulisi pankkitilille kuukausittain.

Viimeisimpänä kartoitetaan uhat. Tämä kuuluu osaan analyysia ja voi joissain tapauksissa olla merkittäväkin osio, sillä tässä mietitään tekijöitä, joihin itse ei voi pääsääntöisesti vaikuttaa, mutta mitkä ovat vaikeuttamassa lopputulokseen pääsemistä. Esimerkiksi minun tapauksessani uhkana on työpaikkojen vähyys kotikunnassani eli yleinen työllistymistilanne on huonohko. Toisaalta kun siirrytään ajattelemaan asiaa käytännön kannalta, työnhakuni saattaa venyä, mutta arkeen se ei vaikuta muuten. Olenhan tähänkin mennessä ollut lasta hoitamassa kotona.

Kun perustilanne on kartoitettu, päästään siihen luovaan osuuteen. Itse käytän SWOT-analyysiä lähinnä heikkouksien ja uhkien eliminoimiseen. Nyt kannattaa miettiä kaikki mahdolliset keinot, millä heikkoudet ja uhat häviävät olemattomiin tai ainakin niiden merkitys vähenee. Tässä työnhakutilanteessa olen alkanut opiskelemaan itsenäisesti eli kehittämään taitojani työtehtävään sopivaksi. Olen käynyt tyhjentämässä kirjaston alan teoksista ja luen niitä aina kun mahdollista. Lisäksi havainnoin ja testailen lukemiani teorioita myös käytännön tasolla arkielämässä. Seuraan uuden alan uutisia aktiivisesti sähköisessä mediassa.

Olen miettinyt useita luovia keinoja, miten erotun muusta porukasta työnhakutilanteessa ja mahdollisessa työhaastattelussa. On uskallettava olla rohkea ja tuoda persoonaansa esiin, sillä muuten hukkuu harmaaseen massaan. Minulla on paljon ideoita asiaan liittyen, mutta niistä kerron sitten myöhemmin tapahtumien edetessä. Kun analyysi on tehty, minulla on toimintasuunnitelma työpaikan saamiseksi ja aivoni on ohjelmoitu tiettyyn päämäärään pyrkiväksi luovuuden lähteeksi.

Yhteenvetona vielä: kartoita tilanne ja pyri eteenpäin. Helppoa ja yksinkertaista, vaikka sainkin tähän tekstiin teoreettista hömpänpömppää ja vieläpä kaavionkin.

---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 

Tunteiden käsittely luovan kirjoittamisen keinoin

Jokainen kohtaa joskus elämässään surua. Suru on vahva tunne, joka olisi hyvä käsitellä mahdollisimman tuoreeltaan, jotta se ei jää varjostamaan elämää kohtuuttoman pitkäksi aikaa. Itse olen käsitellyt negatiivisia tunteita yleensä luovan kirjoittamisen kautta.

Suru pysäyttää arjen. Eteenpäin on päästävä jollain keinoin ja jos olemme menettäneet itsellemme tärkeitä asioita tai ihmisiä, voi ikävä tuntua musertavalta. Surulle on tehtävä tilaa, jotta pääsee eteenpäin. Monesti tällaisissa tilanteissa olen kokenut kirjoittamisen hyvänä väylänä purkaa tunteita. Vaikka kyyneleet sumentaisivat näkökentän eikä niiskutuksesta ole tulla loppua, olen kirjoittanut tunteistani runoja tai päiväkirjaa.

Normaalisti kirjoittaminen on jäänyt taka-alalle arkielämässäni, mutta nämä pöytälaatikkoon kirjoitetut tunnepitoiset tekstit ovat olleet tärkeitä omien tunteiden käsittelyn kannalta. Omaa ajatusmaailmaa pystyy jäsentelemään keskusteluiden lisäksi myös kirjoittamalla ja itse olen kokenut tämän suureksi avuksi. Näillä surun aikaansaamilla kirjoituksilla on ollut eri tarkoituksia, osan runoista olen halunnut ihmisten tietoon ja ne on julkaistu pieni levikkisissä lehdissä tietylle kohdeyleisölle, osa taas on ollut täysin omaan käyttööni. Omaan käyttöön olevat tekstit, salaiset tuntemukseni, ovat olleet niitä tärkeimpiä surusta ylipääsemisen kannalta. Julkaisuun tarkoitetut runot ovat olleet ennemminkin pohjattomasta ikävästä kumpuavia ja niiden suurin tarkoitus on yleensä ollut menetetyn persoonan kunnioittaminen ja muisteleminen.

