Live@ SPR Verenluovutus

Bloggaaja päätyi tällä kertaa SPR:n verenluovutustapahtumaan kotipaikkakunnalleen.

Minun vuoroni auttaa muita

Olen miettinyt verenluovutusta jo pitkään, sillä itse olen tarvinnut punasoluja synnytyksen jälkeisen verenvuodon takia hemoglobiiniarvojen romahdettua. Siitä lähtien olen harkinnut oman vereni luovuttamista, mutta aiemmin esteenä oli imetys ja sen jälkeen asia unohtui totaalisesti hetkeksi arjen pyörteissä.

Auttava käsi on ojennettu ja verenluovutus voi alkaa.

Nyt silmiini kuitenkin osui paikallislehdessä ilmoitus, jossa tiedotettiin verenluovutuksen olevan mahdollista aivan lähikauppani vieressä. Tunsin pakottavaa tarvetta ja uteliaisuutta mennä paikan päälle ihmettelemään homman toimimista, vaikka parin päivän matkustaminen oli hieman verottanut energiamääriäni ja kotona olin ehtinyt käydä vain kääntymässä.

Ensimmäinen kerta on kihelmöivän jännittävä

Ensikertalaisen innokkuutta ja jännittyneisyyttä lisäsi se, että hemoglobiiniarvoni ovat aina olleet normaalin alarajoilla. Pettymys oli suuri, kun täytettyäni kyselylomakkeet ja henkisen valmistautumiseni loppusuoralla hemoglobiiniarvoksi paljastui 120, kun luovuttajan veren hemoglobiinin alaraja naisilla on 125.

Syyksi paljastui kuitenkin kovan pakkasen kylmettämät käteni, sillä sain ohjeeksi lämmittää käsiä hetken lämpimän veden alla ja arvo mitattaisiin uudelleen. Saavuin takaisin lämpimin sormin ja silmät toiveikkuutta täynnä. Ilo oli ylimmillään, kun kaksi seuraavaa mittausta osoittivat lukemia 127 ja 128. Pääsin siis vihdoinkin luovuttamaan verta ja tällä pienellä teolla auttamaan muita ihmisiä!

Jännittävän miellyttävä kokemus

Kaikki meni loistavasti ihanan henkilökunnan ohjatessa ensikertalaista hymyssä suin. Neulan laitto nipisti yhtä paljon, kuin normaali verinäytteenotto - eli ei juuri lainkaan. Veri virtasi hyvin ja tarvittava määrä saatiin kasaan alle viidessä minuutissa. Tämän jälkeen vielä rauhallisesti lepäilin paikoillaan ennen liikkeellelähtöä ja henkilökunta toi juotavaakin nautittavaksi - tehokasta bloggausaikaa siis, sillä liikkuvan toimistoni tablet-tietokone kulki reissussa mukana!

Muistoksi ensimmäisestä luovutuksesta sain pinssin, "hengenpelastaja"-tekstillä varustetun kangaskassin, mielenkiintoista lukemista ja erittäin hyvän mielen. Oli liikuttavaa huomata, miten henkilökunta oli aidosti huolissaan hyvinvoinnistani, kun olin skipannut lounaan tien päällä ollessani. Minua kehoitettiin useaan otteeseen hieman syömään ja juomaan mehua ennen prosessia, jottei vointini olisi huono sen jälkeen. Sain siis nauttia kahvi- ja leipätarjoilusta ja mukaani sain vielä rautatablettikuurinkin mahdollisen hemoglobiinivajeen paikkaamiseksi.

Enää ei jännitä, tässä sitä vaan nautitaan lepohetkestä

Liikutuin lähes kyyneliin asti, kun sain luovutuksen alkaessa luettavaksi esitteen verenluovutuksesta. Siinä oli liikuttavia tarinoita siitä, miten luovuttajien veri on pelastanut eri tilanteissa olevien ihmisten henkiä. Ehkäpä minunkin panokseni pelastaa jonkun hengen ja siinä hetkessä päätin tehdä tästä säännöllisen tavan. Haluan auttaa ihmisiä parhaan kykyni mukaan!

Aikaa minulla meni paikkaan tutustuessa ja valokuvatessa sekä ihmisten kanssa jutellessa noin 1,5 tuntia. Varmasti olisin selvinnyt noin 30min sisälläkin tehokkaan henkilökunnan ansiosta, mutta ensikertalaisena halusin rauhassa tutustua verenluovutustempauksen toteuttamiseen käytännössä sekä haastatella työntekijöitä. Jonoakaan ei juuri ollut, itse olin vuoronumerolla 69 ja poistuessani rakennuksessa palveltiin numeroa 92. Toivottavasti tempauksen tavoitemäärä verta saadaan kasaan ja veripankkiin täytettä sitä myötä.

Ojentakaahan muutkin auttava kätenne ja luovuttakaa verta. Kiitos SPR, että pääsin auttamaan!

Lisätietoja janoaville löytyy runsaasti tietoa www.veripalvelu.fi -sivuilta täältä voit katsoa, sovitko verenluovuttajaksi!

- - -
Lisäys 11.6.2014

Blogilla on nyt omaSPR:n veripalveluun rekisteröity VeriRyhmä nimeltään PisaraParaati! Tule sinäkin mukaan veritalkoisiin: yksi verenluovutus voi pelastaa kolmen ihmisen hengen! Lisätietoja PisaraParaati -sivulla tai tunnisteella "PisaraParaati".

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Live@ Itämeri

Bloggaaja lähti reissuun ja päätyi tällä kertaa Itämerelle! 

Hommahan sai alkunsa siitä, että edellisestä risteilystä saatu lahjakortti oli koristanut jääkaapin ovea jo hieman liian kauan. Näin ollen päätimme Ystäväni kanssa pakata lapset mukaan ja lähteä risteilemään. A-luokan hytti, A-luokan seura mutta Ä-luokan tuuri aikataulutuksen suhteen.

Ö-luokkaan joutuminen oli hiuskarvan varassa, kirjaimellisesti

Lähdimme hyvissä ajoin kohti satamaa, mutta vauvankantovälineistön unohduttua heitimme u-käännöksen ruuhka-aikana kehä III tienoilla. Suitsait sukkelaan palasimme lähtöpisteeseen noutamaan puuttuvaa rintareppua ja takaisin moottoritielle päästyämme huomasimme aikataulun menevän suhteellisen jännittäväksi. Eipä hätää, sillä B-suunnitelmamme oli, että jos aikataulu menee hilkulle, niin soitamme terminaaliin ja ilmoitamme olevamme matkalla. Yeah right.

Katajanokan läheisyyteen päästyämme laivan lähtöaika läheni uhkaavasti. Jäimme jumiin rekan taakse ja se päätyi poikittain risteykseen eteemme, kun kiire oli muutenkin kova. Soittelin VikingLinelle ja pyysin yhdistämään terminaalin, sillä olimme jo aivan lähellä kohdettamme. Langan toisessa päässä huvittunut virkailija kertoi, ettei terminaaliin ole mahdollista soittaa lainkaan. Tässä vaiheessa oli jo todellakin hoppu. Mikäli jäisimme rannalle ruikuttamaan, tätä matkaa voisi kuvata Ö-luokan matkaksi menetettyine maksuineen.

Purkautuminen

Ahtautuminen takapenkille turvakaukalon ja taaperon turvaistuimen väliin tuntui olevan akrobaattista notkeutta vaativa suoritus puhumattakaan turvavyön kiinnittämisestä. Autossa matkusti kolme aikuista, kaksi lasta, kahdet rattaat ja lukematon määrä laukkuja. Jotenkin onnistuimme purkautumaan autosta ulos salaman nopeudella terminaalin pihassa ja pikaspurtti lähtöselvitystiskille toi toivotun tuloksen - maihinnousukortit ja ateriakupongit.

