Hui hurjaa Pusukonetta!

Ennen sanomalehteen painettu sana oli totuus, koska olihan se lehdessä. Nykyään televisiosta tulevan ”tiedon” on oltava faktaa, koska olihan se telkkarissa. Sosiaalisessa mediassa silmien eteen välkkyy mitä hurjimpia kiertokirjeitä, jotka saavat paljon näkyvyyttä. Ilman, että kukaan tarkastaisi faktoja tai selvittäisi viestin alkuperää sen tarkemmin.

Ihmislauman inhimillinen käytösmalli kaiketi, mutta tiedon alkuperä ja sen oikeallisuuden kyseenalaistaminen on välillä paikallaan. Lisäksi on otettava huomioon, että välillä faktana esitetty tieto on vain jonkun tahon tai yksittäisen henkilön mielipide - ja mielipiteet yksinään eivät ole faktoja. Tässä oma mielipiteeni suuren kansan tietoisuuteen.

Viidakkorumpu viittilöi villinä

Mediamylly on jälleen onnistunut tehtävässään. Tapetille, tai tarkemmin ottaen Facebook-seinille, on nostettu keskustelu vaarallisista koiraroduista. Jälleen lähtee jäbäleissöneiltä jopo käsistä ja aletaan lietsoa turhaa vihaa tiettyjä koirarotuja kohtaan. Ihminen on kokemustensa, oppimansa sekä persoonansa muodostama kokonaisuus. Sama pätee koiriin ja molemmilla vielä käyttäytymiseen vaikuttavat luonne ja esimerkiksi terveydentila. Epätasapainoisia yksilöitä on molemmissa lajityypeissä, mutta valtaosa on hyvin käyttäytyvää ja luotettavaa tyyppiä. Oikeissa käsissä ja oikein koulutettuna koira on ihana perheenjäsen - ei mikään vaaratekijä.

Mirkku- ja Jäbäleissönit, nyt se turha vouhkaus pois ja jopo takas haltuun!

Pusukoneiden pussattavana toistakymmentä vuotta

En katsonut MOT:n dokumenttia. Tämä oli tietoinen valinta, sillä olen ollut staffordshirenbullterrierien kanssa tekemisissä jo toista vuosikymmentä. Omaan perheeseeni on kuulunut kolme yksilöä ja olen asunut parhaimmillaan kommuunissa, jossa staffeja oli liuta. Oma näkemykseni perustuu siis omakohtaisiin kokemuksiin koiran omistajana sekä lähipiirin yksilöistä. Säännöllisin väliajoin tällaisen mediamylläkän seurauksena olen joutunut lenkkeillessäni puolustelemaan ohikulkijoille rotuvalintaani. Olenkin usein antanut koiran itse näyttää epäilijöille, miten vaarallinen se on. Kellahtaa selälleen ja kerjää rapsutuksia. Hui.

Staffit ovat ihania koiria kotosalla. Tällä hetkellä perheeseemme kuuluu fossiilien lisäksi myös 2-vuotias tyttäreni sekä Nelli-staffi (jonka mietteitä voi seurata blogissani toisaalla). Parivaljakko toimii yhteistyössä aivan uskomattomalla tavalla, jota aikuinen ei voi käsittää. He jakavat kaiken, iloitsevat vilpittömästi kaikesta, leikkivät yhdessä ja opettavat toisilleen tärkeitä taitoja – käytöstapoja yli lajirajojen. Staffit ovat poikkeuksellisen ihmisrakkaita ja ne myös haluavat näyttää sen – kaikkia pussaillaan aina kun mahdollista!

Nelli 4v ja Koo 2v

Staffeja koulutetaan paljon ja suurin osa niiden omistajaperheistä ovat aktiivisia ja koira otetaankin kaikkeen tekemiseen mukaan. Staffien kanssa harrastusmahdollisuudet ovat loistavat, sillä rotunsa edustajat soveltuvat moneen käyttötarkoitukseen, myös työkoiriksi.

Tärkeintä mille tahansa koiralle on yhdessä touhuaminen ja virikkeinen arki, joka sisältää rajoja ja rakkautta oikeassa suhteessa. Tottakai vahvan rodun ollessa kyseessä on osattava erityisen tarkasti tulkita koiran elekieltä, mutta olisi meillä sitten rotan tai vasikan kokoinen karvakorva, lapsille ja koirille asetettaisiin joka tapauksessa pelisäännöt.

Yksi tärkeimmistä perheen säännöistä on, ettei lasta ja koiraa jätetä hetkeksikään valvomatta.

Vouhotus viihdyttää

Ihmiset kokevat turhankin viihdyttäväksi kaikenlaisen vouhkaamisen mediassa tai päiväkahvikeskusteluissa. Mielipiteitä on puolesta ja vastaan ja jokainen elää elämänsä niin kuin parhaaksi näkee. Minun elämääni staffit tulevat aina kuulumaan ja rakastan niiden iloista ja vilpitöntä rakkautta pursuavaa luonnetta, jonka kruunaa persoonalliset oikut ja höheltäminen. Rodun taustan huomioiminen on tärkeää ja omistajien on syytä tiedostaa, ettei staffi välttämättä ole kaikkien karvakorvien kaveri. Mutta näinhän se on muissakin koiraroduissa, kyseessä ovat yksilöt ja niiden erot. Kaikkien kemiat eivät vain mene yksiin, mutta koulutuksella koiran käyttäytymiseen voi vaikuttaa merkittävästi.

Koiranomistajana otan täyden vastuun koirani hyvinvoinnista, tekosista ja asiallisesta käyttäytymisestä - sillä itsehän olen sen tällaiseksi hionut. Pyydän nyt näin julkisesti anteeksi kaikilta, joita koirani ovat päässeet vahingossa pussaamaan. Hillitsen koirani vastaisuudessa paremmin, jottei viattomien ihmisten herkkä hipiä haavoitu kielen ja kuolan hellästä cocktailista – jonka tarjoilee possun näköinen koira. Vouhotus viihdyttää minuakin, kunhan sen seurauksena eivät viattomat kärsi eikä tiettyjä ryhmiä turhaan mustamaalata.

En voi sanoa, ettei Nelli tekisi pahaa kärpäsellekään. Se on koulutettu kesäisin pyydystämään niitä sisätiloista.

---
Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 
Kiitos! 
Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa
Twitter: https://twitter.com/Sanya__S
Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Nelli-staffin mietteitä - Vol 6

Nelli on vilkas ja ihana staffi, joka tuo iloa elämään! Uudessa ja humoristisessa kuvapläjäyssarjassa tutustutaan Nellin ajatuksiin sarjakuvamaisella otteella.

Mirkku- ja jäbäleissöneiden turha vouhkaaminen sai jopot sivuraiteille ja karkaamaan käsistä.

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Nelli-staffin mietteitä - Vol 5

Nelli on vilkas ja ihana staffi, joka tuo iloa elämään! Uudessa ja humoristisessa kuvapläjäyssarjassa tutustutaan Nellin ajatuksiin sarjakuvamaisella otteella.

