LapsellinenLauantai: Leikkien lekuri tutuksi

Jokainen sairastuu joskus, mutta pienten ihmisalkujen sairastuminen järkyttää koko perheen arjen hetkellisesti. Välillä tauti lannistuu kotikonstein, välillä tarvitaan tohtoria. Tohtorissa käynti sekä lääkityksen antaminen voi olla lapselle pelottava ja jännittävä asia, joten miksei niihin tutustuttaisi leikin avulla jo etukäteen!

Pikaista paranemista myös Repolaiselle!

Aloittakaa tohtorileikit silloin, kun lapsi on terve. Tällöin toimenpiteiden perussävy lapsen mielikuvissa on positiivinen, koska hänellä ei oikeasti ole tukalaa oloa tai kipua. Lisäksi toimenpiteet käydään rauhallisesti selostaen ja leppoisasti leikkien läpi vanhempien kanssa, jolloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi. Näin eri toimenpiteiden mieleenpalauttaminen on helpompaa silloin, kun on tosi kyseessä.

Tee heti alussa selväksi, että vain aikuinen käsittelee lääkeaineita sisältäviä pulloja. Selitä toimenpide aina lapsen kehitystasoon nähden sopivalla termistöllä ja tee ensin samat asiat itsellesi.

Jaa leikit pieniin ja hauskoihin osioihin, joihin voitte myös palata myöhemmin uudestaan. Anna lapsen kysellä vapaasti ja vastaa parhaasi mukaan. Jos johonkin kysymykseen ei löydy suoraan vastausta, voitte tarkistaa sen yhdessä myöhemmin.

Leikkivinkkejä pikkuihmisen huoltoon 

Otattehan kuitenkin huomioon, että laatimani lista perustuu täysin omiin kokemuksiini 2,5-vuotiaan taaperon äitinä, eikä minulla ole (ensiapukurssien lisäksi) minkäänsortin terveydenhoitoalan koulutusta. Leikkimisestä minulla sen sijaan on vuosikymmenten vankka kokemus.

1. Haavan putsaus ja laastarointi

Piirrä itsellesi ja lapselle huulipunalla leikkihaavat. Hoitakaa ne yhdessä kuntoon vaihe vaiheelta. Selitä lapselle eri toimenpiteet sekä se, miksi mikäkin asia tehdään. Aloittakaa "haavan" suihkuttelusta vedellä ja edetkää pitkän kaavan mukaan desinfiointiaineella putsaukset, kuivaukset, mahdolliset lääkesalvat ja laastarointi.

Anna lapsen olla aktiivisesti mukana hoitamassa, suihkuttelemassa ja laastaroimassa. Anna hänen myös laastaroida ja hoitaa esimerkiksi rakkaita pehmoeläimiään.

2. Korvien, nenän ja nielun tutkiminen

Selitä lapselle toimenpiteet yksitellen, jonka jälkeen voitte ensin suorittaa tarkistuksen pehmolelulle. Tärkeintä on, että lapsi ymmärtää näiden toimenpiteiden olevan olennainen osa lääkärin vastaanotolla suoritettavaa tutkimusta ja ne olisivat tuttuja lapselle jo ennen lekurissa käyntiä.

Korvat: "Kurkistelkaa" korviin esimerkiksi korvakuumemittaria leikkivälineenä käyttäen. Voitte vaikkapa "etsiä" päivän hauskinta ideaa tai miellyttävintä muistoa korviin kurkkaamalla. Harjoitelkaa samalla paikallaan oloa koko tutkailun ajan.

Nenä: Laittakaa päänne vuorotellen kenoon ja tutkikaa toistenne sieraimia. Voitte vaikka leikkiä etsivänne turkoosia nenäkarvaa tai pinkkiä räkäknölliä. Kunhan ajatus on huvittava eikä lainkaan pelottava lapsen näkökulmasta. Voitte ottaa lisämausteeksi leikkiin myös taskulampun, jolla sierainten tutkailu on vielä hauskempaa!

Nielu: Ottakaa peilin edessä leikkimielinen kisa, kumpi saa suunsa enemmän ammolleen. Tämän jälkeen sanokaa vuoretellen "Aaaaaaa" eri korkeuksilta. Toistakaa uudelleen, mutta tällä kertaa kieli ulkona. Muista kuitenkin leikin lomassa myös selittää, miksi moista harjoittelette.

3. Nestemäisen lääkkeen antaminen ruiskulla

Annostele lääkeruiskuun hedelmäsosetta sen verran kuin esimerkiksi nestemäisen kipulääkkeen annostus olisi. Truuttaa se lapsen suuhun, jotta ruiskulla annostelu tulisi tutuksi.

Samalla näette, kuinka monessa osassa lääke olisi annosteltava, jotta se on helppo lapsen niellä. Painota, että kyseessä on nyt leikki, mutta lapsen sairastaessa lääke annettaisiin hänelle näin.

4. Hammastarkastus

Hampaiden harjaus on tehtävä aamu- ja iltarutiiniksi mahdollisimman varhain. Samalla lapsi tottuu pienestä pitäen siihen, että hampaista on tärkeä huolehtia ja että hammashoitoon tarvitaan erilaisia välineitä ja aineita, kuten hammasharja ja hammastahna.

Myös suun kunnon säännöllinen tarkistaminen pitäisi kuulua rutiineihin jo kotosalla, sillä hampaiden puhkeamista, reikiintymistä ja muita suun mielenkiintoisuuksia on seurattava, jotta osataan hakeutua hoitoon tarvittaessa. Kun lapselle suun tarkistaminen on rutiininomainen toimenpide, ei se ole läheskään yhtä pelottavaa enää hammaslääkärissäkään.

Pyydä lapsi selinmakuulle ja avaamaan suunsa. Älä koskaan avaa suuta väkisin! Jos lasta kiinnostaa numerot tai kirjaimet, voit luetella ääneen niitä samalla kun "lasket" hampaita. Kiinnitä kuitenkin samalla myös huomiota hampaiden ja ikenien kuntoon.

Jos lapsi ei halua avata suutaan, voit kokeilla houkutella häntä siihen vaikkapa tarroilla: Lapsi saa yhtä monta tarraa kuin suussa on hampaita. Isommalle lapselle voi tulostaa huoneen seinälle jopa hammastarkastusdiplomin, jossa on tyhjiä paikkoja uusille tarroille. Tällöin joka tarkastuksesta diplomi täytyy aina yhdellä tarralla.

5. Sydämen ja keuhkojen kuuntelu

Jos kotinne varustukseen ei satu kuulumaan oikeaa tai leikkistetoskooppia, väsää sellainen nopeasti teippaamalla pilttipurkin kansi nappikorvakuulokkeiden päähän. "Kuunnelkaa" sydänääniä rytmileikin avulla: pa-pam, pa-pam, pa-pam. Harjoitelkaa myös syvään hengittämistä sekä tee-se-itse-stetoskoopin kosketusta iholla.

Hauskoja leikkihetkiä kaikille ja toivottavasti pysytte terveinä ja iloisina! 

Tutustu myös pariin reseptiin flunssaiselle lapselle aiemmasta kirjoituksestani:

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme herkuin

SoMe-koordinaatit täältä [klik], tule sukeltelemaan kanssani!