Kortti kuivumassa

Internetin aikakaudella ihmisten kanssakäyminen tietokoneen välityksellä on kasvanut räjähdysmäisesti. Viestit saa lähetettyä reaaliajassa ja videopuhelu on näppärä työväline, mikäli etäisyyttä lähipiiriin on maantieteellisesti sen verran, että kahvikupposella käyminen ei ihan aina ole se kätevin (vaikka onkin miellyttävin) vaihtoehto. Facebookissa voi päivittää tilansa niin, että kaikki virtuaalikaverit tietävät kuulumisesi välittömästi - niin hyvässä kuin pahassakin. Surullisen kuuluisana esimerkkinä toimii Salkkareiden Tohtori Mäkelä, joka vahingossa jakoi yksityisen valokuvansa työpaikkansa sivustolla. Pienellä virheellä oli suuret seuraukset ja tämä toimikoot varoittavana esimerkkinä myös tosielämän Facebook-käyttäjille.

Omat virtuaaliset yhteydenpitovälineeni ovat pääosin e-mail, Facebook ja Skype. Puhelimessa puhumisen koen nykyään haastavaksi, sillä aina taustalta kuuluu jotain epämääräisiä ääniä: milloin pottaan pissinyt taapero ilmoittaa tuotoksestaan röhkimällä kovaäänisesti (potan pohjassa on possutarra kannustimena) tai koira ulisee ikkunasta näkyvälle puoliksi sulaneelle lumiukolle (joka mitä ilmeisimmin on hyvin omituinen ilmestys karvakorvan mielestä, sillä se muuttaa muotoaan joka päivä).

Postilaatikon avaamisen ilo

Ihanin lähipiirin muistamiseen tarkoitettu yhteydenpitoväline on kuitenkin perinteinen posti. Voi sitä ilon tunnetta tänäänkin, kun laskujen ja joulumainosten seasta löytyi meille postitettuja joulukortteja! Niitä ihasteltiin koko perheen voimin. Hieman eri asia kuin sähköpostin saapuneet-kansion "Sinulle on 3 uutta viestiä", sillä nämä viestit eivät ole käsin kosketeltavissa. Niitä ei voi tunnustella, haistella, ihailla eri valaistuksessa tai sujauttaa sellaisenaan Muistojen Arkkuun, joka odottaa taaperon huoneessa koko ajan täyttyen mukavista muistoista. Tottakai sähköpostitse laitettu tervehdys on yhtä arvokas, se on vain hieman erilainen kuin perinteinen kortti. Myös sähköinen viesti kertoo, että joku ajattelee Sinua. Joka tapauksessa on ihana tunne, että tulee muistetuksi ja jokaikinen vuosi joulutervehdysten määrä on yllättänyt minut. Tätä iloa olemme myös siskoni kanssa halunneet levittää lähipiiriin.

Korttipajassa tapahtuu

Valitettavasti resurssipulan vuoksi on käytännössä mahdotonta muistaa aivan kaikkia ihania ihmisiä omatekoisella joulutervehdyksellä, mutta se ei tarkoita sitä, ettäkö emme heitä ajattelisi lämmöllä. Korttipajasta on muodostunut meille jo pienimuotoinen perinne, sillä saman toteutimme viime vuonna. Pääosin suunnittelemme kortteja sen verran, että saamme tarvikkeet hankittua. Sitten levitämme askartelutarvikkeet suurelle pöydälle ja alamme siihen luovaan työhön - korttien tekoon! Mukana on siskoni ja minun lisäksi taapero ja karvakorva avustamassa.

Kortit kuivumassa ja kahvitauko voi alkaa

Kortteja on kätevä tehdä samalla kertaa niin paljon kuin pystyy, sillä tarvikkeet ovat valmiiksi käden ulottuvilla ja koko höskän siivoaminen menee sitten samaan syssyyn. Mahdolliset ylimääräiset kortit kannattaa säilyttää tulevaisuutta varten, sillä niille löytyy aivan varmasti käyttöä myöhemminkin, joulu kun tuppaa tulemaan joka vuosi .

Tänä vuonna korttipajassamme kävi pieniä laskelmointivirheitä sillä a) paperiliima loppui ensimmäisen kortin liimauksen jälkeen ja b) aikataulu oli liian tiukka. Lisäksi taapero sammui heti puuhastelun aloitettuamme ja olimme tehneet kortit jo valmiiksi, kun hän heräsi kauneusuniltaan. Tämä muutti suunnitelmia heti lennosta, sillä olin ajatellut hyödyntää hänen auttavaa kättään tai jalkaansa korttien teossa. Siis sivellä sormiväriä niihin ja antaa paperin eteen. Toisaalta tuon idean toteutimme jo viime vuonna ja tänä vuonna osa korteista saikin taaperon jälkikäteen tekaiseman liitteen: tusseilla väritetyn jouluaiheisen kuvan. Hieman oli picassomaista luovuutta niissä kuvissa, mutta se oli hänen taiteellinen näkemyksensä ja lopputulos hieno.

Materiaalien kirjo

Tarvikkeina käytimme erivärisiä pahveja, tulostettuja kuvia ja tekstejä, joita väritimme tusseilla ja puuväreillä sekä kimalleliimaa, jota pursottelin niin, että käsi kramppasi. Kuviosakset viuhusivat ja kortit kasattiin paperiliiman sijaan perus erikeepperillä, joka toikin niihin itsetehdyn vaikutelman. Eli osa korteista näytti aivan ala-asteikäisten askartelemilta, mutta sehän on mukavaa näin naishenkilön näkökulmasta, että luullaan ikäistään nuoremmaksi.

Jos haluaa ilmaisia materiaaleja askarteluun, kannattaa hyödyntää vaikkapa läheistä rautakauppaa, kuten minä olen tehnyt. Eli mars maaliosastolle ja sieltä läjä erivärisiä maalikarttoja matkaan. Näistä voi leikellä kuviosaksilla koristeita ja liimata kortteihin. Yleensä värikarttojen takana oleva mainos jää siis piiloon ja värivalikoima on aivan mahtava. Löytyy perusvärit, murretut sävyt ja murrettujen sävyjen vielä vähän murretut sävyt eli joka tilanteeseen sopivaa materiaalia tarjolla. Kohteliaisuussyistä on kuitenkin hyvä kannattaa rautakauppaakin ja ostaa jotain pientä hyödyllistä vaikkapa kotiin samalla. Loput tarvikkeet löytyvät marketista kauppareissun yhteydessä tai Tiimarin konkurssipesästä, mikäli sellainen sattuu paikkakunnallasi sijaitsemaan.

Mikäli itse et ehtinyt kortteja postittamaan tänä vuonna, samoja kikkoja voi käyttää myös ihanien pakettikorttien tekoon joululahjoja koristamaan.

Toivotaan, ettei Itella hukkaa luovuutemme hedelmiä räntäsateeseen.

Muokkaus: Lapsi nukutettu ja äiti palasi korjaamaan kirjoitusvirheitä. 

---

Mikäli pidit tästä tekstistä, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin, Twitterin tai Instagramin kautta. Alla olevilla painikkeilla tai linkillä se käy kätevästi. 

Kiitos! 

Facebook: https://www.facebook.com/luovaaelamaa

Twitter:  https://twitter.com/Sanya__S

Instagram: http://instagram.com/sanya__s