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Verkkoja vesille - yhteistyöprojektina web-sivut

Aiemmin kirjoittelin projektista, joka minulla oli työn alla. Niinhän sitä sanotaan, että vierivä kivi ei sammaloidu, joten kannattaa pitää itsensä liikkeessä ja kohdata uusia haasteita tasaisesti. Jos ei muuten, niin tehdä vaikkapa projektiluonteisia toteutuksia, joissa pääsee hiomaan omia taitojaan ja tutustumaan uusiin asioihin. Tästä voi olla hyötyä tulevaisuudessakin. Projektin tarkoituksena oli uudistaa Kauneushoitola Evan nettisivut ja teimme tämän tiiviissä yhteistyössä yrittäjän kanssa.

www.kauneushoitolaeva.com - Etusivun yläpalkki

Valmis materiaali muokataan ja tuunataan

Projektissa minulla oli käytössäni yrittäjän selkeä visio sekä hänen omistamansa kuvamateriaali. Tämä nopeutti projektin valmistumista huomattavasti, sillä käytännössä taitoni tai aikani eivät olisi riittäneet materiaalin kuvaamiseen. Eikä amatöörikuvaajan tuotokset olisi edes olleet tarpeeksi korkealaatuisia, vaikka mielenkiintoa ja intoa olisi kuvaamiseenkin löytynyt.

Kuitenkin välillä kannattaa oikaista muutama kohta, jotta projekti valmistuisi ajallaan Tässä asiassa apuna ovat netissä olevat kuvapankit, joista valmiita ammattikuvaajien otoksia voi ostaa. Tähän asiaan en ole perehtynyt tarkemmin ja palveluntarjoajia on lukuisia (laadultaan vaihtelevia), joten asiaa en ala tässä sen kummemmin analysoimaan, mutta sanahaulla google saattaa asiaa avata.

Kun materiaali on kerätty ja käyttövalmiina, on aika ryhtyä hommiin. Käytössäni oli webhotellin palveluntarjoajan pakettiin kuuluva RVSiteBuilder -ohjelmisto, jolla sivusto tehtiin. Aiemmin muilla ohjelmilla sivustoja tehtyäni huomasin heti, että tämä ohjelmiston versio oli aika alkeellinen. Käytössä oli useita valmiita pohjia sivustoille, mutta niiden asetuksia ei päässyt kunnolla säätämään. Lisäksi ohjelmassa oli välillä virheitä ('bugeja'), joten sivuston luominen ei ollut täysin kivutonta.

Asiaa vielä hankaloitti se, että kesken projektin ohjelmaan ajettiin päivitys, joka sekoitti vanhemmalla versiolla tehdyn diaesityksen täysin. Palautteen ja virheilmoituksen jälkeen asia saatiin onneksi nopeasti korjattua, mutta hetken aikaa minut valtasi puristava tunne kurkussa ja luulin aiemman työni valuneen täysin hukkaan. Onneksi näin ei ollutkaan.

Kirjasimet kuntoon

Sivustoa suunnitellessa tekstin sisällöllä ja ulkoasulla on suuri merkitys lopputuloksen kannalta. Itse tekstit olivat yrittäjän itsensä luomia, joten minun osuuteni oli lisätä ne sivustolle ja muokata ne ulkoasultaan sopivaksi ja helppolukuiseksi. Alkuvaiheessa kannattaa tehdä vain parin sivun kokoisia testiversioita vaikkapa useampikin, jolloin tekstin fontit, kokoasetukset sekä sijainnit voidaan päättää.

Tässä on olennaista se, että tämä toteutetaan heti alkuvaiheessa. Tällöin sisällön rakentaminen on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa, kun varsinaisen sivuston tekstit saadaan heti määriteltyä oikein. On paljon työläämpää alkaa muuttaa koko sivuston fontteja ja asetteluja jälkikäteen kuin päättää ne heti aluksi.

Korvaamattomana apuna tässä toimii muistivihko: kun fontit, koot ja sijainnit sekä otsikointi on päätetty, kirjaa kaikki asetukset ylös helposti saataville. Itselläni oli käytössä pinkkimustekynä ja ruutuvihko. Yksinkertaista ja helppoa. Monesti sitä kuvittelee, että asetukset voi helposti ja nopeasti tarkistaa luoduilta sivuilta, mutta tämä surffaaminen sivustojen tekovaiheessa on työlästä, turhaa ja aikaavievää. Sama asia hoituu yhdellä vilkaisulla ruutuvihkoon. Lisäksi monet ohjelmistot saattavat jumiutua, mikäli liian monta kohdetta on samaan aikaan auki.

Kuvien muokkaus

Yhtälailla kuvien muokkauksessa on otettava huomioon se, että kaikki kuvat ovat korkealaatuisia sekä samankokoisia. Jos esimerkiksi diashowssa on yhtäkkiä muita kuvia pienempi kuva joukossa, tämä antaa epäammattimaisen vaikutelman. Lisäksi se sekoittaisi diashown seuraamista sekä sen muodostamaa harmonista kokonaisuutta. Siihen vihkoon siis ylös myös kuvakoot ja muut säädökset, joita kaikkien kuvien tulee noudattaa.

Valmiin kuvamateriaalin perusteella valitsimme mielestämme parhaat ja sopivimmat kuvat sivuille. Sivuille valittiin tuotekuvia sekä tunnelmakuvia ja näissä oli tärkeätä saavuttaa oikeanlainen henki, maanläheinen mutta raikas. Lisäksi yrittäjä halusi sivuston ulkoasun olevan yksinkertainen ja selkeä, mikä toteutettiin mustavalkoisilla elementeillä sekä selkeillä navigointilinkeillä.

Sivustossa käytettiin pohjaa ('template'), mutta käytännössä se muokattiin täysin uusiksi. Vaihdoin värit, kuvat, navigoinnin asetuksia, taustavärejä ja kaiken, mitä ohjelmisto antoi säätää. Sivupohjan käyttö oli kannattavaa, sillä sen avulla turvattiin toimiminen muillakin laitteilla ja esimerkiksi kuvien reagoiminen näytön kokoon, sillä näiden asetusten määritykseen html-taitoni eivät olisi riittäneet. Jokainen kuva muokattiin erikseen sivustoon sopivaksi värimaailman ja muiden ominaisuuksien säädöillä.

Pääosin työskentelin kuvien rajauksen, värien säätöjen, reunojen häivytyksen sekä kuvien yhdistämisen parissa. Käytin kuvien käsittelyyn ohjelmistoa, joka mahdollistaa kerrosten käyttämisen. Tällöin voi säätää tarkasti kuvien elementtejä yksi kerrallaan haluamansa näköiseksi, mikä olikin erittäin tarpeellista. Näin ollen pystyin säätämään värimaailman, kääntelemään kuvia sekä rajaamaan niitä haluamallani tavalla.

Näkymä kolmen kuvan diasta muokattaessa. Jokainen kuva on rajattu ja liitetty erikseen omaksi kerrokseksi. Kerrokset näkyvät oikeassa reunassa ja niitä on lukuisia. Näkyvillä ovat ne aktiiviset kerrokset, joiden kanssa juuri työskentelin eli nuo, jotka on merkitty silmä-ikonilla. Muut kerrokset ovat piiloitettuina, mutta samassa kuvassa, jotta jatkokäsittely myöhemmin on helppoa.