Ystäväni piteli jo jalkaa hissin oven välissä, kun juoksin hänen ja hänen vauvansa luokse perässä vedettävä lentolaukku ilmassa heiluen ja lastani matkarattaissa lykkien. Terminaalihenkilökunta naureskeli huvittuneena karavaanillemme - mammat tukka putkella syöksyy kohti laivaa kassit ja pussukat heiluen ja lapset rattaissa ihmetellen vauhdikasta menoa. 

Hissikammo uhkaa

Emme mahtuneet samaan hissiin terminaalissa, joten vilkuttelin edellä menevälle Ystävälleni haikeana. Pyysin häntä pidättelemään laivaa, jotta mekin ehtisimme kyytiin. Takana niskaani hengittivät terminaalityöntekijät, jotka olivat tulossa portteja sulkemaan. Viimein hissi tuli ja pääsimme sen yhden halvatun kerroksen ylöspäin. Vastassa minua ei ollutkaan Ystäväni vaan hauska ukkeli, joka totesi että kulkuramppi poistetaan heti kun olemme astuneet laivaan. Ja näin myös kävi! Hengästyneinä juoksemisesta ja onnellisena laivaan ehtimisestä levähdimme hetken aulassa ovien sulkeutuessa selkämme takana. 

Kun vihdoin pääsimme hyttiin, huomasimme että vauvan hoitolaukku oli jäänyt autoon. Mutta ei hätää - rintareppu tuli mukaan!

Tarina jatkuu täällä!

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

Namipussi treeneihin ja lenkille

Nelli on innokas staffi, joka tykkää kaikenlaisesta toiminnasta. Vaunulenkeillä Nelli saattaa joskus käydä hieman ylikierroksilla, sillä vauhti ei ole sen mielestä tarpeeksi kova tai mielenkiintoisia hajuja ei ole tarpeeksi tien pientareilla. Olemmekin yhdistäneet vaunulenkkeilyyn tottelevaisuustreeniä, jotta koiran mieli pysyy virkeänä ja käytöstavat eivät pääse unohtumaan.

Nellin oma namipussi, staffiprofiililla tietenkin

Yleensä lastenvaunuissa roikkuu kahvassa eväitä pienelle ihmiselle, mutta taaperomme nukkuu yleensä päiväunet lenkkeillessämme. Niinpä meidän kahvassamme roikkuu Nellin ikioma namipussi, josta on helppo ja nopea ottaa makupaloja koiran palkitsemiseksi oikeasta suorituksesta. Olen tehnyt pussin itse ja rotu-uskollisena laitoin staffiprofiilin muuten niin tylsän näköistä pussukkaa koristamaan. Kuva on toteutettu samalla tekniikalla, kun aiemmin tuunasin treenitakin. Pussin takapuolella on lenkit, joista sen saa esimerkiksi vyöhön kiinni, mutta kaikista kätevämmäksi vaunulenkeillä on osoittautunut pussin kiinnittäminen kahvaan suihkuverhonrenkailla! Helppo ja nopea kiinnitystapa.

Kiinnitys rattaisiin onnistuu hyvin suihkuverhon renkailla

Namipussin ompelu

Namipussi on helppotekoinen ompeluprojekti, joka tällaiselta aloittelijaltakin onnistuu lähes kivuttomasti. Itse valitsin kankaiksi kosteudenpitävää ulkoilukangasta, jota sattui kaapin perukoilta löytymään. Tämä siksi, että lähes kaikki käyttämäni makupalat ovat aika rasvaisia, ja tavallisesta kankaasta rasva saattaa tihkua läpi sotkien vaatteita.  Leikkasin mustasta ulkoilukankaasta sopivan kokoisen palan siten, että alareuna jäi taitteelle. Toisesta kankaasta leikkasin koiran profiilikuvan käyttäen paperille jäljentämää kaavaa. Poltin kankaiden reunat sytkärillä purkautumisen estämiseksi (Huom! Tämä tapa ei sovi kaikille kankaille, yleensä kangas huolitellaan esim siksak-ompeleella tai saumurilla).

