Merkitse ylös ajankohta, jolloin murrat arjen kahleet ja runnot ideakoneiston liikkeelle. Käytä luovuuttasi ongelmien ratkaisuun tai löydä valmiita vinkkejä blogistani. Viihdytän ja autan ajattelemaan arkisia asioita luovasti.

Blogini alttarille on uhrattu röökit, veret ja kyyneleet. Ota askel kohti uutta luovaa lifestyleä ja vinkkaa teksteistä myös aiheista kiinnostuneille kavereille. Raapustukseni ovat hurjan ajatustyön ja elämänkokemuksen sulava cocktail, joka survotaan bittimuotoon kaiken kansan saataville.

Kaiken takana on luovan ajattelun avulla vastauksia etsivä yksilö: Miten tekisin tämän paremmin?

tiistai 14. tammikuuta 2014

Live@ Itämeri

Bloggaaja lähti reissuun ja päätyi tällä kertaa Itämerelle! 

Hommahan sai alkunsa siitä, että edellisestä risteilystä saatu lahjakortti oli koristanut jääkaapin ovea jo hieman liian kauan. Näin ollen päätimme Ystäväni kanssa pakata lapset mukaan ja lähteä risteilemään. A-luokan hytti, A-luokan seura mutta Ä-luokan tuuri aikataulutuksen suhteen.

Ö-luokkaan joutuminen oli hiuskarvan varassa, kirjaimellisesti

Lähdimme hyvissä ajoin kohti satamaa, mutta vauvankantovälineistön unohduttua heitimme u-käännöksen ruuhka-aikana kehä III tienoilla. Suitsait sukkelaan palasimme lähtöpisteeseen noutamaan puuttuvaa rintareppua ja takaisin moottoritielle päästyämme huomasimme aikataulun menevän suhteellisen jännittäväksi. Eipä hätää, sillä B-suunnitelmamme oli, että jos aikataulu menee hilkulle, niin soitamme terminaaliin ja ilmoitamme olevamme matkalla. Yeah right.

Katajanokan läheisyyteen päästyämme laivan lähtöaika läheni uhkaavasti. Jäimme jumiin rekan taakse ja se päätyi poikittain risteykseen eteemme, kun kiire oli muutenkin kova. Soittelin VikingLinelle ja pyysin yhdistämään terminaalin, sillä olimme jo aivan lähellä kohdettamme. Langan toisessa päässä huvittunut virkailija kertoi, ettei terminaaliin ole mahdollista soittaa lainkaan. Tässä vaiheessa oli jo todellakin hoppu. Mikäli jäisimme rannalle ruikuttamaan, tätä matkaa voisi kuvata Ö-luokan matkaksi menetettyine maksuineen.

Purkautuminen

Ahtautuminen takapenkille turvakaukalon ja taaperon turvaistuimen väliin tuntui olevan akrobaattista notkeutta vaativa suoritus puhumattakaan turvavyön kiinnittämisestä. Autossa matkusti kolme aikuista, kaksi lasta, kahdet rattaat ja lukematon määrä laukkuja. Jotenkin onnistuimme purkautumaan autosta ulos salaman nopeudella terminaalin pihassa ja pikaspurtti lähtöselvitystiskille toi toivotun tuloksen - maihinnousukortit ja ateriakupongit.

Ystäväni piteli jo jalkaa hissin oven välissä, kun juoksin hänen ja hänen vauvansa luokse perässä vedettävä lentolaukku ilmassa heiluen ja lastani matkarattaissa lykkien. Terminaalihenkilökunta naureskeli huvittuneena karavaanillemme - mammat tukka putkella syöksyy kohti laivaa kassit ja pussukat heiluen ja lapset rattaissa ihmetellen vauhdikasta menoa. 

Hissikammo uhkaa

Emme mahtuneet samaan hissiin terminaalissa, joten vilkuttelin edellä menevälle Ystävälleni haikeana. Pyysin häntä pidättelemään laivaa, jotta mekin ehtisimme kyytiin. Takana niskaani hengittivät terminaalityöntekijät, jotka olivat tulossa portteja sulkemaan. Viimein hissi tuli ja pääsimme sen yhden halvatun kerroksen ylöspäin. Vastassa minua ei ollutkaan Ystäväni vaan hauska ukkeli, joka totesi että kulkuramppi poistetaan heti kun olemme astuneet laivaan. Ja näin myös kävi! Hengästyneinä juoksemisesta ja onnellisena laivaan ehtimisestä levähdimme hetken aulassa ovien sulkeutuessa selkämme takana. 

Kun vihdoin pääsimme hyttiin, huomasimme että vauvan hoitolaukku oli jäänyt autoon. Mutta ei hätää - rintareppu tuli mukaan!

Tarina jatkuu täällä!
---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 
With love, klo
Tunnisteet: , , , , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)