Esimerkiksi diashowssa oli yksittäisten kuvien lisäksi kolmen kuvan dioja. Nämä oli toteutettu siten, että tein kehyksen, johon kuva kerrallaan siirsin omiin kerroksiin valitut pikkukuvat. Käytännössä siis tausta- ja kehys-kerrosten lisäksi muita kerroksia tuli vielä yhdeksän ja näin sain kaiken olennaisen tallennettua samaan kuvaan. Kun tein dioja valmiiksi, määritin näkyviin haluamani kerrokset ja vein näkyvän kuvan jpg-tiedostoksi.

Lisäksi kaikki muut kuvat sivustolla tuli käsitellä niin, että ne sointuisivat valkoiseen taustaan. Koska kehyksiä ei haluttu kuvilla käyttää, häivytin alkuperäisiä kuvia valkoiseen taustaan, jolloin ne tulivat harmonisemmin esiin - sen sijaan että olisivat pompsahtaneet silmille sellaisenaan.

Toimivuus myös mobiililaitteilla

Kiinnitimme huomiota myös sivuston toimimiseen mobiililaitteilla, joten pelkän hinnaston pudotusvalikon lisäksi laitoimme hinnasto-sivulle näkyville myös perinteiset linkit. Tämä siksi, että pudotusvalikoiden käyttäminen kosketusnäytöllisellä laitteella on äärimmäisen ärsyttävää ja turhauttavaa, sillä linkkeihin ei ehdi sohaista sitten millään ajoissa.

Käytännöllisyyden kannalta valmiin (vaikkakin täysin uudistetun) sivupohjan käyttö oli hyödyksi myös tässä asiassa, sillä sivusto oli perusasetuksiltaan tehty myös mobiililaitekäyttöön soveltuvaksi. Kuitenkin älypuhelimien yleistyttyä noin puolet verkkoliikenteestä tulee mobiililaitteilta (lähteenä oman blogin tilastot) kotikoneiden sijaan ja siksi kannattaa alusta asti huomioida käyttömukavuus myös uudenlaisella laitteistolla.

Omat taidot kehittyivät

Itselleni oli projektista suunnattoman paljon hyötyä. Unohduksiin jääneet kuvankäsittelytaidot tuli elvytettyä kertaheitolla sekä samalla takataskuun jäi paljon uuttakin tietotaitoa. Projekti oli aika suuritöinen ja vaati keskittymiskykyä, joten tein sitä osissa taaperon vedellessä päiväunia tai ollessa jonkun muun valvovan silmän alla. Koska jouduin pätkimään työajan osiin, oli tärkeätä siihen ruutuvihkoon kirjoittaa, mistä seuraavalla kerralla jatkaa. Siten ei tarvinnut aikaa kuluttaa muisteluun seuraavalla kerralla. Työskentelytehokkuudenkin sain nostettua siis aivan uudelle tasolle!

Viikonloppuisin, kun meillä oli sivuston rakenne ja visio selvillä, tein pidempiä maratoneja eli saatoin viettää sen 8 tuntia koneella. Projektin aikana esiin tuli ajanhukkaamisen syyt (huono suunnittelu, ajatusvirheet yms), joihin projektin edetessä pystyin kiinnittämään enemmän huomiota ja eliminoimaan turhaa koneella koomailua pois. Näin nopeuteni ja näppäryyteni kasvoi uusiin ulottuvuuksiin!

Useimmiten uppoiduin työhön niin kovasti, että unohdin syödä ja pitää taukoja. Eipä se mitään, tämän homman sai kyllä aina paikattua myöhemmin! Oli nimittäin ihanaa ja palkitsevaa työskennellä projektin parissa, josta oli konkreettista hyötyä myös hyvälle Ystävälleni. Kauneushoitola Evan yrittäjän kanssa olemme tutustuneet jo ammattikorkeakoulussa ja tehneet siitä lähtien yhteistyötä mitä omituisimmissa projekteissa ja toteuttaneet sellaisia asioita, minkä ei pitäisi olla edes mahdollista! Luovuus ja ideointi ovat aina olleet tekemässämme tiiviisti mukana.

Projektin myötä taivuttelin kaksi uutta tietokoneohjelmistoa omaan käyttööni sopiviksi sekä sain rutkasti kokemusta lisää web-sivuston rakentamisesta (tämä oli kolmas sivusto, jonka tein, mutta tekniikka on muuttunut aikaisemmista hurjasti!).

Eli olkaahan hyvä, rakkaat lukijani, ja klikkailkaa Kauneushoitola Evan sivustolle. Mielipiteitä sivustosta voitte jättää kommentin muodossa minulle tämän tekstin yhteyteen.

Jälkikirjoituksena työnhakutilanneraportti

Mikäli teitä kiinnostaa työnhakuni edistyminen, joudun ikäväkseni toteamaan, etten saanut hakemaani paikkaa asiakaspalvelutehtävissä. Jostain syystä ammatikorkeakoulututkinto sekä 10 vuoden asiakaspalvelukokemus (myös esimiestehtävät) eivät tällä kertaa riittäneet. Tai sitten pelästytin rekrytoijan, marssimalla haastatteluun markkinointisuunnitelman kanssa. Tällä kertaa se saattoi olla kohtalokas virhe, mutta tulipahan testattua. Nyt sitten uutta suunnitelmaa tekemään ja miettimään eri vaihtoehtoja.

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Nelli-staffin mietteitä - Vol 4

Nelli on vilkas ja ihana staffi, joka tuo iloa elämään! Uudessa ja humoristisessa kuvapläjäyssarjassa tutustutaan Nellin ajatuksiin sarjakuvamaisella otteella.

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Nelli-staffin mietteitä - Vol 3

Nelli on vilkas ja ihana staffi, joka tuo iloa elämään! Uudessa ja humoristisessa kuvapläjäyssarjassa tutustutaan Nellin ajatuksiin sarjakuvamaisella otteella.

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Nelli-staffin mietteitä - Vol 2

Nelli on vilkas ja ihana staffi, joka tuo iloa elämään! Uudessa ja humoristisessa kuvapläjäyssarjassa tutustutaan Nellin ajatuksiin sarjakuvamaisella otteella.

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Nelli-staffin mietteitä - Vol 1

Nelli on vilkas ja ihana staffi, joka tuo iloa elämään! Uudessa ja humoristisessa kuvapläjäyssarjassa tutustutaan Nellin ajatuksiin sarjakuvamaisella otteella.

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Tablet on näppärä työväline - Bloggaaja testaa

EI SPONSOROITU, eli ihan itte hankittu tuote

Lenovo Idea Tab S6000-H - 10,1¨ näytöllä

Koska kävi niin, että kirjoittamisen aalto pyyhkäisi ylitseni ja vei minut mukanaan tuntemattomille vesille, oli kotitoimistoa muokattava olosuhteisiin sopivammaksi. Tähän tarkoitukseen hankin tablet-tietokoneen, joka kulkee näppärästi mukana matkoilla ja mahdollistaa live-postauksien tekemisen mistä vaan! Liikenteessä ollessani käytän älypuhelinta "modeemina", joten pääsen julkaisemaan tekstejä käytännössä missä vaan matkapuhelinkin toimii. Nyt kun kuherruskuukausi laitteen kanssa on ohi, on ajankohtaista julkaista mielipiteeni vempeleestä.

Kuten jo aiemmassa tekstissäni kirjoitin, yksin en olisi valintaa osannut tehdä. Tekniset ominaisuudet ovat minulle lähinnä numeroita ja omituisia kirjainyhdistelmiä paperilla ja niiden merkitys ei vieläkään juuri ole auennut. Kuitenkin yhteistyössä siskoni ja Gurun kanssa onnistuimme tekemään nappivalinnan omien tarpeideni kannalta!

Nopeasti räpsäisty kuva paljastaa sormenjälkien perusteella, että laite on ollut kovassa käytössä!
Mutta sitä vartenhan se on hankittukin!

Näytön koko

Ostin tabletin nimenomaan blogin kehittämistä ja kirjoittamista varten, joten suuri näyttö oli tarpeen. Lenovon 10,1¨ tuuman näyttö on tarpeeksi suuri, jotta tekstin kirjoittaminen virtuaalinäppäimistöllä ja sen oikolukeminen on mielekästä. Kirjoittaminen ei kuitenkaan vedä vertoja perinteiselle näppäimistölle, mutta tarvittaessa voi bluetooth näppäimistön hankkia erikseen. Vielä tälle ei kuitenkaan ole tarvetta ja pyrin kouluttamaan kömpelöt sormeni tabletin tavoille.

Suuri näyttökoko saattaisi olla kätevä myös median toistamisessa. Verrattaen suurelta näytöltä on miellyttävä katsella musiikkivideoita sun muita hömpötyksiä, mutta siihen tarkoitukseen en laitetta hankkinut. Enkä myöskään ole tätä ominaisuutta pikatestaamista enempää käyttänyt. Voisin kyllä kuvitella, että kesälomareissulla taaperon saa auton takapenkillä hiljaiseksi, jos laittaa juutuubista Robinin BoomKahin soimaan. Että ei tämä ominaisuus hukkaan mene!

Kameroiden tarkkuus ei vakuuta

Skype-puhelu laitteen (0,3M) etukameralla tekee selväksi, että vastaanottaja näkee täältä päästä tulevasta videosta vain pikselimössöä. Toisaalta se ei ole lainkaan huono juttu siinä mielessä, että kampaamaton tukka ja leuan alle ulottuvat silmäpussit katoavat sotkuisen kuvan joukkoon sopuisasti. Takakameran (5,0M) tarkkuus on parempi, mutta sekin vaatii sopivan valaistuksen onnistuneiden kuvien aikaansaamiseksi. Salamavaloa kun ei ole lisävalaistusta tuomassa. Muutenkin kamera jää piiloon laitteen ollessa suojakotelossaan, joten tälle ei paljoa käyttöä meikäläisen arjessa löydy. Kuvat otan Canonin digipokkarilla tai Lumiallani (joka sekään ei kyllä kuvien laadulla vakuuta).

Akku kestä pidemmätkin kirjoitussessiot

Akun kestoon olen ollut äärimmäisen tyytyväinen. Tarkkaa aikaa en ole kellolla ottanut, mutta yhdellä latauksella pystyn kirjoittamaan useamman jutun tai selaamaan blogiini ja fb-sivuilleni tulleita kommentteja oikein sujuvasti. Alkeelliseen kuvankäsittelyynkin olen vempelettä käyttänyt, sillä reissun päällä kuvat on saatava sujuvasti pienennettyä ja värisävyt kohdilleen blogissa julkaisua varten. Tämä siis vaatii työskentelyä kirkkaalla näytöllä ja pitkäjänteisesti, eikä akku silti ole valittanyt virtansa vähyydestä kesken kaiken.

Plussaa vielä siitäkin, että lataus hoituu mikrousb-laturilla, joka käy myös älypuhelimeeni eli molempien lataus sujuu samalla piuhalla! Tämä ei tietenkään ole suositeltavaa vaan lataukseen tulisi aina käyttää laitteen mukana tullutta johtoa, mutta Lumiani ollessa jo elon ehtoopuolella (alle 2 vuoden käytön jälkeen) en ole sen kohtelussa ollut niin tarkka. Etenkin, kun puhelimeni yhtäkkiä päätti olla latautumatta omalla laturillaan.

Lisäominaisuuksia tulevaisuuden varalle

Koska halvempaa "karvalakkimallia" ei ollut ostohetkellä saatavilla, ostin tämän paremman version. Laitteessa on paremmat kytkentämahdollisuudet sekä gps-paikannus, mutta niille ei ole vielä ollut tarvetta. Lenovoon saa muistikortin laitettua, mikäli tekstejä alkaa pursuamaan niin paljon, ettei koneen muisti muuten riitä niitä taltioimaan. Härpäkkeeseen saa myös sim-kortin asennettua, mutta jotenkin en tämän kokoista laitetta miellä puhelimen korvikkeeksi, vaikka se käsilaukkuun sujahtaakin. Povitaskuun se ei nimittäin mahdu!  Mutta jos jonain päivänä on tarvetta, niin nyt nämäkin mahdollisuudet ovat kätevästi käden ulottuvilla!

Näppäimistökin tuntuu olevan säädettävissä moneen makuun sopivaksi, vaikken juuri arvostakaan mitään pyyhkäisyominaisuuksia kirjoittaessa. Eräs opettajani aikoinaan sanoi, että jos toistuvasti kirjoitat sanan väärin määritä ohjelmaan automaattinen korjaus kyseiselle sanalle. Jos siis aina kirjoitat vahingossa 'kisa' etkä 'kissa', määritä, että kone korjaa kirjoittamasi 'kisa'-sanan 'kissa'-sanaksi. Tällä voi korjata ongelman tilapäisesti, mutta se ei poista sitä faktaa, ettet osaa kirjoittaa sanaa oikein. Ojasta allikkoon siis. Liian hienot ominaisuudet eivät ole enää hyödyllisiä, joten perusnäppäimistö ja kirjoitustaito kunniaan!

Ongelmia bloggauksen kanssa

Ensimmäinen yritykseni kirjoitella blogiin ei ollut miellyttävä. Tekstin muotoilut eivät onnistuneetkaan samoin, kuin läppärillä ja blogger-sivusto sekoili useamman kerran jääden täysin jumiin. Oletuksena laitteessa oli selaimena Safari, mutta kun tajusin ottaa käyttöön Google Chromen, niin tekstinkäsittelyyn liittyvät ongelmat Bloggerissa hävisivät! Eli ilmeisimmin Safari ja Blogger eivät vain sopineet ominaisuuksiltaan yhteen, vaan bugeja riitti kyllästymiseen asti (palautetta laitettu eteenpäin).

Jotkin tabletilla kirjoitetut tekstit eivät myöskään tottele jälkeenpäin läppärillä suoritettuja tekstimuotoiluja. Esimerkiksi yhden Live@ -artikkelisarjan tekstiä en saa muutettua oikeaan fonttikokoon millään, koska se on väkisin Safarin kanssa kaikenmaailman saataville runnottu. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan merkittävästi häiritse lukijoiden esteettistä silmää, vaikka toki fonttikoko on olennainen tekstin lukemisen miellyttävyydenkin kannalta.

Mistä löysin omani?

Paikallinen Citymarket myi tätä hintaan 279€. Nyt näytti myymälässä olevan tarjouskin, missä saa vielä suojakuoret kaupan päälle. Hankintaan olen ollut tyytyväinen ja hinta-laatu-suhde on mielestäni hyvä. Tosiaan aiempaa kokemusta minulla ei Tablet-tietokoneen käytöstä ole, joten siinä mielessä en voi varsinaista vertailua muihin laitteisiin nähden suorittaa. Kuitenkin laite on helppokäyttöinen tällaiselle perusdataajalle ja luovalle kirjoittajalle. Lisäksi mukana tulee laaja ohjelmisto, joka mukautuu hyvin käyttäjän tarpeisiin. Esimerkiksi kalenteri, skype ja muistiinpanosoftat olivat laitteessa jo valmiiksi ja lisäsovelluksia saa halutessaan tilattua.

