Sataa, sataa, ropisee. Onneksi kuitenkin luonamme täällä peltojen keskellä on käynyt viime aikoina kova kuhina. Olemme vastaanottaneet ihania vieraita, sukulaisia, tuttuja - kaikkia niitä, jotka auttavat jaksamaan arjessa sekä luomaan uusia ihania muistoja. Olen herännyt horroksesta ja kerännyt lähelleni takaisin niitä ihmisiä, jotka tuovat iloa elämään. Niitä jotka ovat tahtomattani jääneet taka-alalle elämäntilanteiden muuttuessa.
Mikäpä sen ihanampaa, kuin teehetki ja askartelupaja rakkaan siskon kanssa. Tai kahvihetki Ystävän ja Kummipojan kanssa sen sijaan, että katselisin vain lahjaksi saadussa kahvikupissa olevaa kummipojan kuvaa ja miettisin, mitähän heille kuuluu. Ihanaa on myös siirtää tuttujen kanssa virtuaalimaailmassa olevat keskustelut tosielämään, kohdata ihmiset kasvotusten. Matkata pidemmänkin matkan päähän vain sen takia, että näkee jälleen Ystävän.
Säröilyä virtuaalimaailmaan ilmeni myös puhelimeni kohtalossa. Se on tipahtanut aiemminkin lukuisia kertoja ilman, että merkittävää haittaa on tullut ilmi. Tällä kertaa ei tuuri ollut yhtä hyvä. Tajusin kyllä vihjeen jo aikaisemmin, eikä näin radikaali muistutus olisi ollut tarpeen. Kännykkä sivuun ja luovuus käyttöön!
Rakkailleni
Jos olisin yksin, olisi sydämeni tyhjä
Jos olisin yksin, olisi kotini kylmä
Jos olisin yksin, olisi kotini kylmä
Jos olisin yksin, olisi mieleni musta
Ja sieluni riekaleina
Yhdessä aikakin pysähtyy
Yhdessä maailma muuttuu
Yhdessä matkamme jatkuu
Yhdessä matkamme jatkuu
Ja joka hetki suhteemme lujittuu
Kiitos, että valaiset pimeyden
Kiitos, että jaamme salaisuuden
Kiitos, että voin luottaa
Ja elää onnellista elämää
~ Sanya ~
---
Mikäli pidit tästä tekstistä,
kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla
olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi.
Kiitos!
Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa
Twitter: https://twitter.com/Sanya__S
Instagram: http://instagram.com/sanya__s
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti