Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Joulun tunnelmaa

Savu hennosti kohoaa korkeuksiin, 

Katoaa tähtien joukkoon.

Lämpö hellästi hiipii sydämiin, 

Kiertäen avaimen tunteiden lukkoon.

Hämärä kietoo hellästi viittaansa, 

Luoden tunnelman satumaisen.
Kynttilät kauniit valollansa, 

Tekee Joulusta ainutlaatuisen.

Ota puoliso lähellesi syleilyyn syvään, 

Perhettä muista kiittää.

Läheisille toivo kaikkea hyvää, 

Rakkautta kaikille riittää.

Sanya

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Pipariksi meni - Bloggaaja testaa

EI SPONSOROITU, eli ihan itte hankittu tuote

Dr. Oetker - Värilliset koristelugeelit

Joulu tulee rytisten ja kaikki valmistelut ovat vielä alkuvaiheessa. Jokainen säästetty minuutti on siis voittoa ja tänä vuonna päätinkin ajanhallinnallisista syistä ostaa valmiina piparit niiden leipomisen sijaan. Kuitenkin piparit ovat ulkomuodoltaan tylsähköjä ja kaipasivat väriä pintaan, joten päätin testata Dr.Oetkerin koristelugeelejä, jotka on pakattu kätevän näköisiin tuubeihin.

Pakkauksessa on neljä eriväristä geeliä: punainen, vihreä, keltainen ja valkoinen, jotka sopivatkin loistavasti jouluiseen koristeluun. Ohjeen mukaisesti tuubia tulisi lämmittää ja varovasti puristella käsien välissä noin minuutin ajan parhaan tuloksen saamiseksi. Päätin hieman oikaista tässä kohtaa, jotta selviän hommasta nopeammin, sillä aika tai kärsivällisyys ei riittänyt jokaisen tuubin lämmittelyyn yksitellen. Asettelin siis kaikki tuubit lämmintä vettä täynnä olevaan lasiin, jotte ne pysyisivät sopivan notkeina.

Kömpelöä kiemuraa

Vaikka tuubit ovat pieniä (4x19g) ja kätevän näköisiä, ei itse koristelu ollutkaan aivan mutkatonta. Vaikka tahna oli esilämmitetty, sitä sai puristella kaksin käsin ulos pienestä yksiöstään. Mikäli tahna pääsi jäähtymään, se ei enää kunnolla tarttunut piparin pintaan, joten siksi oli pakko käyttää vuorotellen eri värejä toisten ollessa vedessä lämpiämässä. Olen täysi aloittelija näissä hommissa, joten rystyset valkoisena ja ranteet rullalla puristelin töhnää piparkakkujen pinnalle. Juuri kun luulin homman alkavan sujua, tahnaa levisi jonnekin aivan muualle mihin olin sen alunperin tarkoittanut. Tästä kaiketi ei voi syyttää kuin käyttäjää.

Väri, maku ja ulkonäkö

Aiempina vuosina olen itse tehnyt tomusokerista koristeluun tarkoitetun seoksen ja koen sen paljon näitä valmiita tuubeja kätevämmäksi. Ensinnäkin itsetehdyn seoksen koostumusta on helppo muuttaa tarpeen mukaan ja sen saa kätevästi puristeltua pussista ulos. Makukin itsetehdyllä tomusokerihässäkällä on parempi, sillä tässä tuotteessa on käytetty lisäaineita koostumusta ja säilyvyyttä parantamaan.

Väriskaala oli katu-uskottava vihreää lukuunottamatta. Vihreän tahnan väri on valju ja näyttää lähinnä siltä, että koristelija olisi aivastanut piparisatsin päälle kunnon limat. Ei välttämättä se halutuin ominaisuus piparien koristelussa, mutta onneksi vaikutelmaa hieman parantaa se, jos eri värejä käyttää yhdessä.

Valmiiden luovuuden tuotosten ulkonäkö on siedettävä, mutta omaa esteettistä silmääni häiritsee mattapinta ja paikoittainen värien epätasaisuus. Valmiissa piparissa saisi olla pientä kiiltoa koristelun osalta ja täysin tasaisen värinen seos miellyttäisi silmää enemmän.

Yhteenveto

Tuskinpa tulen toista kertaa näitä hankkimaan. Aika jota kului töhnän ulos saamiseksi tuubista olisi tullut paremmin hyödynnetyksi tomusokeriseoksen tekoon. Toisaalta valmiit värit ovat näppärät, sillä muussa tapauksessa olisin joutunut hankkimaan elintarvikevärejä omatekoisten seosten värjäämiseen. Tuote on ideana hyvä, mutta koostumuksensa ja väriteknisten syiden takia toteutus jää puolitiehen. Lisäksi maku on aika keinotekoinen. Koska lopputulos kuitenkin kestää nopean silmäilyn kynttilänvalossa ja piparin syomisen joulukahvien kanssa, annettakoot tuotteelle kaksi tähteä.