Yhteenveto

Kiva ja näppärä kirjoitusväline, joka vastaa käyttötarpeeseeni erittäin hyvin. Pienten teknisten ongelmien kanssa olen paininut, mutta pistemäärää ei sen takia voi pudottaa. Vikahan saattaa myös olla näppiksen toisessa päässä, vaikka se olisikin tuskaisen kivualiasta myöntää...

Kotikäytössä edelleen läppäri vie voiton, mutta reissuilla tämä on yliveto pienen kokonsa ja muiden ominaisuuksiensa takia. Tekstin voi luonnostella tekstitiedostoon ja tallentaa koneelle. Sitten hipsiä vaikkapa laivan hytistä ihmisten ilmoille nettiyhteyksien ääreen ja julkaista tekstin. Olen Lenovoon erittäin tyytyväinen ja annankin arvosanaksi 4 tähteä. Katsotaan muuttuko mieli vaatimustason kasvaessa myöhemmin.

Nyt vaan pitäisi päästä matkustelemaan Ruotsia pidemmälle testailemaan laitetta.

- - -

Päivitys 12.4.2014

Tiputan yhden tähden pois, sillä rankemmassa käytössä Lenovo ei aina pysy tehokkaan surffaajabloggaajan vauhdissa mukana. Lisäksi esimerkiksi joidenkin videotiedostojen toistaminen ei onnistu, vaikka asentaisi lisäsovelluksiakin. Tämän takia uusi tuomioni on 3/4 tähteä - Toiminta on riittävän hyvää omaan käyttööni, muttei täydellistä tehokäytössä.

---

Kiitos vierailustasi <3

Suru - rakkaasta lemmikistä luopuminen

Rakkaan Neon muistolle - Olit meidän Hymypoikamme!

Olen aiemmin kannustanut ihmisiä käyttämään luovaa kirjoittamista tunteiden käsittelyssä. Tästä syystä haluan nyt kertoa teille rakkaasta koirastamme, Neosta, josta jouduimme luopumaan kesäkuussa 2013.

Yhteinen taipaleemme alkoi joulupäivänä 2005, jolloin Neo syntyi. Asuimme silloin pienimuotoisessa kommuunissa ja ystäväni kasvatti näitä ihania koiria - staffeja. Olin leikitellyt ajatuksella, että ottaisin oman koiran, mutta ajankohta ei vielä silloin ollut täysin selvillä. Kodikkaassa kommuunissamme asusteli staffeja useampikin, joten siinähän näitä suurisydämisiä rapsutettavia oli jo riittämiin.

Elimme mukavaa elämää. Töiden jälkeen oli ihana tulla kotiin, kun nelijalkaiset ystävämme toivottivat aina tervetulleeksi suurien seremonioiden kera. Seurasin tiivisti näiden pentujen kasvua ja yksi tomera uros valloitti sydämeni täysin. Pieni, punainen pötkylän mallinen pentu, jonka hampaat olivat terävät kuin piraijalla ja nahka näytti olevan kantajalleen ainakin viisi numeroa liian isoa kokoa. Pentu oli iloinen, vilkas ja sosiaalinen - aivan kuten minäkin!

Kun pennut tulivat luovutusikään, oli minullakin muutto Helsingin keskustaan edessä. Ystäväni oli haastatellut useita pennunostajaehdokkaita ja heitä ravasikin pentulaatikolla tiheästi. Kun viimein tuli aika luopua pennuista, se oli todella vaikeaa. Haikeana katselimme, kun pentu toisensa jälkeen lähti uuteen kotiin uusien ihmistensä kanssa ja yhtäkkiä tajusin, etten voisi olla erossa siitä pienestä punaisesta kurttunaamasta. Siitä pennusta, joka oli valloittanut sydämeni täysin. Niinpä päätin ostaa koiran ja pentu muuttikin luokseni asumaan.

Pentu kasvaa - omistaja sen mukana

Neo sai nimensä Matrix-elokuvan roolihahmon mukaan. Neo oli alusta asti kaikessa touhuilussani mukana, ja harrastin koiran kanssa paljon. Sen kanssa pystyi tekemään mitä vaan! Vielä tiiviimmän ja läheisemmän meidän suhteestamme teki se seikka, että minulla oli lupa ottaa koira mukaan töihin silloiseen työpaikkaani. Työskentelin näihin aikoihin hotellin vastaanottotiskillä yövuoroissa ja koirasta tulikin pian koko hotellin maskotti. Neo valloitti niin asiakkaiden kuin työkavereidenkin sydämet rakkautta täynnä olevalla persoonallaan ja ainaisella iloisuudellaan.

Mukava harrastuksemme oli myös koiranäyttelyissä kiertäminen. Emme tavoitelleet mainetta ja kunniaa emmekä todellakaan ottaneet hommaa kovinkaan tosissaan. Yhteiset treenit sekä itsekseen että harrastelijaporukalla olivat hyvää harjoitusta vilkkaalle pennulle ja sen omistajalle. Oli ihanaa pakata auto ja matkustella ympäri Suomea. Näyttelyreissuille lähdimme Ystäväni kanssa ja mukana oli aina muutama staffi, joiden kanssa nukuimme pakettiauton takaosassa. Oli myös ihana nähdä muita staffiharrastajia ja höpötellä kehän laidalla.

Välillä Neo menestyi näyttelyissä ja välillä se oli tuomarin mielestä liian ryppyinen. Jokaisesta näyttelystä jäi mukaan takataskuun näyttelyarvostelu sekä monta ihanaa muistoa. Tulipa välillä mukaan ruusukkeita ja pokaaleitakin. Vuonna 2008 kasassa oli tarvittavat sertifikaatit ja koirastani tuli Suomen Muotovalio.

Kun täysillä vedetään, niin välillä sattuu

Elämä Neon kanssa oli hauskaa ja erittäin aktiivista. Harrastimme paljon, reissasimme, kävimme uimassa, metsälenkeillä ja paljon muuta. Olimme erottamattomat. Neo teki kaiken aina innoissaan ja täysillä ja tämä koituikin kohtaloksi, sillä koirallani oli harvinaisen huono tuuri loukkaantumisien suhteen.

Olimme kerran kohmeisella pellolla, jossa Neo juoksi innoissaan ja hyppäsi suuren ojan yli. Laskeutuminen muhkuraiselle pellolle ei sujunutkaan suunnitelmien mukaan, vaan Neo loukkasi etujalkansa. Koira ei kuitenkaan tässä vaiheessa vielä ontunut jalkaa, vaan oireet alkoivat lenkin jälkeisten päiväunien päätyttyä. Koiran noustessa ylös se vingahti eikä pystynyt käyttämään lainkaan etujalkaansa.