Tämän jälkeen ompelin kuvan kiinni mustaan kankaaseen sekä lisäsin vyötä varten lenkit pussukan  takaosaan. Tämän jälkeen yläreuna käännetään ja huolitellaan, jonka jälkeen koko pussukka ommellaan sivusaumoilla kasaan oikeat puolet vastakkain. Jos et omista saumuria, tämä kannattaa tehdä ensin suoralla ompeleella ja sen jälkeen huolitella siksakilla, jotta pussukka kestää hyvin käytössä. Työ käännetään ympäri ja pussukka on valmis!

En tehnyt pussiin mitään sulkemismekanismia, sillä tämä on nimenomaan arkikäyttöön tarkoitettu ja nopeasti käytettävissä oleva namijemma. Sulkusysteemi vain häiritsisi tällaisessa tapauksessa namien nopeata nappaamista pussista. Pussi on helppo koristella millä tahansa kuvalla, jonka voi kopioida esim. leivinpaperille, jäljentää kaavaksi ja sen avulla leikata kankaasta.

Kaipaisiko sinunkin lähipiirisi karvakorva tällaista kätevää namipussukkaa? Ilahduta koiraa ja omistajaa helpolla ja kätevällä lahjalla!

Nelli treenilenkin jälkeen

Jatkuuko savuttomuus?

Vielä tilannekatsaus edelliseen artikkeliini 5 askelta eroon tupakasta liittyen: 5 päivää savutonta elämää on sujunut mainiosti. Olen juonut lasikaupalla vettä ja pitänyt itseni kiireisenä, jotta tupakanhimo ei saisi otetta. Helppoa ei ole ollut, mutta päätökseni on niin luja, ettei repsahtamisen vaaraa ole. Varmuuden vuoksi olen hankkiutunut eroon kaikista savukkeista, myös niistä "pahanpäivänvaralle" olevista. Kyllä tämä tästä, vaikka välillä hieman kärsivällisyys onkin koetuksella nikotiinitarpeen muistutellessa olemassaolostaan. Nyt on asiat vain ratkaistava eri keinoin sauhuttelun sijaan. Suosittelen kaikille savutonta elämää - vireystasossa huomaan eron jo nyt ja hajuaistikin tuntuu herkistyneen.

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s

5 askelta eroon tupakasta

Vähemmän savua, enemmän tulta

Monelle uuden vuoden tuleminen merkitsee lupausten tekemistä. Lupausten, joista ei kuitenkaan pidetä kiinni. Hyvien aikeiden taustalla on yleensä tottumus, että uutena vuotena on tapana yrittää elää terveellisemmin, kuntoilla ja laihtua. Kuitenkin viimeistään helmikuussa moni on palannut takaisin vanhaan arkeen sen sijaan, että lupausten kautta päästäisiin aivan uuteen elämäntapaan.

Jostain syystä on ok luvata itselleen muutos, mutta vedota sitten siihen, että se nyt vaan oli tuollainen uuden vuoden kokeilu. Jos jotain päättää, on päätös tehtävä niin, että koko uusi arki tukee päätöstä. Sen sijaan, että päättäisit pitää karkkilakon, päätä olla syömättä ja ostamatta yhtään karkkia. Sen sijaan, että päättäisit aloittaa tupakkalakon, päätä, ettei nikotiini enää hallitse elämääsi ja taistele tupakanhimoa vastaan sallimatta itsellesi yhtään sauhuttelua. Kanavoi ainaisen sytkärin räpläilyn sijaan sisälläsi syttyvä tuli oman arkesi parantamiseksi.