---

Kiitos vierailustasi <3

Arjen sankari: Avustajakoira Ville

Odottelemme taaperon ja siskoni kanssa HYKSin kliinisillä käytävillä siskoni lääkäriaikaa. Tunnelma on leppoisa, sillä odotustila on täynnä mukavia ja hymyileviä ihmisiä. Yhtäkkiä käytävää pitkin astelee rauhallinen ja ylväs koira pyörätuolissa olevan ohjaajansa vierellä. Koiran lempeä katse ja upea olemus tekevät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Hymy kasvoillani levenee entisestään, kun huomaan sen käyttävän virallista avustajakoirien merkillä varustettua liiviä. Olen lukenut aiheesta useita artikkeleita, mutta en olisi uskonut, että tosielämässä saan hienon tilaisuuden nähdä avustajakoiran työssään. Koiran ohjaaja tervehtii iloisesti ja aloitammekin jutustelun saman tien. Taapero vieressäni hihkuu innosta ja katselee ihastuneena koiraa. Tuon ihanan koiran nimi on Ville!

Me kaikki koiraihmiset tiedämme, miten upeaa on olla nelijalkaisen ystävän seurassa. Koiraan muodostuu uskomattoman vahva tunneside sen kanssa touhutessa ja harrastaessa. Koiralle on mahdollista opettaa lukematon määrä temppuja ja taitoja, mikäli koulutus on pitkäjänteistä ja palkitsevaa. Koira auttaa selviämään haasteista ja elämän tyrskyistä, sillä sen seuralla on positiivinen vaikutus mielialaan ja sen läsnäolo lohduttaa elämän kolhiessa. Koira on myös täydellä sydämellä mukana elämän iloisissa hetkissä. Koirat ovat perheenjäseniä, mutta ne voivat olla paljon muutakin. Monella meistä on kotonaan se oma ihana Karvaturri, Kotikuntansa Suurin Sohvaperuna, Aikansa Kovin Agilitymestari tai Koiranäyttelyiden Voitokas Muotovalio. Mutta sen lisäksi löytyy erityiskoulutettuja avustajakoiria, jotka auttavat ohjaajaansa arjessa.

Mittaamattoman arvokas apuväline

Avustajakoirien on läpäistävä tiukat luonne-, taito- ja terveystestit sekä parin vuoden mittainen koulutusjakso ennen töihin ryhtymistä. Koirien koulutus aloitetaan jo pentuna ja sen osaamistasoa seurataan koko työuran ajan. Suomessa avustajakoira on mahdollista saada Invalidiliiton kautta. Koira koulutetaan fyysisesti toimintarajoitteisen ohjaajansa yksilöllisiin tarpeisiin sopivaksi apuvälineeksi, joka avustaa päivittäisissä toiminnoissa helpottaen arkea. Suomessa ensimmäiset avustajakoirat ovat valmistuneet vuonna 1994 ja tällä hetkellä niitä työskentelee arjen sankareina hieman alle 60.

Nelijalkainen kumppani helpottaa ohjaajansa arkea jokapäiväisissä asioissa. Avustajakoira saattaa esimerkiksi hoitaa valojen sytyttämisen ja sammuttamisen, hissin tilaamisen tai avustaa pukeutumisessa ja riisuntumisessa. Se voi kauppareisulla kantaa ohjaajansa tavaroita selkärepussa tai vaikkapa nostaa kaupan lattialle tipahtaneet käsineet. Puhelimen soidessa koira kiikuttaa luurin ohjaajalle. Se on myös ohjaajansa apuna ovien avaamisessa ja sulkemisessa sekä noutaa ohjaajan tarvitsemia esineitä käskystä. Monipuolisen osaamisensa ansiosta koira tukee ohjaajansa itsenäisyyttä ja omatoimisuutta sekä tuo iloa elämään. Avustajakoirat tekevät siis tärkeää työtä ja edistävät ohjaajansa hyvinvointia kaikilla osa-alueilla.

Valloittava Ville

Olen innoissani jutellessani Villen ohjaajan Ullan kanssa. Varovasti kysäisen, saisiko Villeä silittää. Normaalisti työssä olevaan koiraan ei saa ottaa minkäänlaista kontaktia, vaan koiralle pitää antaa työrauha. Saamme kuitenkin luvan, sillä Ville on konkari näissä hommissa. Ville tervehtii meitä iloisesti kuitenkin innostumatta liikaa. Charmantti herra on rodultaan labradorinnoutaja ja ikää herrasmiehellä on 10 vuotta. Ville ei valloittanut ainoastaan minun sydäntäni, vaan koko käytävällinen ihmisiä (hoitohenkilökuntaa myöden) on sen maagisen vetovoiman pauloissa. Tyttäreni halaa koiraa pitkään samalla silittäen sen kiiltävän mustaa turkkia. Oi kunpa kaikilla tarvitsevilla olisi mahdollisuus saada tällainen lämminsydäminen, rautahermoinen ja äärimmäisen taitava kaveri arkeen avuksi.