Jalka tutkittiin ja leikattiin, sillä kävi ilmi, että kyynärnivelestä oli irronnut pala. Irronnut pala poistettiin kirurgisesti ja samalla nivelen pintaa siistittiin. Toipumisaika oli rankkaa, sillä nuoren ja energisen koiran paikallaan pitäminen ei ole helppoa. Lisäksi kyseisellä rodulla on korkea kipukynnys ja innostuessaan Neo ei varonut jalkaa yhtään kivusta huolimatta. Kun tästä selvittiin, elämä palasi toipumisajan jälkeen takaisin normaaliin ja pääsimme taas harrastustemme pariin. 

Maalle muutto ja uudet kuviot

Vuodet kuluivat ja muutimme maalle. Asuimme omakotitalossa, jossa on oma piha sekä lähistöllä paljon peltoalueita ja metsiä tutkittavaksi. Elimme mukavaa aikaa, kunnes iän myötä Neon leikattu kyynärpää alkoi oireilemaan. Se kuvattiin uudelleen eläinlääkärissä ja selvisi, että siihen on kehittynyt nivelrikkoa. Jalkaa ei kuulemma kannattanut lähteä uudelleen leikkaamaan, sillä hoito olisi ollut sama joka tapauksessa - hoidimme siis nivelrikkoa lisäravintein sekä Cartrophen-pistoksilla. Lisäksi liikkuminen suoritettiin pehmeällä alustalla ja käytimme koiraa uimassa niin paljon kuin mahdollista, sillä se ei rasita niveliä yhtä paljon kuin lenkkeily. Lisäksi Neo rakasti uimista!

Neo sai yhden pentueen verran jälkikasvua ja näistä meille muutti pentueen ainoa narttu - Nelli. Koirat muodostivat tiiviin kaksikon, joka puuhaili ja leikki yhdessä jatkuvasti. Oli ilo katsoa niiden touhuiluja, nimittäin kahden staffin kohellus kun saa silloin tällöin hyvinkin humoristisia piirteitä. Elämä oli mukavaa ja leppoisaa. Emme enää kierrelleet aktiivisesti muissa koiraporukoissa tai näyttelyissä, mutta keskenään Neo ja Nelli saivat leikkiä sydämensä kyllyydestä.
 

Vesileikkejä omalla pihalla. Vasemmalla Nelli ja oikealla Neo.

Vuodet kuluivat ja Neon etujalka oli välillä parempi ja välillä huonompi. Säännöllisesti kokeilimme Cartrophen pistoksia kuureina ja syötimme jatkuvasti Neolle erilaisia öljyvalmisteita ja lisäravinteita, joiden pitäisi tukea nivelen toimintaa. Kipulääkityksenä oli pitkäkestoinen Trocoxil, jota annettiin 3vkon välein. Näillä oireet saatiin kuriin, mutta koiran vanhetessa kipuja alkoi olemaan enemmän.

Lisää huonoa tuuria

Eräänä päivänä olimme lähdössä koirien kanssa tavallisesti lenkille, kun Neon takatassu juuttuikin yllättäen kenkien puhdistusta varten olevan rappurallin väliin. Neo käännähti ja polvi pääsi kiertymään, jonka seurauksena koira ulahti. Kuitenkin hetken päästä Neo jatkoi liikkumista aivan normaalisti. Staffin sitkeyttä ja lenkille lähdön innokkuutta taas kerran - kivuista viis! Seurasin jalkaa pari päivää, mutta oireita ei heti ilmennyt.

Eräänä aamuna löysin Neon hakeutuneena kylpyhuoneen perimmäiseen nurkkaan ja koira oli selvästi kivuissaan. Lähdimme saman tien lääkäriin, jossa selvisi, että polvilumpio oli poissa paikoiltaan ja vaatisi leikkauksen. Koira leikattiin ja jälleen oli edessä pitkä toipilasjakso. Sen tila oli pakko rajata siten, ettei se pääsisi lainkaan hyppimään tai liukastelemaan, joten muutimme keittiön toipilashuoneeksi. Myös Nelli oli pidettävä erossa Neosta, jottei se innostuisi liikaa ja teloisi jalkaansa lisää. Nukuin Neon kanssa keittiön lattialla ja itkin huonoa tuuriamme ja koiralle aiheutunutta kärsimystä. Tämä oli todella rankkaa aikaa koiran omistajalle.

Leikkauksen jälkeen koira alkoi käyttämään jalkaa hyvin ja sitä ulkoilutettiin vain pieniä lenkkejä hihnassa liiallisen riehumisen poissulkemiseksi. Kuitenkin yhtenä aamuna koira pääsi kerran tekemään yllättävän liikkeen ja polvi oli taas hajalla. Se jouduttiin leikkaamaan uudelleen ja jälleen nukuin ja itkin koiran kanssa keittiön lattialla. 

Lopulta koira alkoi osoittaa toipumisen merkkejä ja varasi painoa jalalle koko ajan enemmän. Ulkoilutin sitä 5x15min toipilasajan alussa eli kävelimme ympyrää omalla pihallamme. Pehmeä nurmikko alustana oli loistava: se ei ollut liukas ja jousti sopivasti tassun alla. Lisäksi kun treenasimme omassa, tutussa pihassa, Neo ei innostunut liikaa ja malttoi keskittyä hallittuun kävelyyn ainaisen höseltämisen sijaan. Kotipihamme ja lähipelto toimivat myös aktiviteettipaikkoina, kun tein koiralle namipiiloja hajuaistin käyttämiseksi. Kotosalla käytössä oli myös liuta erilaisia aktiviteettileluja, joilla toipilaan sai pidettyä tyytyväisenä ilman liikaa fyysistä rasitusta.

Polvi kuntoutui eläinlääkärin ja myöhemmin myös eläinfysioterapeutin ohjeistuksella ja valvonnassa. Polvi ei tämän jälkeen enää juurikaan oireillut ja kyynärpään nivelrikon takia Neolla oli käytössä jo liuta nivelvalmisteita toipumisen tueksi. Pääsimme jälleen normaaliin elämään pikkuhiljaa kiinni, kunnes uusi takaisku vaani nurkan takana.

Kolmas kohtalonoikku

Neon ollessa 7,5-vuotias kyynärpää oireili yhä enemmän ja oli kipeä liikkumisen jälkeen. Lisäksi jälleen tapahtui uusi tapaturma. Koirat olivat pihalla aitauksessa leikkimässä ja Neo ravisteli suussaan kumista lelua. Lelu osui jossain vaiheessa koiraa silmään ja silmä alkoi oireilemaan seuraavan aamuna. Pinkaisimme taas eläinlääkäriin, jossa selvisi, että silmässä on syvä haava. Saimme antibioottitipat ja kontrolliaika varattiin parin viikon päähän. Koira oli kipeä ja silmätippojen laitto oli sen mielestä todella epämukavaa. Se hajoitti kaksi muovista kauluria yrittäessään väkisin raapia silmää, joka ei tahtonut millään parantua.

Kontrollikäynnillä tuomio ei ollut mukava. Silmään oli kehittynyt uusi solukko, mutta syvä haava oli edelleen sen alla. Solukko oli niin heppoisasti kiinni, että eläinlääkäri poisti sen, koska se olisi voinut irrota ihan vain silmää räpäyttäessä. Saimme jälleen lisää silmätippoja ja lisäksi silmään laitettavaa salvaa, jonka pitäisi auttaa paranemisessa. Ja kontrolliaika oli jälleen parin viikon päähän.

