M/S Mariella - Sydän puhdasta kultaa

Bloggaajan seikkailu Itämerellä jatkuu

Aktiivisimmat lukijat ehkä huomasivat, että laivalta lähetetty artikkeli jäi hieman keskeneräiseksi. Live@ Itämeri -tekstini päättyi siihen, että pääsimme nipin napin laivaan. Nytpä jatkan tätä reissukertomustamme turvallisesti maan kamaralta, sillä ajanpuutteen vuoksi en ehtinyt pidempää pätkää reissusta raapustelemaan livenä.

Pieni paatti suurella tunteella

Mariella ei ole Viking Linen uusin alus, joten sen puitteet ovat ajansaatossa hieman nuhjaantuneet. Kuitenki olen lyhyen ajan sisällä valinnut kaksi kertaa Mariellan risteilyalukseksi, sillä tämän paatin henkilökunta on jotain aivan uskomatonta - jokaisella kohtaamallani työntekijällä on halu tehdä asiakkaan matka mahdollisimman hienoksi kokemukseksi. Henkilökunta on laivan sydän - Mariellan tapauksessa se on puhdasta kultaa.

Mikäli luitte artikkelini laivaan saapumisesta, saatoitte ehkä jo huomata, miten hyvin terminaalihenkilökunta otti huomioon meidät Matti Myöhäiset. Eli meidät, jotka viimeisinä hyppäsimme laivan kyytiin köysien ollessa jo lähes irti. Sama asiakkaan huomioiminen jatkui laivalla koko reissumme ajan, vaikka eteemme tuli mitä omituisimpia tilanteita risteilymme aikana.

Liika sosiaalisuus leimaa?

Olen ihminen, jolle sattuu ja tapahtuu reissuissa. Otan haasteet vastaan ja koitan selviytyä huumorilla ja rennolla asenteella olosuhteisiin nähden parhaalla mahdollisella tavalla. Olen henkilönä ulospäinsuuntautunut ja minusta on luontevaa tervehtiä ja huomioida joka paikassa myös henkilökunta, jonka edustajat tekevät töitä asiakkaiden viihtyvyyden takamiseksi. Lisäksi jään helposti juttelemaan ventovieraiden kanssa, mikä suomalaisessa kulttuurissa on jostain syystä jotain aivan omituista!

Asuessani Helsingissä naapurini pitivät minua vinksahtaneena, koska tervehdin heitä aina kohdatessamme. Minusta se kuuluu hyviin tapoihin, kuten myös muiden ihmisten huomioon ottaminen. Sitkeästi tervehdin naapureitani vuoden verran saaden osakseni omituista tuijottelua, murahtelua ja jotkut jopa välttelivät minua kääntyen u-käännöksen kannoillaan minut huomatessaan. Kuitenkin eräänä päivänä sitkeyteni palkittiin ja minuakin alettiin tervehtiä! Kyllä pienet asiat voi tehdä iloiseksi. Ehkäpä hullun leima otsassani vaihtui vuoden aikana johonkin toiseen - kenties "Sosiaalinen" tai "Ok tyyppi"?

Sapuskaa, tiskausapua ja valloittavia hymyjä

Seurueemme Pikku Herran (6kk) hoitolaukun jäädessä autoon kohtasimme haasteen. Onneksi kuitenkin löysimme tax freen valikoimista kaiken tarvittavan hänelle. Myymälän valikoimasta löytyi tuttipullot, vaatteet, lusikat, vaipat ja kaikki mitä voi parin päivän reissussa tarvita. Valikoima oli siis todella laaja perinteisten tax free tuotteiden lisäksi ja pikkuväki oli huomioitu hienolla tavalla. Lisäksi myymälähenkilökunta oli iloista ja avuliasta porukkaa. Etenkin reunimmaisella kassalla työskennellyt herrasmies, jonka sydämellisiin asiakaspalvelutaitoihin kiinnitin huomiota jo edellisellä reissullamme. 

Laivan buffet-illallinen uhmaikäisen kanssa saattaa muodostua kaikkea muuta kuin rentouttavaksi. Aterioinnit sujuivat kuitenkin mennen tullen aivan loistavasti, vaikka taapero halusikin välillä jaloitella ympäri ravintolaa. Koska olin varautunut tähän mahdollisuuteen jo etukäteen, oli taktiikkani selvä: keräsin lautaset täyteen ruokaa ja söin niin nopeasti kuin pystyin. Ei mikään suositeltava tapa, mutta näin pystyin varmistamaan etten ajaudu nälkäkuoleman partaalle lapseni kehitellessä omaperäisiä aktiviteetteja.

Sujuvaa ja erityisen miellyttävää ruokailusta teki hyvä seura sekä loistava henkilökunta. Lapset huomioitiin siinä missä aikuisetkin, ja näillä ravintola-alan ammattilaisilla oli jokin salaperäinen aisti väistellessään sinkoilevaa tytärtäni. Meitä autettiin iloisesti syöttötuolien kanssa, saimme rauhaisan paikan reunapöydästä (jossa tilaa oli myös lastenrattaille) ja saimme tax freestä hankkimamme aterimet ja tuttipullon seurueen Pikku Herralle tiskattuina käyttöön! Vau.

Valkoinen kissa Punaisella laivalla

Tytärtäni (ja myös itseäni) ilahdutti suuresti laivakissa Ville Viikingin vierailu ravintolassa. Alle 2-vuotias tyttäreni oli juuri ottamassa hatkat ja juoksi vapaudesta hullaantuneena ympyrää äidin kantaessa kahvimukia pöytään. Kun lapsi selkeästi juonitteli juoksevansa pidemmälle, hän yhtäkkiä kääntyikin katsomaan minua ja pysähtyi.