Ullan ja Villen lämmin suhde on ainutlaatuinen.

Huomaattehan Villen upean timanttipannan, joka mätsää täysin uniformun väreihin!

Miten sitten pitäisi kohdata avustajakoirakko oikeaoppisesti?

Vaikka itse saimme ainutlaatuisen tilaisuuden rapsutella ja silitellä Villeä, oikeaoppinen kohtaaminen menee täysin erilailla! Tämä ohje on suora lainaus Avustajakoira ry:n sivuilta,:

"Anna avustajakoiralle työrauha

Kun kohtaat avustajakoiran, älä kiinnitä siihen mitään huomiota - tarkoittaa sitä, ettet katso sitä silmiin, kosketa tai puhu sille. Koiran ohjaajaa sen sijaan voit tervehtiä kuten ketä tahansa henkilöä.

Avustajakoira on koulutettu olemaan huomioimatta ympäristöään, mutta koiran, etenkin sosiaalisen labradorinnoutajan, joita useimmat avustajakoirat ovat, on hyvin vaikea kieltäytyä paijaavista sanoista ja käsistä! Vältä myös lepertelyä, vaikka puhuisitkin vain koirasta sen ohjaajalle.

Kun  ulkoilutat omaa koiraasi, ohita avustajakoirakko riittävän etäältä etenkin, jos omalla koirallasi on liiallista arkuutta tai aggresiivisuutta muita koiria kohtaan. "

Ville ja taapero ottavat rennosti HYKSin odotustilassa

Yhdistys kehittämässä avustajakoiratoimintaa

Avustajakoira ry tekee Suomessa arvokasta työtä, jotta näitä ihania Aputassuja saataisiin koulutettua mahdollisimman monelle tarvitsevalle. He toimivat myös koirien ohjaajien tukena pulmatilanteissa tai koulutukseen liittyvissä asioissa. Yhdistys kehittää jatkuvasti avustajakoiratoimintaa, jakaa informaatiota hoitohenkilöstölle sekä tavallisille tallaajille erilaisten tapahtumien kautta. Esimerkiksi yhdistyksen toimintaan pääsi tutustumaan Helsingin Messukeskuksessa Voittaja 2013-näyttelyssä - ja tietenkin lauma avustajakoiriakin oli mukana! Yhdistys tekee tiivistä yhteistyötä Invalidiliiton kanssa.

Omalta osaltani halusin tukea tätä arvokasta työtä, sillä avustajakoiran koulutus, terveydenhuolto ja ylläpito vaatii aikamoisen määrän euroja. Päätin tehdä lahjoituksen suoraan kummikoiratoimintaan, sillä tuntuu mukavalta olla osaksi auttamassa koiran "koulutuksessa" työkuntoon ja jonkun ihmisen henkilokohtaiseksi apulaiseksi ja ystäväksi. Vuoteen 2010 mennessä yhteisöjen ja yksityishenkilöiden lahjoituksilla oli saatu koulutettua 18 koiraa ja toukokuussa 2013 kuusi uutta avustajakoiraa aloitteli työuraansa. Tukemisen tapoja on muitakin ja niihin voit tutustua yhdistyksen web-sivuilla tarkemmin.

Artikkelin lopussa olevien lähdetietojen avulla voit tutustua syvällisemmin avustajakoiratoimintaan.

Kiitos Ullalle ja Villelle ihanasta kohtaamisestamme!

- - -

Lähteet:

Ville & Ulla 18.12.2013
Avustajakoira ry, www.avustajakoira.fi, luettu 18.12.2013 ja 20.12.2013
Invalidiliitto ry, http://www.invalidiliitto.fi/portal/fi/toiminta/avustajakoirat/ , luettu 18.12.2013
Avustajakoira ry:n Facebook-sivusto, https://www.facebook.com/Avustajakoira?fref=ts
Paula Müller, Avustajakoira-asiantuntija / Invalidiliitto, sähköpostikirjeenvaihto 1/2014

- - -
9.3.2014 LISÄYS: Potkua avustajakoiratoimintaan on hyväntekeväisyystapahtuma, jonka tavoitteena on kerätä varat kolmen uuden koiran kouluttamiseen. Tutustu tapahtumaan sen kotisivuilla ja osallistu avustajakoiratoiminnan tukemiseen!