Savuttomuus on selvää säästöä

Nyt siellä ruudun takana hymistellään, että helppohan tuon on sanoa, kun ei itse polta. En poltakaan - enää. Tänään on meneillään kolmas päivä ilman tuota terveyttä tuhoavaa tapaa. Koska aiemmin sauhuttelin suunnilleen askin päivässä, olen nyt säästänyt 15€ selvää rahaa. Minut on myös yllättänyt se, että miten paljon ylimääräistä aikaa jää päivässä, kun nikotiinintarve ei sanele päivän aikatauluja. 

Kun aiemmin käytin 5 minuuttia 20(!) kertaa päivässä ulkona sauhutteluun, nyt tuo aika on käytettävissä esimerkiksi luovuuden tai omien taitojeni kehittämiseen - esimerkiksi bloggaamiseen. Yli 1,5 tuntia lisäaikaa päivässä - se on paljon kroonisesta aikapulasta kärsivälle! Tätä ylimääräistä aikaa en suuntaa lapseeni, sillä hänen kanssaan olen jo nyt leikkimässä ja saatavilla ympäri vuorokauden, samoin kuin koirani tapauksessa. Jotta tämä toimii motivaattorina, sen on oltava sitä ihan omaa aikaa, jota myös kotiäiti välillä tarvitsee. Aikaa ja tilaa ajatella. Ja olla luova.

Tiedän, että monet tuomitsevat minut, sillä olenhan äiti ja täydellisen äidin kuuluu olla savuton. Olin polttamatta yli 2 vuotta eli tyttäreni odotus- ja imetysajan. Lapseeni ei sauhuttelu siis suoranaisesti ole vaikuttanut, mutta toki satunnainen passiivisen tupakansavun hengittäminen ulkoillessamme on saattanut olla mahdollista myöhemmin, kun nikotiini jälleen sai otteen minusta. Olen tästä pahoillani, mutta asia on nyt muuttunut. Ja sitäpaitsi kukaan ei ole täydellinen, siihen ei ole realistista edes pyrkiä.

Miksi vuosia kestänyt savuttomuus loppuu?

Tähän kysymykseen voin vastata vain oman kokemukseni perusteella. Tupakointi aiheuttaa vakavaa riippuvuuttaa sekä henkisellä että fyysisellä tasolla. Omalla kohdallani riippuvuus on ollut nimenomaan psyykkisellä puolella, sillä tupakointi on tarjonnut minulle mahdollisuuden "omaan aikaan" arjen myllerryksessä. Olen jossain vaiheessa kehittänyt itselleni ajatusmallin, jonka mukaan sauhuttelu lieventäisi stressiä. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta tästä syystä olen sortunut takaisin tupakan houkutuksiin vielä vuosien jälkeenkin. Tällöin stressi on laukaissut paluun vanhoihin tapoihin ja kun olen sallinut itselleni ne yhdet sauhut, on kierre valmis.

Valitsen tästä lähtien lasin vettä.

Stressinhallintakeinona tupakointi on aivan tuhoon tuomittu. Tupakointi aiheuttaa terveysongelmia, jotka taas heikentävät arjessa jaksamista entisestään. Se aiheuttaa myös lisää levottomuutta jo ennestään haastaviin tilanteisiin. Lisäksi se aiheuttaa suurta mielipahaa, sillä nykyaikana tupakoitsijat kuuluvat vähemmistöön, jotka tuomitaan herkästi nyky-yhteiskunnassa. On muistettava, että jokainen on vastuussa omista tekemisistään ja päätöksistään - tällöin niihin on myös mahdollisuus itse vaikuttaa. Muiden ihmisten painostus saattaa pahimmillaan aiheuttaa kapinahengen ja tuottaa vallan päinvastaisen tuloksen, mitä oli toivottu.