Luulin, että patterit loppuivat yllättäen, mutta syy selvisikin minulle pian. Takanani seisoi tuo ihana, pehmeä maskotti, jonka lempeät silmät saivat hymyn huulille. Taapero juoksi innoissaan luoksemme halaamaan Ville Viikinkiä ja yksi karkaamisyritys oli estetty. Harmi vain, että joka ikisessä muistoksi napatussa valokuvassa on ketsupilla koristeltu naama ja hiukset.

Liikuttava fanitapaaminen

 
Seisovan pöydän ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Tosin jälkikäteen kuulin, että tarjolla oli muutakin kuin lihapullia (ja puoliksi syötyjä nakkeja tyttäreni jäljiltä).

Asumisasiat kuntoon joustavasti tarvittaessa

Ensimmäisenä iltana huomasimme, että hytin viemäri ei vetänyt kunnolla. Tämä paljastui karulla tavalla viedessäni lastani iltasuihkuun. Mammalle tuli hiukan kiire napata neiti pois suihkun lattialta, joka alkoikin yllättäen tulvimaan tukkiutuneen viemärin takia. Saimmepa naapurihytin saippuatkin kaupanpäällisiksi likaveden nousemisen myötä. Koska ipanat olivat jo menossa untenmaille, päätimme jättää asian seuraavaan päivään.

Kerroimme laivan infoon hyttiongelmastamme happihyppelylle Tukholmaan lähtiessämme. Infotiskin henkilökunta käsitteli asian hienosti pahoittelemalla aiheutunutta vaivaa ja lupaamalla uuden hytin tarvittaessa, mikäli ongelmaa ei saada korjattua. Ongelma oli kuitenkin hoidettu hienosti maissa käyntimme aikana eikä palatessamme mitään ongelmia hytin viemärin kanssa ilmennyt. Hytin vaihtoon ei siis ollut tarvetta tällä kertaa.

Lapsille puuhaa

Kahvilan yhteydessä oleva leikkipaikka osoittautui mukavaksi temmellysalueeksi parivuotiaalle. Motorista kehitystäkin oli tapahtunut muutaman kuukauden aikana, sillä edellisellä kerralla hän ei vielä päässyt kiipeämään ylös liukumäkitasanteelle. Nyt hän löysi itsestään sen suomalaisen sisun, jolla punnersi ähisten ylöspäin päättäväisesti. Ja palkintona oli metrin mittainen liuku pallomereen!

Leikkipaikasta löytyi aina mukavia leikkikavereita, vaikka äidinkieli ei välttämättä ollutkaan sama. Sieltä löytyi suureksi ilokseni muitakin mammoja, jotka tykkäävät jutella ventovieraille! En siis höpöttänyt (tällä kertaa) yksin muiden ollessa tuppisuina. Pallomeri liukumäkineen oli jälleen se reissun kohokohta Ville Viikingin halailun lisäksi ja tyttäreni viihtyi leikkipaikalla pitkiäkin aikoja. Hyvä niin, sillä A-luokan hytti pinnasänkyineen ei mahdollistanut suurtakaan energian tuhlaamista postimerkin kokoisella lattiatilallaan.

Vaikka leikkipaikka on suhteellisen pieni, tällä kertaa siellä ei ollut tungosta. Sattumalta sinne osui jokaisella kerralla saman ikäisiä leikkikavereita, mikä oli oikein mukava yllätys. Kokemuksesta nimittäin tiedän, että joskus risteilyalusten leikkipaikoilla meno voi käydä hurjaksi, mikäli vanhemmat lapset valloittavat koko paikan ja aloittavat vauhdikkaan pallosodan. 

Pieni irtiotto tekee hyvää

Pienten lasten kanssa matkustaessa on ymmärrettävä, että laivan pubi ja yökerho jäävät näkemättä, ellei sitten siellä satu olemaan lapsille suunnattua toimintaa. Meidän reissumme parasta antia olivat loistava matkaseura, yliveto henkilökunta ja hauskat kommellukset, joita reissussa sattui ja tapahtui. Buffet-ruokailumme olivat niihin aikoihin, ettemme päässeet lainkaan ihmettelemään lapsille suunnattua risteilyohjelmaa, sillä syötyämme vatsamme täyteen alkoi jo lasten nukkumaanmenoaika lähestyä.

Uuups, mammalta jäi K-18 kieltomerkki huomaamatta...

Pieni seikkailu arkeen on aina mukavaa piristystä. Etenkin kun ei koskaan tiedä, miten tahtoikäisen taaperon kanssa keskusteluyhteys säilyy. Kannattaa kuitenkin huomioida se, että hytin taso olisi miellyttävä, koska väistämättä suuri osa illasta menee hytissä oleillessa.

Jostain kumman syystä pääsi nyt käymään sellainen juttu, että tyhjensin taas tax free-myymälää ihan kiitettävästi. Jääkaapin ovessa nimittäin odottelee jälleen uusi lahjakortti.

Vielä tähän loppuun nopea tilannekatsaus uuteen arkeeni: vähän aikaa sitten alkanut savuton elämä sujuu edelleen loistavasti. Ei ollut yhtään ikävä laivan savukoppiin!

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S
Instagram: http://instagram.com/sanya__s