Merkitse ylös ajankohta, jolloin murrat arjen kahleet ja runnot ideakoneiston liikkeelle. Käytä luovuuttasi ongelmien ratkaisuun tai löydä valmiita vinkkejä blogistani. Viihdytän ja autan ajattelemaan arkisia asioita luovasti.

Blogini alttarille on uhrattu röökit, veret ja kyyneleet. Ota askel kohti uutta luovaa lifestyleä ja vinkkaa teksteistä myös aiheista kiinnostuneille kavereille. Raapustukseni ovat hurjan ajatustyön ja elämänkokemuksen sulava cocktail, joka survotaan bittimuotoon kaiken kansan saataville.

Kaiken takana on luovan ajattelun avulla vastauksia etsivä yksilö: Miten tekisin tämän paremmin?

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Live@ Lammi

Ensimmäinen livebloggaus tien päältä. 

Saavuin eilen iltapäivällä Ystäväni luo Lammille Hämeenlinnan kupeeseen ja perinteisiin tyyliin navigaattorini yritti ohjata minut jonnekin pöpelikköön. Pidin kuitenkin pintani ja suunnistin omin avuin loppumatkan ja näin varmistin myös perille pääsyn. Vastaanottokuvio oli sydämellisen huikea - ensin kaulaani kapsahti Rakas Ystäväni Tanja perässään ihanaakin ihanampi Toffo-koira. Lisää staffienergiaa oli vastassa sisätiloihin siirryttäessä, sillä tuloni huomattiin myös Höpö, Nami ja Mörkö-staffin toimesta. Paljon hännänheiluntaa, iloista ulinaa ja märkiä koirapusuja. Staffit <3

Koiria ja hevosia liikuttamassa

Pääsin seuraamaan ratsukon treenejä maneesissa, mutta ikävä kyllä digikamerani ei ollut yhteistyöhaluinen ja sieltä ottamani kuvat epäonnistuivat täysin. Kokeilin kolmella eri vermeleellä - digipokkarilla, tabletin kameralla ja vieläpä kännykälläkin - mutta tuloksena oli vain kiiluvia silmiä ja epämääräisiä möykkyjä. Tanja ja Niitti treenaasivat maneesin suojissa kylmältä tuulelta ja valmistautuen tulevaan kisakauteen. Tänään oli vuorossa pientä verryttelyä ja valmistautumista sunnuntaiseen estevalmennukseen. Tanjan ja Niitin kisavalmentajana toimii Aki Ylänne, joka on suomen huippunimiä alallaan. Ensi kesälle tavoitteet ovat korkealla ja vaikka ratsukon päälajina on maastoesteet, tulevalla kaudella Tanja ja Niitti kilpailevat myös perinteisellä esteradalla.

Tallihommissa avustamassa ovat myös koirat - jokainen vuorollaan. Kodikkaassa tallissa toppatakki päällä iloisesti viipottava veteraanimamma Toffo on hellyttävä näky. Staffit tykkäävät olla kaikessa toiminnassa mukana, eikä tallihommat ole poikkeus. Koira nuuskuttaa iloisena menemään ja moikkaa jokaikisen vastaantulijan rakkautta tihkuvalla innolla. Kun seuraavan kerran menemme tallille jakamaan hevosille ruokia, mukaan tulee Höpö-koira. Höpö valvoo, että karsinat putsataan kunnolla ja jokainen heppa saa ruokansa lisäksi herkutella porkkanoilla. Myös Höpö nappaa itselleen yhden porkkanan ja päätyy nakertelemaan sitä karsinassa olevan heinäkasan päälle. Koiran kasvoilta paistaa onnellisuus, niin tyytyväinen se on herkuttelutuokioonsa.

Staffilauma viipottaa pitkin tiluksia reviiriään tutkien. Illan pimeydessä kaulassa olevat vilkkuvat led-valot näyttävät hauskoilta sinkoillessaan sinne tänne keskellä peltoa. Saunamökin läheisyydessä on pieniä lampia, joita on varottava - osa uimamaistereista ei välitä edes koleasta ilmasta. Pimeällä on oltava varuillaan koirien kanssa, sillä alueella liikkuu myös suurikokoinen urosilves, jonka tassunjäljet on nähty pihalla useasti. On kutkuttavan jännittävää seikkailla tiluksilla pelkän taskulampun valossa. Etenkin, kun pihapiirissä kerrotaan myös kummituksen asustelevan... 

Laulua, hikeä ja pimeitä teitä

Kun eläimet on liikutettu ja ruokittu pääsemme nauttimaan saunan ihanasta tunnelmasta. Huvittuneena seuraan Tanjan puhelimeen pölpöttämistä lauteilla, saunassa kun yleisesti ottaen kännykkä ei toimisi. Vielä koomisemman tilanteesta tekee välissämme istuva Höpö, joka nautiskelee pehmeistä löylyistä kanssamme. Tanjalla oleva kännykkä on iskun-, veden- ja ties-mitä-muuta-kestävä malli, joka näemmä perussuomalaisissa saunaolosuhteissakin toimii hyvin.

Minä, Tanja ja Mörkö
Ilta jatkuu rakkaan lauluharrastuksemme parissa eli suuntaamme Hämeenlinnan keskustaan karaokea laulamaan. Biisivalikoima on hyvä, mutta innokkaita laulajia on paljon ja vuoroaan saa odotella aika pitkään. Äänentoisto Iskelmäbaarissa on kohtalaisen hyvä, mutta kiireiset työntekijät eivät ehdi säätää lainkaan laitteita kullekin laulajalle tai biisille sopivaksi. Tämän seurauksena illan edetessä joko laulusta tai taustamusiikista ei kuulu mitään, ja laulaminen lavalla on tämän myötä ajoittain epämukavaa. Biisit vedetään silti olosuhteista huolimatta tunteella läpi - show jatkuu kaikissa olosuhteissa ja aina! 

 Karaoken lomassa on mukava muistella yhteisiä showryhmäaikojamme ja valita nostalgisia kappaleita. Välillä voi pyörähtää "discopuolen" tanssilattialla kuntoilemassa. Kyseessä ei muitenkaan ole kovinkaan monipuolinen tanssibiisivalikoima, sillä illan ovat vallanneet KaijaKoon ja Paula Koivuniemen kipaleet. Ei kovin discoa siis. Onneksi satuimme tanssilattialle myös niin, että tuli muutaman lattaribiisin setti. Tanssiessa lanteet notkistuivat, lapojen jumitus hävisi ja hiki valui kunnolla. Siitä oli hyvä taas siirtyä karaokepuolelle vettä juomaan ja viilentelemään.

 Jotenkin onnistuimme valitsemaan kaikki soolobiisimme englanninkieliseltä listalta, joten lopuksi heitimme hieman huumoria peliin. Suomalaisyleisön mielestä kotimaiset biisit ovat parhaita, joten päätimme illan esittämällä yhdessä Gimmelin Roviolla-kappaleen. Heti sen jälkeen, kun Kirkan Hengaillaan oli soinut kolme kertaa peräkkäin eri laulajien tulkitsemana!

 Ajaessamme pimeitä teitä kotiin päin taivaalta yritti sataa lunta. Yritykseksi sekin jäi, sillä loppujen lopuksi autosta ulosnoustessa naamaan paiskautui räntää. Kylmää, märkää räntää. Missähän se talvi oikein viipyy?
---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 
With love, klo
Tunnisteet: , , , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)