Jälleen nukuin Neon kanssa lattialla ja itkin sen huonoa tuuria. Silmätippoja ja voidetta piti laittaa neljä kertaa päivässä ja aina sen jälkeen koira sekosi, koska silmää kirveli ja se oli kipeä. Oli kamalaa laittaa tippoja, kun näki miten epämukavaa se Neolle oli. Samaan aikaan kuitenkin tiesin lääkityksen tarpeellisuuden, sillä jos silmä ei olisi parantunut kontrolliaikaan mennessä olisi edessä mahdollisesti jälleen uusi operaatio.

Pelonsekaisin tuntein menimme eläinlääkärin vastaanotolle. Silmä ei ollut vieläkään parantunut ja kokeilimme vielä viimeistä vaihtoehtoa, jolla silmän operoinnin olisi voinut estää. Silmään laitettiin piilolinssi haavan suojaksi ja toiveet heräsivät jälleen. Jospa silmä nyt parantuisi! Kuitenkin piilolinssi tippui paikoiltaan jo eläinlääkärin parkkipaikalla ja sitä ei kuulemma kannattanut laittaa takaisin uudestaan. Operointi olisi nyt ollut se ainoa vaihtoehto. Samaan aikaan pitkään jatkunut kipulääkitys nivelrikkoon oli alkanut vaikuttaa koiran veriarvoihin.

Huonoja päiviä oli jo ennen silmän haavautumista alkanut olemaan yhä enemmän ja enemmän, eikä Neo enää päässyt elämään täysivaltaista ja onnellista koiran elämää. Koiran täytyy saada juosta ja riehua ilman, että yhden lenkin jälkeen menee useampi päivä siitä toipuessa. Lisäksi kipulääkekin tuntui tehottomalta.

Meillä oli viikko aikaa päättää, miten toimimme. Silmäoperaatiossa paranemisennuste oli hyvä, mutta kaikkien aiempien operaatioiden ongelmat ja rankat toipilasajat muistuivat mieleen. Koska kyynärpääkin oireili yhä enemmän, päädyimme siihen tulokseen, ettei Neon tarvitse enää kärsiä.

Aika päästää irti, vaikka oma sydän särkyykin

Neo lähti Sateenkaarisillalle kesäkuussa 2013 ja jätti jälkeensä suuren ikävän. En tule koskaan unohtamaan tätä hienoa koiraa ja kaikkea yhdessä kokemaamme. Miten erilaista elämä olisikaan voinut olla, jollei noita typeriä onnettomuuksia olisi käynyt!
 
Neon kasvattaja tuki minua niin hyvinä kuin vaikeinakin aikoina. Yhdessä mietimme erilaisia vaihtoehtoja, mutta päätöksen teko jäi omistajana minulle. Neon elämänlaatua ja sen huonontumista seuranneena tein mielestäni oikein, kun päätin luovuttaa ja olla laittamatta koiraa läpi uusien operaatioiden ja uusien toipumisaikojen. Etenkin, kun kyynärpäätä ei olisi kuitenkaan saanut enää kuntoon. En halua, että minua syyllistetään tästä vaikeasta ja lopullisesta päätöksestä. Katsoin sen olevan siinä tilanteessa huonoista vaihtoehdoista koiran kannalta se oikein.

Jouduin tekemään sen, mihin jokaisen eläimen omistajan tulee varautua: on päätettävä se hetki, milloin koiran parhaaksi on parasta luovuttaa. Vaikka se sattuukin ja repii oman sydämen hajalle.

Kiitos Neolle - elämäni Koiralle

Pitkään olit ilonamme,

kuljit aina rinnallamme.

Piristit päivää jokaista,

lohdutit vaikeina aikoina.

Ikävä jäi suunnaton,

rakkaamme kun poissa on.

Uskollinen ystävämme,

elät aina sydämessämme.

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

M/S Mariella - Sydän puhdasta kultaa

Bloggaajan seikkailu Itämerellä jatkuu

Aktiivisimmat lukijat ehkä huomasivat, että laivalta lähetetty artikkeli jäi hieman keskeneräiseksi. Live@ Itämeri -tekstini päättyi siihen, että pääsimme nipin napin laivaan. Nytpä jatkan tätä reissukertomustamme turvallisesti maan kamaralta, sillä ajanpuutteen vuoksi en ehtinyt pidempää pätkää reissusta raapustelemaan livenä.

Pieni paatti suurella tunteella

Mariella ei ole Viking Linen uusin alus, joten sen puitteet ovat ajansaatossa hieman nuhjaantuneet. Kuitenki olen lyhyen ajan sisällä valinnut kaksi kertaa Mariellan risteilyalukseksi, sillä tämän paatin henkilökunta on jotain aivan uskomatonta - jokaisella kohtaamallani työntekijällä on halu tehdä asiakkaan matka mahdollisimman hienoksi kokemukseksi. Henkilökunta on laivan sydän - Mariellan tapauksessa se on puhdasta kultaa.

Mikäli luitte artikkelini laivaan saapumisesta, saatoitte ehkä jo huomata, miten hyvin terminaalihenkilökunta otti huomioon meidät Matti Myöhäiset. Eli meidät, jotka viimeisinä hyppäsimme laivan kyytiin köysien ollessa jo lähes irti. Sama asiakkaan huomioiminen jatkui laivalla koko reissumme ajan, vaikka eteemme tuli mitä omituisimpia tilanteita risteilymme aikana.

Liika sosiaalisuus leimaa?

Olen ihminen, jolle sattuu ja tapahtuu reissuissa. Otan haasteet vastaan ja koitan selviytyä huumorilla ja rennolla asenteella olosuhteisiin nähden parhaalla mahdollisella tavalla. Olen henkilönä ulospäinsuuntautunut ja minusta on luontevaa tervehtiä ja huomioida joka paikassa myös henkilökunta, jonka edustajat tekevät töitä asiakkaiden viihtyvyyden takamiseksi. Lisäksi jään helposti juttelemaan ventovieraiden kanssa, mikä suomalaisessa kulttuurissa on jostain syystä jotain aivan omituista!

Asuessani Helsingissä naapurini pitivät minua vinksahtaneena, koska tervehdin heitä aina kohdatessamme. Minusta se kuuluu hyviin tapoihin, kuten myös muiden ihmisten huomioon ottaminen. Sitkeästi tervehdin naapureitani vuoden verran saaden osakseni omituista tuijottelua, murahtelua ja jotkut jopa välttelivät minua kääntyen u-käännöksen kannoillaan minut huomatessaan. Kuitenkin eräänä päivänä sitkeyteni palkittiin ja minuakin alettiin tervehtiä! Kyllä pienet asiat voi tehdä iloiseksi. Ehkäpä hullun leima otsassani vaihtui vuoden aikana johonkin toiseen - kenties "Sosiaalinen" tai "Ok tyyppi"?

Sapuskaa, tiskausapua ja valloittavia hymyjä

Seurueemme Pikku Herran (6kk) hoitolaukun jäädessä autoon kohtasimme haasteen. Onneksi kuitenkin löysimme tax freen valikoimista kaiken tarvittavan hänelle. Myymälän valikoimasta löytyi tuttipullot, vaatteet, lusikat, vaipat ja kaikki mitä voi parin päivän reissussa tarvita. Valikoima oli siis todella laaja perinteisten tax free tuotteiden lisäksi ja pikkuväki oli huomioitu hienolla tavalla. Lisäksi myymälähenkilökunta oli iloista ja avuliasta porukkaa. Etenkin reunimmaisella kassalla työskennellyt herrasmies, jonka sydämellisiin asiakaspalvelutaitoihin kiinnitin huomiota jo edellisellä reissullamme. 

Laivan buffet-illallinen uhmaikäisen kanssa saattaa muodostua kaikkea muuta kuin rentouttavaksi. Aterioinnit sujuivat kuitenkin mennen tullen aivan loistavasti, vaikka taapero halusikin välillä jaloitella ympäri ravintolaa. Koska olin varautunut tähän mahdollisuuteen jo etukäteen, oli taktiikkani selvä: keräsin lautaset täyteen ruokaa ja söin niin nopeasti kuin pystyin. Ei mikään suositeltava tapa, mutta näin pystyin varmistamaan etten ajaudu nälkäkuoleman partaalle lapseni kehitellessä omaperäisiä aktiviteetteja.

Sujuvaa ja erityisen miellyttävää ruokailusta teki hyvä seura sekä loistava henkilökunta. Lapset huomioitiin siinä missä aikuisetkin, ja näillä ravintola-alan ammattilaisilla oli jokin salaperäinen aisti väistellessään sinkoilevaa tytärtäni. Meitä autettiin iloisesti syöttötuolien kanssa, saimme rauhaisan paikan reunapöydästä (jossa tilaa oli myös lastenrattaille) ja saimme tax freestä hankkimamme aterimet ja tuttipullon seurueen Pikku Herralle tiskattuina käyttöön! Vau.

Valkoinen kissa Punaisella laivalla

Tytärtäni (ja myös itseäni) ilahdutti suuresti laivakissa Ville Viikingin vierailu ravintolassa. Alle 2-vuotias tyttäreni oli juuri ottamassa hatkat ja juoksi vapaudesta hullaantuneena ympyrää äidin kantaessa kahvimukia pöytään. Kun lapsi selkeästi juonitteli juoksevansa pidemmälle, hän yhtäkkiä kääntyikin katsomaan minua ja pysähtyi.

Luulin, että patterit loppuivat yllättäen, mutta syy selvisikin minulle pian. Takanani seisoi tuo ihana, pehmeä maskotti, jonka lempeät silmät saivat hymyn huulille. Taapero juoksi innoissaan luoksemme halaamaan Ville Viikinkiä ja yksi karkaamisyritys oli estetty. Harmi vain, että joka ikisessä muistoksi napatussa valokuvassa on ketsupilla koristeltu naama ja hiukset.

Liikuttava fanitapaaminen

 
Seisovan pöydän ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Tosin jälkikäteen kuulin, että tarjolla oli muutakin kuin lihapullia (ja puoliksi syötyjä nakkeja tyttäreni jäljiltä).

Asumisasiat kuntoon joustavasti tarvittaessa

Ensimmäisenä iltana huomasimme, että hytin viemäri ei vetänyt kunnolla. Tämä paljastui karulla tavalla viedessäni lastani iltasuihkuun. Mammalle tuli hiukan kiire napata neiti pois suihkun lattialta, joka alkoikin yllättäen tulvimaan tukkiutuneen viemärin takia. Saimmepa naapurihytin saippuatkin kaupanpäällisiksi likaveden nousemisen myötä. Koska ipanat olivat jo menossa untenmaille, päätimme jättää asian seuraavaan päivään.

Kerroimme laivan infoon hyttiongelmastamme happihyppelylle Tukholmaan lähtiessämme. Infotiskin henkilökunta käsitteli asian hienosti pahoittelemalla aiheutunutta vaivaa ja lupaamalla uuden hytin tarvittaessa, mikäli ongelmaa ei saada korjattua. Ongelma oli kuitenkin hoidettu hienosti maissa käyntimme aikana eikä palatessamme mitään ongelmia hytin viemärin kanssa ilmennyt. Hytin vaihtoon ei siis ollut tarvetta tällä kertaa.

Lapsille puuhaa

Kahvilan yhteydessä oleva leikkipaikka osoittautui mukavaksi temmellysalueeksi parivuotiaalle. Motorista kehitystäkin oli tapahtunut muutaman kuukauden aikana, sillä edellisellä kerralla hän ei vielä päässyt kiipeämään ylös liukumäkitasanteelle. Nyt hän löysi itsestään sen suomalaisen sisun, jolla punnersi ähisten ylöspäin päättäväisesti. Ja palkintona oli metrin mittainen liuku pallomereen!

Leikkipaikasta löytyi aina mukavia leikkikavereita, vaikka äidinkieli ei välttämättä ollutkaan sama. Sieltä löytyi suureksi ilokseni muitakin mammoja, jotka tykkäävät jutella ventovieraille! En siis höpöttänyt (tällä kertaa) yksin muiden ollessa tuppisuina. Pallomeri liukumäkineen oli jälleen se reissun kohokohta Ville Viikingin halailun lisäksi ja tyttäreni viihtyi leikkipaikalla pitkiäkin aikoja. Hyvä niin, sillä A-luokan hytti pinnasänkyineen ei mahdollistanut suurtakaan energian tuhlaamista postimerkin kokoisella lattiatilallaan.

Vaikka leikkipaikka on suhteellisen pieni, tällä kertaa siellä ei ollut tungosta. Sattumalta sinne osui jokaisella kerralla saman ikäisiä leikkikavereita, mikä oli oikein mukava yllätys. Kokemuksesta nimittäin tiedän, että joskus risteilyalusten leikkipaikoilla meno voi käydä hurjaksi, mikäli vanhemmat lapset valloittavat koko paikan ja aloittavat vauhdikkaan pallosodan. 

Pieni irtiotto tekee hyvää

Pienten lasten kanssa matkustaessa on ymmärrettävä, että laivan pubi ja yökerho jäävät näkemättä, ellei sitten siellä satu olemaan lapsille suunnattua toimintaa. Meidän reissumme parasta antia olivat loistava matkaseura, yliveto henkilökunta ja hauskat kommellukset, joita reissussa sattui ja tapahtui. Buffet-ruokailumme olivat niihin aikoihin, ettemme päässeet lainkaan ihmettelemään lapsille suunnattua risteilyohjelmaa, sillä syötyämme vatsamme täyteen alkoi jo lasten nukkumaanmenoaika lähestyä.

Uuups, mammalta jäi K-18 kieltomerkki huomaamatta...

Pieni seikkailu arkeen on aina mukavaa piristystä. Etenkin kun ei koskaan tiedä, miten tahtoikäisen taaperon kanssa keskusteluyhteys säilyy. Kannattaa kuitenkin huomioida se, että hytin taso olisi miellyttävä, koska väistämättä suuri osa illasta menee hytissä oleillessa.

Jostain kumman syystä pääsi nyt käymään sellainen juttu, että tyhjensin taas tax free-myymälää ihan kiitettävästi. Jääkaapin ovessa nimittäin odottelee jälleen uusi lahjakortti.

Vielä tähän loppuun nopea tilannekatsaus uuteen arkeeni: vähän aikaa sitten alkanut savuton elämä sujuu edelleen loistavasti. Ei ollut yhtään ikävä laivan savukoppiin!

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S
Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Nelli-staffi auringonlaskussa

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s