On aivan epäolennaista minkälainen lopullinen kirjoitus on, tärkeintä on kirjoittamisen eteenpäin auttava prosessi vaikeassa elämäntilanteessa. Se auttaa jaksamaan, kokeile ihmeessä!

---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 

tiistai 3. syyskuuta 2013

Beetatestaus aloitettu

Blogin testiversio on nyt jaettu rajoitetulle lukijajoukolle. Kiitän kaikkia jo etukäteen ja jään odottamaan palautettanne blogin kehittämiseksi.

Kirjoittajalla siis edessä uneton yö ja paljon "päivitä" -napin klikkauksia, tästä se lähtee!

---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 



Lähipiiristä ideoita, kalenteri uusiokäyttöön

Siskoni on ihana ihminen. Näemme toisiamme usein ja juttelemme paljon kaikenlaisista asioista. Lapsuuden ja nuoruuden riidat on unohdettu, vaikka puremajäljistä saattaa edelleen näkyä hailakka arpi. Välimme ovat läheisemmät kuin koskaan ja siskoni on minulle korvaamaton apu - siitä suuri kiitos ja virtuaalinen halaus hänelle!

Viimeaikoina keskustelumme ovat ohjautuneet pohdiskelemaan luovuuden käyttöä arkisissa tilanteissa. Mistä lienee sellainenkin sysäys tullut. Siskoni sai tänään hienon idean. Koska kansalaiset kärsivät nykyään kroonisesta aikapulasta, on käytettävä kalenteria ajanhallintaan. Lähes jokainen kännykkä on nykyään varustettu tällä hyödyllisellä toiminnolla, vaikka kyseessä olisikin täysin vanhentunut karvalakkimalli. Arkinen aherrus tappaa luovuuden, jos luovuudelle ei anna aikaa. Siskoni kehoitti varaamaan kalenterista omaa aikaa luovuudelle tai esimerkiksi jollekin mielekkäälle tekemiselle. Yksinkertainen idea, mutta niin toimiva!

Normaalisti kalenteriin tallennetaan velvollisuudet, deadlinet ja pakolliset hoidettavat asiat. Kalenteri täyttyy merkinnöistä, mutta lähtökohtana on negatiivisen sävyn saaneet asiat. Kun arjen keskellä luulet puhelimesi piippaavan taas muistuttamaan jostain velvollisuudesta, onkin aivan ihanaa lukea näytöltä esimerkiksi "Lue lempikirjaasi 15min" tai "Ideavartti kaakaon kera" tai "Pura ajatuksesi blogiin ;) ".

Kiitos siskoseni, jälleen kerran teit arjestani hauskempaa! Kalenteriini on merkitty "Skype-puhelu siskolle <3"

---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 

Taapero viihdyttää koiraa

Monen lapsiperheen arjessa on haastetta ja vielä lisähaastetta saa ripauksen mukaan omistamalla koiran tai useamman. Sekä lapsi että koira vaativat huomiota, aikaa, aivojumppaa sekä liikuntaa. Meillä 1,5-vuotiaan tyttären ja 4-vuotiaan karvakorvan yhteiselo sujuu mainiosti.

Koiramme syö kuivaruokaa, mutta on suhteellisen nirso. Kyllä koiramme syö nälän runnellessa suolistoa, mutta mieluiten hänen vatsansa vastaanottaisi gourmet-aterioita. Tänään syntyi arkinen oivallus, kun ryhdyin pohtimaan, miten saisimme kaikille sopivaa puuhaa. Puuhan pitäisi olla sellaista, että aktiivinen äiti saisi hetken levähtää ja käyttää aikansa tehokkaasti lukemalla markkinoinnin oppikirjoja. Lopputulos oli kaikkien mieleen.