Tule myös paikan päälle seuraamaan jännittävää hyväntekeväisyysottelua, jossa 6.5.2014 kohtaavat HJK:n naisten edustusjoukkue sekä Invalidiliiton kokoama joukkue. Katso myös video !

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Kortti kuivumassa

Internetin aikakaudella ihmisten kanssakäyminen tietokoneen välityksellä on kasvanut räjähdysmäisesti. Viestit saa lähetettyä reaaliajassa ja videopuhelu on näppärä työväline, mikäli etäisyyttä lähipiiriin on maantieteellisesti sen verran, että kahvikupposella käyminen ei ihan aina ole se kätevin (vaikka onkin miellyttävin) vaihtoehto. Facebookissa voi päivittää tilansa niin, että kaikki virtuaalikaverit tietävät kuulumisesi välittömästi - niin hyvässä kuin pahassakin. Surullisen kuuluisana esimerkkinä toimii Salkkareiden Tohtori Mäkelä, joka vahingossa jakoi yksityisen valokuvansa työpaikkansa sivustolla. Pienellä virheellä oli suuret seuraukset ja tämä toimikoot varoittavana esimerkkinä myös tosielämän Facebook-käyttäjille.

Omat virtuaaliset yhteydenpitovälineeni ovat pääosin e-mail, Facebook ja Skype. Puhelimessa puhumisen koen nykyään haastavaksi, sillä aina taustalta kuuluu jotain epämääräisiä ääniä: milloin pottaan pissinyt taapero ilmoittaa tuotoksestaan röhkimällä kovaäänisesti (potan pohjassa on possutarra kannustimena) tai koira ulisee ikkunasta näkyvälle puoliksi sulaneelle lumiukolle (joka mitä ilmeisimmin on hyvin omituinen ilmestys karvakorvan mielestä, sillä se muuttaa muotoaan joka päivä).

Postilaatikon avaamisen ilo

Ihanin lähipiirin muistamiseen tarkoitettu yhteydenpitoväline on kuitenkin perinteinen posti. Voi sitä ilon tunnetta tänäänkin, kun laskujen ja joulumainosten seasta löytyi meille postitettuja joulukortteja! Niitä ihasteltiin koko perheen voimin. Hieman eri asia kuin sähköpostin saapuneet-kansion "Sinulle on 3 uutta viestiä", sillä nämä viestit eivät ole käsin kosketeltavissa. Niitä ei voi tunnustella, haistella, ihailla eri valaistuksessa tai sujauttaa sellaisenaan Muistojen Arkkuun, joka odottaa taaperon huoneessa koko ajan täyttyen mukavista muistoista. Tottakai sähköpostitse laitettu tervehdys on yhtä arvokas, se on vain hieman erilainen kuin perinteinen kortti. Myös sähköinen viesti kertoo, että joku ajattelee Sinua. Joka tapauksessa on ihana tunne, että tulee muistetuksi ja jokaikinen vuosi joulutervehdysten määrä on yllättänyt minut. Tätä iloa olemme myös siskoni kanssa halunneet levittää lähipiiriin.

Korttipajassa tapahtuu

Valitettavasti resurssipulan vuoksi on käytännössä mahdotonta muistaa aivan kaikkia ihania ihmisiä omatekoisella joulutervehdyksellä, mutta se ei tarkoita sitä, ettäkö emme heitä ajattelisi lämmöllä. Korttipajasta on muodostunut meille jo pienimuotoinen perinne, sillä saman toteutimme viime vuonna. Pääosin suunnittelemme kortteja sen verran, että saamme tarvikkeet hankittua. Sitten levitämme askartelutarvikkeet suurelle pöydälle ja alamme siihen luovaan työhön - korttien tekoon! Mukana on siskoni ja minun lisäksi taapero ja karvakorva avustamassa.

Kortit kuivumassa ja kahvitauko voi alkaa

Kortteja on kätevä tehdä samalla kertaa niin paljon kuin pystyy, sillä tarvikkeet ovat valmiiksi käden ulottuvilla ja koko höskän siivoaminen menee sitten samaan syssyyn. Mahdolliset ylimääräiset kortit kannattaa säilyttää tulevaisuutta varten, sillä niille löytyy aivan varmasti käyttöä myöhemminkin, joulu kun tuppaa tulemaan joka vuosi .

Tänä vuonna korttipajassamme kävi pieniä laskelmointivirheitä sillä a) paperiliima loppui ensimmäisen kortin liimauksen jälkeen ja b) aikataulu oli liian tiukka. Lisäksi taapero sammui heti puuhastelun aloitettuamme ja olimme tehneet kortit jo valmiiksi, kun hän heräsi kauneusuniltaan. Tämä muutti suunnitelmia heti lennosta, sillä olin ajatellut hyödyntää hänen auttavaa kättään tai jalkaansa korttien teossa. Siis sivellä sormiväriä niihin ja antaa paperin eteen. Toisaalta tuon idean toteutimme jo viime vuonna ja tänä vuonna osa korteista saikin taaperon jälkikäteen tekaiseman liitteen: tusseilla väritetyn jouluaiheisen kuvan. Hieman oli picassomaista luovuutta niissä kuvissa, mutta se oli hänen taiteellinen näkemyksensä ja lopputulos hieno.

Materiaalien kirjo

Tarvikkeina käytimme erivärisiä pahveja, tulostettuja kuvia ja tekstejä, joita väritimme tusseilla ja puuväreillä sekä kimalleliimaa, jota pursottelin niin, että käsi kramppasi. Kuviosakset viuhusivat ja kortit kasattiin paperiliiman sijaan perus erikeepperillä, joka toikin niihin itsetehdyn vaikutelman. Eli osa korteista näytti aivan ala-asteikäisten askartelemilta, mutta sehän on mukavaa näin naishenkilön näkökulmasta, että luullaan ikäistään nuoremmaksi.

Jos haluaa ilmaisia materiaaleja askarteluun, kannattaa hyödyntää vaikkapa läheistä rautakauppaa, kuten minä olen tehnyt. Eli mars maaliosastolle ja sieltä läjä erivärisiä maalikarttoja matkaan. Näistä voi leikellä kuviosaksilla koristeita ja liimata kortteihin. Yleensä värikarttojen takana oleva mainos jää siis piiloon ja värivalikoima on aivan mahtava. Löytyy perusvärit, murretut sävyt ja murrettujen sävyjen vielä vähän murretut sävyt eli joka tilanteeseen sopivaa materiaalia tarjolla. Kohteliaisuussyistä on kuitenkin hyvä kannattaa rautakauppaakin ja ostaa jotain pientä hyödyllistä vaikkapa kotiin samalla. Loput tarvikkeet löytyvät marketista kauppareissun yhteydessä tai Tiimarin konkurssipesästä, mikäli sellainen sattuu paikkakunnallasi sijaitsemaan.

Mikäli itse et ehtinyt kortteja postittamaan tänä vuonna, samoja kikkoja voi käyttää myös ihanien pakettikorttien tekoon joululahjoja koristamaan.

Toivotaan, ettei Itella hukkaa luovuutemme hedelmiä räntäsateeseen.

Muokkaus: Lapsi nukutettu ja äiti palasi korjaamaan kirjoitusvirheitä. 

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Pikavinkki vaunuilijoille

Mikäli liikut talvikeleillä lastenvaunujen kanssa, tässäpä hyväksi havaittu pikkujippo, jolla vaunuilu on mielekkäämpää pienelle matkustajalle. Kelistä riippuen meillä on käytössä kaksi erilaista lämpöpussia. Kumpikaan ei ole alkuperäistä varustusta käyttämiimme rattaisiin, joten pussien omia kiinnitysmekanismejä ei voi suoraan hyödyntää. Lisäksi rattaiden kangas on liukasta ja jos lämpöpussia ei kiinnitä lainkaan, se valahtaa matkustajineen alaspäin. Toinen pusseista on umpinainen eikä siinä ole turvavöille aukkoja, jotka auttaisivat paikallaan pysymisessä. Toinen pussi on vain jalkaosalle eli on takapuolelta avoin. Molempien valumisongelma ratkesi näillä kätevillä lisävarusteilla:

Hanskanipsut ovat monikäyttöisiä muihinkin kiinnityshommiin.

Pelastukseksi ovat nousseet pienet nipsut, joilla normaalisti kiinnitetään hanskat hihaan, jotta ne pysyvät menossa mukana. Nämä nipsut ovat kangasystävällisiä sekä tukevia, jos vertaa kiinnitystä esim. pyykkipojilla, jotka taapero repisi hetkessä irti ja viskelee ympäri ojanpientaretta. Yksinkertaisuudessaan kiinnitän nipsun toisen pään lämpöpussiin, kierrän hihnaosan rattaiden rungon tai kuomukaaren ympäri ja kiinnitän nipsun toisen pään takaisin lämpöpussiin. Pysyy menossa mukana eikä lapsi saa revittyä tätä kiinnitystä irti. Ainakaan vielä.

Tämä näppärä lisävaruste rungon ympäri ja nipsupäät kiinni lämpöpussiin. Ja ei muuta kuin kohti tuulta ja tuiskua!

Meillä on turvavöiden lisäksi vaunuissa turvakaari, joten lapsi ei pelkkien hanskanipsujen avulla tietenkään ole matkassa mukana! En kuitenkaan ota vastuuta, mikäli joku järjenjättiläinen kiinnittää lapsensa rattaisiin pelkkien nipsujen avulla - siinä tapauksessa tekstini ja vinkkini on tulkittu väärin ja sellaiseen tarkoitukseen tämä apuväline ei sovellu. 

Lisäyksenä kerrottakoon, että myös heijastinliivin saa kiinnitettyä nipsuilla näppärästi rattaiden kuomun tai turvakaaren ympäri lisänäkyvyyttä tuomaan. 

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Luovuuden lumipalloefekti

Lumipallo lähtee liikkeelle

Tämä koko blogihan sai alkunsa, kun luovuuteni heräsi pitkästä horroksesta. Silloin sysäyksen luovuusvyöryyn sai aikaiseksi työpaikkailmoitus, joka herätti minut uuteen aikakauteen ja näkemään, että erikoisosaamistani voisi hyödyntää uusilla aloilla. Havahduin myös yhtäkkiä siihen todellisuuteen, että pieni vauvani oli kasvanut jo uhmaikäiseksi taaperoksi eikä tarvitse minua samalla lailla kuin aiemmin ollessaan avuton rääpäle.

Roolini äitinä siis muuttui aivan toisenlaiseksi; en enää ollutkaan se ehtymätön maitobaari, jonka päivä koostui koirien ja vauvanhoidon lisäksi oman ja lapseni ruokavalion kyttäämisestä lapsen oltua pienenä allerginen mitä tavallisimmille ruoka-aineille. Otin vastaan uuden roolini riemunsekaisin tuntein - toisaalta äärimmäisen onnellisena vapaudesta, minkä uusi asetelma minulle toi ja toisaalta äärimmäisen haikeana siitä, että ensimmäisen lapseni vauva-aika oli auttamattomasti ohi. Ja vieläpä niin nopeasti. Mutta olin saanut luovuuteni takaisin pitkän ajan jälkeen ja se tuntui hyvältä.

Unettomia öitä

Lumivyöryn lailla etenevä luovuusryöppy on tervetullutta, mutta on sillä kieltämättä vaikutuksensa arkeen. Vuorokauden tunnit loppuvat kesken ja oma aikaa luovuudelle on tullut otettua omista yöunista, sillä itselleni luovin aika vuorokaudesta on yöllä. Tiedän sen olevan väliaikaista, joten lepään riittävästi kohta, kun olen saanut uudet projektit hyvälle alulle ja ideat hautumaan. Nyt on siis ollutkin tilauksessa idearyöppy ja onneksi se sieltä tulikin.

Tässä oli nimittäin pieni taantuman aika uudelleen heräämisen jälkeen, kun en saanutkaan hakemaani työpaikkaa ja elämä palasi takaisin arkisiin uomiinsa, vaikka olin jo varautunut elämänmuutokseen. Nyt ajatusten kypsyttelyä ja taitojen kehittelyä tapahtuu uusien projektien tiimoilta. Ammattilaisten neuvo unettomuutta aiheuttavaan idearyöppyyn on, että pitää ideavihkoa ja kynää sängyn vieressä. Näin voi tallentaa nopeasti ideat paperille ja sen jälkeen vaipua uneen. Nyt on kohdallani kyse jostain eriskummallisesta, sillä ideavihkosta vaan loppuvat sivut kesken tajunnanvirtaani tallennettaessa.

Liikkuvan toimiston uusi lemmikkihiiri

Uutta verkkoa veteen

Tulipa vastaani uusi mielenkiintoinen työpaikka ja vieläpä alle 10 kilometrin matkan päästä kotioveltani. Juuri ja juuri hakuajan puitteissa sain hakemukseni valmiiksi, sillä viilasin sitä oikein ajatuksella. Kyseessä on asiakaspalvelutehtävä pienen kaupunkimaisen alueen sydämessä ja idyllisillä puitteilla. Olenkin ikävöinyt asiakaspalvelua! Koko työhistoriani olen tehnyt töitä asiakaspalvelun tiimoilta mitä erilaisemmissa ympäristöissä: ravintoloissa, yritysjuhlissa esiintyjänä, ohjelmapalveluyrittäjänä millon metsän keskellä, laskettelukeskuksissa ja milloin taas risteilyaluksilla. Kaikenlaisia kohtaamisia on siis työurani aikana tullut ja kaikista olen jotain tärkeää oppinut. Ja nyt kotielämää viettäneenä palan halusta palata työtehtäviin, jossa tyytyväisen asiakkaan hymy on se tärkein kiitos.

Idearyöpyn seurauksena tämänkään projektin aloitus ei jäänyt vain työhakemuksen laittamiseen vaan aloin heti valmistautua mahdolliseen työhaastatteluun. Tajusin heti taustatietoja yrityksestä hakiessani, että tässä on potentiaalia myös suurempaankin toimintaan ja kasvuun. Yhtäkkiä usea sivu ideavihkostani oli täyttynyt ja kello 3:00 yöllä tajusin, että pidin kädessäni markkinointisuunnitelmaa yritykselle, johon olen juuri hakenut töihin. Ja tehtävä ei edes liity markkinointiin suoranaisesti. Vaikka tietenkin siinä mielessä se liittyy, että yritystä edustavalla asiakaspalvelijalla on tärkeä rooli yrityksen imagon ja asiakastyytyväisyyden kannalta. Jännityksellä odotan, mihin suuntaan asia etenee. Ainakin kävi ilmi, että itseopiskelemani markkinointialan kirjallisuus on ilmeisimmin jättänyt muistijälkensä aivoihini ja se kirjojen kantaminen kirjastosta kotiin on ollut hyödyllistä - muutenkin kuin hyötyliikunnan kannalta!

Imagoa luomassa virtuaalisessa maailmassa

On ollut ihanaa haastaa itsensä ja omat taitonsa jälleen myös web-sivujen suunnittelussa. Meneillään on projekti, jonka tuotoksena toivottavasti syntyy luovat, toimivat ja visuaalisesti miellyttävät nettisivut eräälle yritykselle. En hallitse täydellisesti minkäänlaista koodausta, vaikkakin olen jo yläasteikäisenä tutustunut html-kielen alkeisiin. Ajat ovat muuttuneet paljon siitä, mutta virtuaalimaailman avuksi on luotu myös näppäriä työvälineitä, jotka helpottavat sivujen rakentamista huomattavasti. Mitään koodaustaitoa ei välttämättä tarvitse olla, jos vain muuten on yhteisymmärryksessä tietokoneen kanssa, osaa etsiä tietoa ja haluaa haastaa itsensä.

Yrityksen edustaja antaa käyttööni valmiita ammattilaisten ottamia kuvia, joten niiden suhteen oma osuuteni rajoittuu kuvan käsittelyyn ja muokkaamiseen imagoon ja sivulle sopivaksi. Näitä taitojakin on tullut kaivettua jälleen uudestaan sieltä jostain aivolohkojen perukoilta, vaikka edellisistä kuvankäsittelyistä onkin kulunut jo tovi ja käyttämäni ohjelmakin on uusi tuttavuus. Mutta tässä pätee taas vanha tuttu viisaus: tekemällä oppii! Ja tästä projektista on suunnattoman paljon hyötyä niin yritykselle kuin minullekin, joten kehoitan kaikkia muitakin verkostoitumaan ja luomaan omaa "raaputan selkääsi jos sinä raaputat minun selkääni"-kontakteja. Näistä kontakteista on arvaamatonta apua myöhemmin ja saattaapa matkaan tarttua Elinikäinen Ystäväkin.

27.1.2014 Lisäys: Projekti valmis, lue lisää täältä!

Uudistuksia luvassa

Myös blogiini on luvassa uudistuksia, joiden ajankohta on hieman myöhemmin. Olisinkin kiitollinen kaikenlaisesta palautteesta kirjoituksiin, ulkoasuun tai vaikkapa aihepiireihin liittyen. Ilman palautetta on vaikea kehittyä, sillä on liian lähellä henkensä tuotosta eikä välttämättä ajatus aina juokse kirkkaasti. Tai juoksee mutta liian kovaa. Tässä vaiheessa maailman rauhaa tavoittelevan ja ideavihkoa hikipäässä rustaavan bloggaajan voi palauttaa maan pinnalle takaisin. Mutta varoituksen sana vielä sanottakoon: ajatukseni tulevat aina liitelemään korkeuksissa vapaana kuin sokea pulu.

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Joulukuu ja krooninen aikapula

Arki on pitänyt niin kiireisenä, etten ole ehtinyt kirjoittelemaan niin usein, kuin haluaisin. Lisäksi postausten määrää on vähentänyt se seikka, että olen alkanut kiinnittää entistä enemmän huomiota valokuvaukseen ja blogikuvien laatuun. Tästä lähti liikkeelle omituisten tapahtumien sarja, nimittäin sain omituisen päähänpiston, että ensin on otettava kuvia ja sitten vasta kirjoitettava tekstit. Seurauksena oli läjäpäin omituisia ja heilahtaneita kuvia, joita kiireellisin kuvausjärjestelyin ja väärin vehkein koitin saada julkaisukelpoisiksi. Ei mennyt ihan putkeen siis ja kaiken lisäksi ideoimani jutut jäivät kirjoittamatta, koneen täytti liuta toisiaan huonompia räpsyjä (joita en ehdi käymään läpi) ja surkeat kuvaussuunnitelmat ja kaaottiset yhdennaisenkuvausjärjestelyt osoittautuivat totaaliseksi ajantuhlaukseksi, mikä harmittaa tällaista kroonisesta aikapulasta kärsivää henkilöä suunnattomasti.

Takaisin ruotuun siis ja asioita uudelleen järjestykseen. Kaiken tämän tohinan keskellä olen ehtinyt hieman tekemään käsitöitä. Ohessa kuva ystäväperheen kääpiömäyräkoiralle tehdystä fleecetakista. Käytin tähän kaapista löytynyttä fleece-huopaa, josta tein kaksinkertaisena manttelimallisen takin ja lisäsin heijastinnauhaa, jotta pieni koiruliini näkyy syksyn pimeydessä. Kaksinkertaiseen fleeceen päädyin sen takia, että se sekä lämmittää mukavasti että hylkii vettä. Fleece tuntuu märkänäkin kuivalta ja lämpimältä ja lisäksi se kestää konepesun korkeammissakin lämpötiloissa. Jos huonoja puolia haetaan, niin fleece sähköistää koiran turkin pakkasella, mutta toisaalta niin tekee moni muukin kangas. Toisaalta pörröturkkinen pimeässä eteisessä kipinöivä koira voi olla herttainenkin näky, tuo turkin sähköisyys kun yleisesti ottaen on suhteellisen harmitonta.

Ompeluinnostus on ja pysyy, mutta ajan puute rajoittaa luovuutta sillä saralla. Talven mukanaan tuomat kelit saivat minut viimein hankkimaan jo pitkään himoitsemani Icebug-kengät, joissa on nastat. Eipä saanut meikäläistä kumoon Oskari-myrskyn tuuli, jäinen kylänraitti eikä yltiösosiaalinen 15kg lihaskimppukoira, joka olisi halunnut moikata joka ikisen vastaantulijan. Testilenkki meni siis hienosti, kengät tuntuivat aivan lenkkareilta, mutta ovat todella lämpimät (comfort zone jopa -20 astetta) ja peilijäälläkin askel oli vakaa (mitä nyt huikea sivutuuli vähän horjutti).Nyt onkin kengät olleet jokapäiväisessä tehokäytössä, joko vaunulenkeillä koko karavaanin kanssa tai sitten koiran kanssa lenkkeillessä.

Kummipoikani muutti äitinsä kanssa uuteen osoitteeseen ja minulla oli ilo päästä kurkkimaan uutta kämppää heti muuttopäivänä. Tehokas talkooporukka purki laatikot todella nopeasti ja Ystäväni ehti jo ensimmäisenä päivänä sisustella kämppää ihanan kotoisaksi - aikamoinen tehomimmi! Ohessa yksi yksityiskohta uudesta keittiöstä: aivan ihana seinäkello!

 

Pikkuhiljaa täällä suunnalla alkaa joulupaja. Ikävä kyllä, en voi räpellyksiäni postata etukäteen, sillä muuten lahjan saajien yllätys aattoiltana on totaalisen pilalla. Voi myös käydä niin, että räpellykset jäävät tekemättä, mutta siinä tapauksessa onkin sitten vuosi aikaa valmistautua seuraavaan jouluun - eli ei hätää!

Minulla on myös meneillään erittäin mielenkiintoinen projekti, jossa pääsen suunnittelemaan ulkoasun ja tekemään nettisivut eräälle yritykselle. Projekti on jo hyvässä vauhdissa ja valmistunee piakkoin. Tämä projekti on mielenkiintoinen, pääsee hyödyntämään luovuutta ja taitoja sekä vieläpä hyödyllinenkin. Loistavaa - juuri tällaista haastetta kaipasinkin!

Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota useisiin kirjoitusvirheisiin nettilehtien uutisissa. Etenkin eräs ns. iltapäivälehti on loistanut kirjoitusvirheiden ärhäkällä lisääntymisellä, mikä vaikuttaa suuresti lehden uskottavuuteen ja saa kyseenalaistamaan toimittajien ammattitaidon. Tokihan kirjoitusvirheitä sattuu ja ne ovat inhimillisiä, mutta jos sama toistuu lehden verkkojulkaisuissa yli 10 kertaa päivässä, on saavutettu jo kriittinen raja, joka saa lukijan vähintäänkin pois tolaltaan ja rykäisemään aamukahvit väärään kurkkuun.

Onneksi olen harrastelija, joten ei paineita tästä asiasta blogin suhteen. Sisäinen perfektionistini on tosin toista mieltä asiasta. Mutta vinkatkaa ihmeessä, mikäli kirjoitusvirheitä blogistani löydätte, niin korjaan ne mahdollisimman pian.

Tätä tekstiä oikolukiessani löysin jo itse niitä 7 kappaletta :P

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s