Näin pääset eroon tupakasta

1. Kirjoita paperille syyt lopettamiselle. Näin myös alitajuntasi pääsee käsittelemään asiaa ja ajatusmallin muutos alkaa psyykkisellä tasolla. Jos ei oma terveytesi motivoi tarpeeksi, muista miettiä miten tupakointi vaikuttaa myös läheisiisi.
2. Tee päätös. Ei riitä, että olet liikenteessä "no-voishan-sitä-kokeilla"-asenteella. Joko tupakoi tai ei, välimuotoa ei ole. Älä salli itsellesi lainkaan lipsumisia päätöksestäsi.
3. Alkuvaiheessa keksi jokin korvaava toiminto tupakoinnin tilalle. Itse käyn juomassa lasillisen vettä savukkeen sijaan. Asian olisi hyvä olla terveyttä edistävä tai muuten miellyttävä, jotta se tehoaisi parhaiten. Voit esimerkiksi pitää viiden minuutin lukuhetken lempilehtesi parissa tai tehdä tehokkaan taukojumpan verenkierron parantamiseksi. Pidä kuitenkin huoli, ettei korvaava toiminto ole haitallinen - esimerkiksi donitsi tupakan tilalla saattaa myöhemmin johtaa vääristyneeseen suhteeseen ruokaan ja painonhallinnallisiin ongelmiin. 
4. Kerro päätöksestä henkilöille, jotka oikeasti tukevat sitä ja kannustavat sinua. Ei ole mitään hyötyä jakaa pyrkimyksiäsi henkilöiden kanssa, jotka yrittävät tuhota suunnitelmasi esimerkiksi tyrkyttämällä savukkeita tai vähättelemällä kamppailuasi terveellisemmän huomisen puolesta. Lähipiirin painostus toimii osalla kannustimena, mutta toisilla saattaa tuhota motivaation täysin. Voit myös käydä taistelua itseksesi tai netissä olevan vertaistukiryhmän kannustuksella, mikäli et halua lähipiirin kommentteja ja mielipiteitä asiasta kuunnella.
5. Konkretisoi aiheutuneet säästöt motivaation ylläpitämiseksi. Laita 5€ päivässä säästöpossuun ja tasaisin väliajoin käytä rahastoa oman mielialasi parantamiseen. Osta esimerkiksi kiinnostavia lehtiä, värikkäitä asusteita tai säästä suurempaan kohteeseen - esimerkiksi matkaan. Muista, että säästät rahan lisäksi arvokasta aikaasi. Kohta voit mennä tappelemaan uusimmasta Muumi-mukista hypermarketin astiaosastolle, koska olet säästänyt sen verran rahaa!

Mielestäni on aivan turha alkaa käyttämään nikotiiniriippuvuuden katkaisemiseen korvaustuotteita. Ne ovat suhteettoman kalliita, ylläpitävät nikotiiniriippuvuutta ja niillä voi olla erittäin epämukavia sivuvaikutuksia. Esimerkiksi ystäväni käytti nikotiinipurkkaa sauhuttelun lopetukseen ja sai kärsiä ikävät seuraukset, kun megalomaaniset ilmavaivat piinasivat häntä tupakanhimon lisäksi. Mielummin juon litrakaupalla vettä ja kiukuttelen pari päivää, kuin paukuttelen muut tainnoksiin ja sitten vielä vieroittaisin itseni tästä nikotiinin korvausvalmisteesta. Testauksesta olisi kyllä saanut varmasti mielenkiintoisen artikkelin Bloggaaja testaa -sarjaani, mutta aion nyt pärjätä ilman.

Helppoa ei tupakoinnin lopetus tule olemaan, niin kuin ei muutkaan suuret elämänmuutokset. Olen pitänyt itseni kiireisenä viime päivät vieraillen ystävien luona. Mukavan seuran lisäksi ei tarvitse miettiä sauhuttelua, kun aika menee leppoisasti jutellen. Myös ystävien tuki helpottaa päätöksessä pysymistä etenkin, kun lähes kaikki ovat savuttomia itse. Kuitenkin ystäväni kuuluvat siihen harvinaiseen ihmisjoukkoon, joille olin yhtä arvokas ihminen rööki huulessakin. Kukaan ei koskaan tuominnut minua tai huonoja valintojani, mutta tukivat aina savuttomuuttani.

Kiitos ihanat lukijani ja Lähipiirini tuestanne.