Otin kahvimukin käteen ja siirryin pihakeinuun. Mukaan otin myös kipon, jossa oli koiran karsastamia nappuloita. Avuksi otin vielä vilkkaan taaperon ja siirsin koiran aitaukseensa, koska koko pihamme ei ole aidattu ja wuffe tykkää kissajahdista. Naapurin kissa ei tykkää samaisesta leikistä. 
Ojensin taaperolle nappuloita yhden kerrallaan. Yhden siksi, että ylimääräiset olisivat päätyneet väärään suuhun. Taapero juoksi koiran aitauksen ympärillä ja heitteli koiralle makupaloja. Koira seurasi valppaana taaperon kädenliikkeitä ja nappasi koppeja ilmasta. Jos koppi ei onnistunut, koira sai mukavaa puuhaa nuuskutellessaan ympäri aitausta makupalan perässä. Itse seurasin puuhia sivusilmällä ja lueskelin kirjaani. Ja hörpin kahviani, kerrankin kuumana!

Lapsi ja koira saivat liikuntaa. Lapsi kehitti motorisia taitojaan ja koordinaatiokykyään harjoittelemalla heittämistä ja juoksemista samaan aikaan. Koira sai aivojumppaa ja aistiärsykkeitä etsiessään kadonneita nameja. Taaperolla oli hauskaa räkänaurusta päätellen (naapuritkin saattoivat tämän kuulla). Äiti sai kuumaa kahvia ja aivojumppaa. Koira sai vatsansa täyteen ruuasta, jota olisi muutenkin jossain vaiheessa (pitkin hampain) syönyt. Taaperoa alkoi mukavasti väsyttämään leikin jälkeen. Kaikki saivat raitista ulkoilmaa sekä auringonvaloa, joka on välttämätön d-vitamiinin muodostumiseksi elimistössä. Kaikki hyötyivät ja kyseessä oli luovan ajattelun yhdistäminen arkielämän haasteiden ratkaisemiseksi.

Helppoa ja hauskaa!

Sovella leikkiä omien mahdollisuuksien mukaisesti. Yhteisellä metsälenkilläkin namuja voi heitellä pöpelikköön koiran riemuksi.



Kersantti Koo juoksuttaa Nelliä





---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 

Liikenneympyrän antia

Kotini sijaitsee maalla, mutta lähin kaupungintyyppinen rakennelma sijaitsee vain 10 minuutin automatkan (tai 45 minuutin pyöräilyn) päässä. Tänään liikkuessani tuppukylän liikenneympyrässä levisi naamalleni korviin asti oleva hymy.

Vastaani ajoi vanha ja ränsistynyt bussi, jonka kauneus ei todellakaan silmää hivellyt. Matkustajat saattaisivat jopa vältellä hieman jo "parasta ennen"-päiväyksensä ohittanutta ajoneuvoa, mutta tässä bussissa oli jotakin ainutlaatuista. Ruosteiseen bussiin oli asennettu nykyaikainen valotaulu, joka yleensä ilmoittaa päämäärän. Tässä bussissa kuitenkin loisti teksti "Hyvää syksyä!" ja päälle tuli vielä kuljettajan valloittava hymy. Jos liikkuisin julkisilla kulkuvälineillä, olisin ilman muuta hypännyt kyytiin, ihan vaikka vain huvin vuoksi, sillä tässä bussissa oli jotakin maagista - se toivotti lämpimästi tervetulleeksi kahdella sanalla ja yhdellä hymyllä. Bussin ulkonäkö jäi täysin toiselle sijalle.

Lisää tällaista katukuvaan, niin suomalaisten juro ilmekin saattaisi vaihtua hymyyn. Pääkaupunkiseutukin voisi ottaa oppia tuppukylästä!

---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos!